Sichuanin pyhät vuoret odottavat

Vuoden viimeiset hetket menossa ja seuraava vuosi on alkamassa juuri oikeanlaisissa merkeissä: ylihuomenna on lento Chongqingiin.

Viimeiset puolitoista kuukautta ovat olleet täyttä tykitystä Helsingin ja Turun joulumarkkinoiden ja joulun postitussuman kanssa, mutta nyt ei sitten olekkaan markkinoita luvassa puoleen vuoteen, vaan ainoastaan lennot Kiinaan, Ranskaan, Marokkoon ja Jenkkeihin.

Matkan pääkohteena on Emei-vuori, joka on yksi Kiinan neljästä buddhalaisten pyhästä vuoresta. Kiinan ensimmäinen buddhalainen temppeli rakennettiin vuorelle ajanlaskun alussa, ja jo tätä edeltäneinä vuosisatoina taolaiset mystikot olivat löytäneet vuoren.

Emein lisäksi käyn taolaisten pyhällä Qingcheng-vuorella, lupaavasti Etelä-Sichuanin Bambumereksi nimetyssä kansallispuistossa ja Chengdun, Leshanin ja Chongqingin kaupungeissa. Luonnon ihmettelyn lisäksi suunnitelmissa on tutkia myös antiikkitoreja, viinejä ja ruokia.

Hyvää uutta vuotta kaikille, tehkää siitä mahtava.

Historialliset joulupöydät Turun linnassa

Vuoden takaa löytyy mielenkiintoinen tunnin lähetys Turun linnaan rakennetuista historiallisista joulupöydistä:

Epookki: Joulupöydissä rahvaan ja herrain
http://areena.yle.fi/radio/1710048

Kiinnostavia tiedonjyviä ovat mm. 1500-luvulla pöytää kiertänyt mekaanisella koneistolla käynyt pöytämausteita kuljettanut pienoislaiva ja 1600-luvulla alueelta löydetyt viinirypäleensiemenet ja osterit.

Viimeiset 14 päivää ovat kuluneet joulumarkkinoilla ja postittamisen parissa, ja juuri muuta ei sitten olekkaan ehtinyt tekemään. Huomisen jälkeen markkinoita ei sitten olekkaan puoleen vuoteen, ja Kiinan viisumi varmistui pari päivää sitten joten parin viikon päästä ovat edessä Sichuanin pyhät vuoret.

Karijoen Susiluolasta laaja artikkeli

Uusimmassa HS:n Kuukausiliitteessä on laaja ja mielenkiintoinen artikkeli Karijoen Susiluolasta, joka löytyy myös netistä. Kovasti alkaa näyttämään siltä että paikka on ollut asuttu ennen jääkautta.

Tämäkin paikka on löydetty niin sattumalta että laittaa miettimään paljonko muita vastaavanlaisia luolia mahtaakaan yhä olla löytämättä. Hyvin harvojahan maapohjaisia luolia on lähdetty tyhjentämään.

Muunlaisiakin tulenpidon merkkejä luolasta löytyi. Mustan läikän yläpuolelle kattoon tehtiin niin sanottu suskeptibiliteettimittaus, joka kertoi, että kyllä siinä kohtaa on tulta pidetty.
"En minä tajua, miten se nuotiopaikka olisi ulkoapäin siirtynyt tuohon, kuten arvostelijat ovat väittäneet", Laulumaa miettii ja osoittaa luolan lattiassa kohtaa, josta musta läikkä löytyi.

Juttu löytyy osoitteesta:

http://www.hs.fi/kuukausiliite/Ennen+meit%C3%A4+Suomessa+asui+neandertalinihmisi%C3%A4+Vai+asuiko/a1305623810600

Lempäälän Pirunlinna

Viikko sitten olimme liikkeellä Pirkanmaalla ja tarkoitus oli käydä katsastamassa Siuron linnavuori, mutta valitettavasti alue kuuluikin olevan nykyään sotilasaluetta. Tuolla olisi erityisesti kiinnostunut nähdä "saarnastuoliksi" kutsuttu siirtolohkare, josta v. 1882 A. O. Heikelin Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä kertoo:

Järvenpuolisella rinteellä kököttää tuo tunnettu "saarnastuoli", neliskulmainen pitkänsoikea, noin 7 syltä korkea vuoren lohkare, joka on vajonnut järveen päin vuoresta, sillä vanhat ihmiset puhuvat, että se ennen oli hyvin likellä vuorta, jotta sinne lyhyen laudan avulla päästiin aukon ylitse. Jossakin paikassa saarnastuolilla sanottiin olevan muutamia kirjoituksia, joita en kuitenkaan nähnyt; vaan sen päällä näkyy ainoastaan tuo pieni kivi, jota kutsutaan "raamatuksi".

Suuntasimme Siuron sijaan katsastamaan Lempäälän Pirunlinnan. Alue sijaitsee miellyttävästi hieman etäämpänä asutuksesta ja kilometrin matka vuorelle kulkee peikkomaisen kuusikon läpi.

Pohjoisen suuntaan vuorelta on hyvät näkymät, etelärinne on loivempi ja metsäisempi, ja ollut kivivallien turvaama.

Kartta unohtui autoon ja 2-3 metrin syvyinen Pirunpesä jäi näkemättä, josta on löydetty kivikautisia nuolenkärkiä. Tällainen pienempi luola sen sijaan löytyi kivikon keskialueelta. Luola jatkuu parisen metriä alaspäin ja johtaa parimetriseen matalaan kammioon.

Heikel ei kirjoita paljoa wikipedian tietoja täydentävää, tosin hauskana aikalaistietona löytyy maininta:

Tätäkin linnaa matkustavat käyvät katselemassa, jota se ansaitseekin. Senpätähden siellä joka kesä pidetään "herrain kestiä".

Vuoren laelta löytyi pitkästä aikaa taas pakurikääpää mukaan.

Karjalainen noitavaimo noituu puukolkuttimella

Kansallismuseon kuvakokoelmasta näyttää löytyvän netistä 20 000 kuvan erä, joka sisältää vaikka mitä mielenkiintoista. Määrä on alle prosentti koko kokoelman laajuudesta, joten tarjonta todennäköisesti suuresti vielä kasvaa tulevaisuudessa. Osoite on:

https://www.kuvakokoelmat.fi/

Seuraavassa muutamia vastaantulleita erikoisuuksia:

Tehtailija, myöhempi kauppaneuvos Fabian Klingendahl aamiaispöydässä

Kansanpukuja ja iltatoimia hämäläistuvassa

Etelähämäläinen joulupirtti Ylioppilasosakuntien kansatieteellisessä museossa

Tammela Lunkaan kylä, jouluvalko karauttaa ulos ovesta

"Kuvakorttissa lisäys (aseteltu), kuvaustilanne on siis lavastettu / jouluvalkoon liittyvä tapaperinne erikoisine pukuineen on kuitenkin todellista olemassa ollutta kansankulttuuria: kyseistä hevosnukkehahmoa - siis jouluvalkoa - on esiintynyt suppealla alueella Lounais-Hämeessä ja se lukeutuu osaksi tapaninpäivän kiertelytraditioita"

Karsikkopetäjä Iisalmen Peltosalmella

Karsikkopetäjä

Pariisin maailmannäyttelyn suomalaista henkilökuntaa paviljongin katolla

Pariisin olympialaisista palannutta joukkuetta juhlitaan Kauppatorin tienoilla

Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin rakennusmiehet lounastauolla

La Riboteuse hollandaise, hollantilainen naisjuopottelija

Karjalainen noitavaimo noituu puukolkuttimella

Alvar Cawén taiteilijaystävineen Pariisissa

Ryypiskelijöitä Säynäjäjokivarressa, todennäköisesti luppoilevia tukkijätkiä

Emäntä imeltää maltaita ja isäntä jauhaa käsikivillä Mattilan saunan porstuassa. Sahdin tekoa.

Joululeikki nimeltään sohiminen, kuvattu Tammelan Lunkaan kylällä

Palmin vaari tekee elokökköä

Hiisien tekosia metsässä.

kuvakortin kuvateksti: "Hiidenkiukaita [lyijykynällä vieressä: hiidenkirnu] 5 km. päässä metsässä; syntyneet kun hiidet ovat tapelleet ja paiskelleet niitä; n. 2 x 5 m. x 1 korkuinen"

Uhripaikan jäänteet pappilan ylärannalla.

Hämeen museo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, huone 13: "taikausesineitä"

Pöytään on katettu viinaa

Viinajono Vuorikadulla kun Oy Alkoholiliike Ab avautuu ensi kerran kieltolain kumoamisen jälkeen

Kuvanveistäjä Ville Vallgren ateljeessaan, edessä 1887 valmistunut veistos Kaiku

Ville Vallgren (toinen oik.), vaimonsa Antoinette ja nimim. Spada Vallgrenin kotona.

Jos haluat vakuuttua siitä kuinka hieno herra on kyseessä lue kirja "Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja"

Tämä kirja kertoo Porvoon-muistoista siltä hyvältä ajalta, jolloin kaikki niin kuin muinoin paratiisissa vapaasti saivat syödä ja juoda kaikkea sitä hyvää ja pahaa, jota luonto tarjosi, toisin kuin nykyään, kun ruoka on kortilla ja käärme on komennettu miekan kera vahtimaan viinikellaria ja karkottamaan meidät viinakaupasta.

Näin kirjoitti kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940) kirjastaan, jonka hän julkaisi omalla kustannuksellaan pulavuonna 1917. Havis Amandan ja monen muun tunnetun veistoksen tekijä oli värikäs ja elämäniloinen persoona, jonka tie kulki lapsuusvuosien Porvoosta Helsingin kautta Pariisiin. Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja on hänen gastronominen uskontunnustuksensa sekä samalla herkullinen kuvaus 1860- ja 1870-lukujen Porvoosta ja originelleista.

"Vallgrenin ruokamuistokirja Ruokaa, juomaa ja hilpeitä herroja sisältää Suomen huikeimman rapujuhlakuvauksen." - Helsingin Sanomat

Herkullisista kuvalöydöistä voi laittaa vinkin kommentteihin tai Facebookkiin

Hoge Veluwen kansallispuisto ja Hollannin ulkoilmamuseo

Hollannissa kohteena oli Hoge Veluwen kansallispuisto Arnhemin lähellä. Olin olettanut puiston olevan aivan kaupungin vieressä, mutta matkaa olikin vielä kymmenisen kilometriä. Onneksi oli kartta mukana.

Matka puistoon kulki onneksi komeiden lehtipuumetsien lävitse.

Härkä! Enpä ole ennen törmännyt tuollaiseen luonnossa. Iso eläin oli.

Puistoon päästyä maasto avartui ja niityt jatkuivat horisonttiin asti. Hiekkainen maaperä estää puiden kasvua. Yksinäisessä koivunrungossa oli kummaa noitapuun tuntua.

Eläimet eivät jääneet härkään vaan jonkin aikaa leirin pystyttämisen jälkeen heinikosta kuului lähenevää rytistelyä. Jälleen kerran esiin tuli villisika, tällä kertaa paljon pienempi kuin nuo Virossa näkemäni. Puolisentuntia myöhemmin heinikossa oli jälleen liikettä, ja mäyrä tuli aivan muutaman metrin päähän teltasta. Valkoinen pää näkyy kuvassa keskellä.

Auringonnousu oli komea, korkeassa heinikossa riitti kastepisaroita.

Puiston jälkeen menin käymään Hollannin ulkoilmamuseossa. Odotin jotain Seurasaaren tapaista paikkaa, mutta tämä olikin ihan erilainen kokonaisuus. Hollanti kun on muutenkin täynnä 1600-1800 taloja ei niiden esittelylle ole tarvetta. Sen sijaan museo keskittyy vanhojen työmenetelmien ja elämäntavan esittelyyn. Aikakaudet jatkuvat aina 1900-luvulle asti, ja paikasta löytyy mm. (toimiva) kiinalainen ravintola 60-luvulta ja  (toimiva) rautatielinja joka kiertää aluetta. 

Panimo esitteli oluenvalmistuksen historiaa ja tarjosi maistiaisia. Tumma ja vaalea olivat kumpikin sakeita ja hyviä, 10-prosenttinen juhlaolut oli valitettavasti loppu.

Vanha karkkikauppa ja sekatavarakauppa olivat myös kumpikin yhä toiminnassa ja hyllyissä riitti erikoisuuksia, ruotsalaisia tulitikkujakin löytyi.

Puurakennuksia alueelta löytyi vain aivan muutama, nämä ovat olleet Hollannissa melko harvinaisia.

Kävin reissulla Goudan antiikkimarkkinoilla, mutta nämä osoittautuivat todella vaatimattomiksi. 1800-luvun ranskalainen silinterihattu sentään löytyi.