Salakirjojen toiminta paisuu

Vuosi on alkanut hyvissä merkeissä ja tänä vuonna Salakirjoilla onkin sitten vauhti päällä. Kävin juuri läpi vuoden ensipuoliskon kustannussuunnitelman ja kesän markkinakauteen mennessä painosta saapuu 8-10 uutta kirjaa.

Toisin sanoen seuraavan 6 kuukauden aikana julkaisen yhtä monta nimikettä kuin vuosina 2007-2010 yhteensä. Laadussakaan ei jäädä jälkeen vaan julkaisulistalla on tulossa todella kovaa aineistoa. Suomalaisen loitsuperinteen alalta on luvassa 800 sivuinen järkäle numeroituna erikoispainoksena, matkakirjoista mielestäni paras Karjalan runoalueilta tehty matkakuvaus ja grimoirien alalta Mustan Raamatun korjattu, kovakantinen ja laajalla kirjan taustalähteitä valottavalla johdannolla täydennetty painos.

Painoon lähtivät juuri aineistot Kai Donnerin matkakirjasta Siperian samojedien keskuudessa, jossa on todella mielenkiintoista tietoa siperialaisesta shamanismista ja joka on muutoinkin suomalaisten matkakuvausten kärkeä, sekä vanhojen Kalevala Korujen hakuteoksesta. Ensimmäisestä lisäsin ennakkotiedot sivuille ja koruluettelo ilmestyy tuonne myös lähipäivinä.

Todella kiehtova vuosi siis tiedossa. Lisäksi Tiedostamossa tapahtuu vaikka mitä ja kesän markkinoita tulen kiertämään enemmän kuin koskaan, viikinkiteltta onkin jo hankittu.

Keittokirjat.com on avattu

Salakirjat-kustantamo tekee syrjähypyn aivan toisiin maailmoihin julkaisemalla muutamia vanhoja keittokirjoja 1900-luvun alusta. Kesällähän julkaisin kokeeksi tuon Keittokirjan vaatimattomille kodeille ja se osoittautui kiinnostavaksi hankkeeksi. Etenkin markkinoilla ja messuilla on ollut mielenkiintoista jutustaa kirjan aiheista ja kuulla kokemuksia kirjan reseptien kokeilusta, joista myöhemmin lisää.

Avasin keittokirjoille oman sivustonsa osoitteeseen Keittokirjat.com, josta löytyvät myös painosta tulleet Erämiehen keittokirja ja Kasvisruokaa kaikille, joka on ensimmäisiä suomalaisia kasviskeittokirjoja ja ehkä joukon kiintoisin opus.

Nyt on toinenkin syy suitsuttaa menestyksen puolesta: tutkimme kollegan kanssa mahdollisuutta avata kivijalkaliike Helsinkiin. Liiketilat ovat tiukassa, mutta onhan se selvää että tuosta tulisi aika huikea projekti.

Alkuvuodesta on paluu taas alkulähteille. Löytyi todella kovaa aineistoa norjalaisista saagoista ja suomalaisesta taikaperinteestä, joista kummastakin pitää työstää kovakantiset painokset ensi kesän markkinoita varten.

Ennakkotieto: Suomalaisten tuho 10000 eKr.

Jokainen meistä näkee ympärilleen vilkaisemalla jälkiä muinaisesta katastrofista, joka on pilkkonut kallioita, lennättänyt talon kokoisia kiviä ja repinyt maaston riekaleiksi muodostaen harjuja, hiidenkirnuja, pirunpeltoja yms. Tähän saakka nämä on selitetty jääkaudella, mutta nykytiedon valossa jääkausiteoria on ollut lähinnä harhapoluille johtanut tulkintavirhe.

2010-luvulle päivitetyn tiedon mukaan tutkijat ovat kautta maailman löytäneet merkittäviä todisteita jättimäisestä katastrofista, joka tuhosi maapallon viimeksi vain noin 12 000 vuotta sitten. Kaiken lisäksi tämä kataklysmi näyttäisi kohtaavan planeettaamme säännöllisin väliajoin, ei jäällä vaan tulella.

Plasmafyysikot ja muut asiantuntijat puhuvatkin sähköisistä purkauksista, ja näyttävät toteen voimat, jotka pystyvät tuhoamaan ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä.

Myös ihmiskunnan perimätiedot ja tarinat puhuvat valtavan tuhon puolesta. Plasmafyysikko Anthony Peratt on löytänyt plasmavirtauksen kuvauksia muinaisista kalliomaalauksista. Olivatko varhaiset ihmiset todistamassa näitä tapahtumia? Voidaanko kalliomaalaukset tulkita fysikaalisia tapahtumia vasten, ja hylätä perinteiset shamanistiset selitysmallit?

Jukka Niemisen uusin kirja on siis painossa ja julkistetaan viikon kuluttua Turun kirjamessuilla. Kirjaa voi ennakkotilata osoitteesta:

http://www.salakirjat.net/suomalaisten_tuho.html

Ultra-lehden arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta

Viimein on ilmestynyt kirja joka käsittelee Suomen muinaisuutta varsin poikkeuksellisella, mutta kritiikkiä kestävällä tavalla. Kyseessä on tosiaankin ensimmäinen teos joka asiallisesti tarkastelee Suomessa olevia ley-linjoja ja pyhiä paikkoja, jotka maantieteellisesti asettuvat aina saman välimatkan päähän toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat keskiajan kivikirkot ja kappelit, jotka rakennettiin pakanallisten paikkojen päälle, ja jotka ovat toisistaan aina 33,3 km välein.

Ultra-lehdessä ilmestyi mainio kirja-arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta, joka löytyy luettavaksi netistäkin.

Sattumaa kaikki sanoo skeptikko. Ja tarkoitushakuista mittaamista. Mutta kysyä voi, että jos yhdestä keskiaikaisesta kirkosta on etäisyys neljään - viiteen muuhun keskiaikaiseen kirkkoon alle 50 metrin tarkkuudella keskeltä keskelle 33,3 km, niin voiko kyseessä olla sattuma? Ja jos tässä ei ole kyse sattumasta, niin silloin tuskin on sattuma tekijänä ainakaan kaikissa noissa yli 150:ssä muussakaan tapauksessa.

Sattuman mahdollisuutta mietittäessä tulee myös ottaa huomioon, miten vähän keskiaikana on ollut Suomessa asukkaita ja miten vähän julkisia rakennuksia. Sattuman mahdollisuus pienenee ratkaisevasti. Kohteita joihin osumat voivat tulla, ei ole kuin meren rannoilla hiekanjyviä vaan hyvinkin rajallinen määrä. Kivikirkkoja on tunnistettu esim. 104, joihin ko. mitta osuu noin 70 prosenttisesti.

Eiköhän äänestetä kirjasta vuoden rajatietokirja niin saadaan tämä juttu mediaankin esille :)

http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirjat.html

Äänestä Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta vuoden rajatietokirja

Suomesta kuuluu kovia: Vuoden rajatietokirja on jälleen valittavana ja ehdolla on mukana myös Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Käykäähän siis ahkerasti äänestämässä, tai kuten Jukkis asian paremmin ilmaisi:

Totuus on että ellen nyt voita, en voita koskaan. Tai jos joskus viiden vuoden päästä voitan, ei sillä ole enää silloin niin merkitystä. Sillä voiton myötähän ei ole tarkoitus hehkuttaa itseäni vaan antaa kunnia teille kaikille hermeetikkolaisille. Tätä juttua on paljon tutkittu, kehitetty ja teoretisoitu hermeetikko-palstalla ja koko taustaryhmäkin on muodostunut tämän palstan kautta. Kyse on vähän meidän kaikkien kunniasta. Palkinto toisi näkyvyyttä ja silloin kuulisi maija meikäläisen suusta viimeinkin sen kysymyksen; Mikä tää Hermeetikko on? Viimeinkin tämä meidän imperiumi pääsisi valokeilaan. Ehkä sen avulla. paitsi että se houkuttaa palstalle uutta verta, saisi tuon lehdenkin levikin nousemaan sellaiselle tasolle, että sen jatkamista voisi harkita pidemmälle kun ollaan meinattu. Kyse on myös rajatieteen kirjallisuuden yleisestä rimannostosta.

Tämä homma kun voitetaan niin kirja lyö lopullisesti itsensä julkisuuteen. Niin ja Jukkis lupasi järjestää hermeetikko-bileet ;O

Kilpailun sivut löytyvät osoitteesta:

http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirjat.html

Huomenna onkin sitten jo paluu Suomeen. Hieno reissu ollut, mutta kiva päästä viimeistelemään englanninkielinen kirja ja aloittamaan esikasvatukset siirtolapalstaa varten.

Muinaisten Loitsurunojen englanninkielinen painos loppusuoralla

Viimeisen vuoden ajan olen valmistellut Suomen Kansan Muinaisten Loitsurunojen englanninkielisen käännöksen uudelleenjulkaisua, ja vihdoin hanke alkaa valmistumaan. Alunperin suunnitelmana oli julkaista kirja jo viime vuoden puolella, mutta hyvä oli siirtää julkaisu nyt kevääksi. Katsoin juuri aikaisempia taitto- ja kansisuunnitelmia ja nykyiset ovat paljon paremmat.

Lähden pariksi viikoksi Belgiaan ja Hollantiin 24. päivä tätä kuuta, johon mennessä kirjan painoaineisto valmistuu. Matkalla teen vielä lopputarkistuksia, ja lähetän aineiston painoon palattuani. Kirja ilmestyy huhtikuun lopulla.

Kirjaan tulee Akseli Gallen-Kallelan grafiikkaa ja William Morriksen kirjasintyyppejä ja kirjaornamentteja.

Kirja aloittaa eurooppalaista kansanperinnettä, muinaisuskoa ja esoteriaa sisältävän Pagan Archive-kirjasarjan, jonka myöhemmissä osissa käytän myös vanhoja kirjasintyyppejä ja piirtokuvia.

Intouduin laittamaan parvekkeelle jääpatsaita valmistumaan, mutta hieman hidasta tuo jäätyminen näillä keleillä. Palataan asiaan kunhan jäätyvät.

Salakirjat tarjoilee vaiettua totuutta

Oli hauska löytää Laajasalon opiston Iistsii-verkkosivuilta Ilmari Salmen juttu Helsingin kirjamessujen ständistämme. Olipa mukana vielä kunnon edustuskuva Kanesta ja ryijystä. Mukava lukea tällaista palautetta.

Salakirjat edusti Helsingin Kirjamessuilla harvenevaa marginaalikustantamojen kastia. Paitsi kokonsa, myös toimintaperiaatteensa puolesta se on melkoinen ainutlaatuisuus: Salakirjat kustantaa Suomen muinaishistoriaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia, jotka eivät muuten saisi minkäänlaista näkyvyyttä.

­ – Tämä on melkein hyväntekeväisyyttä, luonnehti ständillä päivystänyt Kane Kanerva.

Salakirjat ja sen yhteydessä toimiva Kanerva-sarja pyrkivät ”taistelemaan sensuuria vastaan” julkaisemalla teoksia, joiden esiintuominen ei yleisesti olisi taloudellisesti kannattavaa. Monet julkaisut ovat kirjoituksia, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä poliittisista tai uskonnollisista syistä.

Valikoimasta löytyy muinaista loitsurunoutta ja menneiden vuosisatojen historiankirjoituksia. Erikoisuuksina on painettu myös muun muassa Mustaa Raamattua ja Jukka Niemisen vaihtoehtohistoriallista tutkielmaa Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta.

– Voittoa tuottamattomalla toiminnalla on selkeä tehtävä yhteiskunnassa, Kanerva linjasi.

– Kaikki myynnissä oleva viittaa suomalaiseen kulttuuriperintöön, joka on arvokasta nykyajan juurettomassa maailmassa.

Salakirjojen toiminnan juuret löytyvät antikvariaateista. Muutama aihepiiristä kiinnostunut huomasi, että aika ajoin esiin putkahteli ikääntyneitä opuksia, joista ei ollut lainkaan kirjattua tietoa saatavilla. Kustannettava materiaali saadaan edelleen kokoon salapoliisityönä ja alan harrastajien oman aktiivisuuden kautta. Käännöstyötäkin tehdään itsenäisesti.

– Asiaa helpottaa myös se, kun näitä vaiettuja teoksia ilmestyy jatkuvasti lisää esimerkiksi kirjastojen tietokantoihin. Saamme säännöllisesti käsiimme kirjoja, jotka ovat maanneet arkistoissa vuosikymmeniä, Kanerva kertoo.

Salakirjat pyrkii osaltaan tuomaan valtavirrasta poikkeavaa näkökulmaa maamme menneisyyteen. Oli tästä mitä mieltä hyvänsä, on selvää, että omaehtoinen vanhojen tekstien julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko.

Toimittaja: Ilmari Salmi
Kuvaaja: Ilmari Salmi

Juttu löytyy Iistsiin kotisivuilta:

http://iistsii.fi/index.php?id=429&latest=1&showall=1>

Arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta Itä-Pirkanmaa -lehdessä

Kangasalan kirkon ja Luopioisten kirkon välinen etäisyys on lähes tarkalleen 33,3 kilometriä. No niinpä on, mitäpä siitä.

Nokian kappelin ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkon välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Sattuuhan sitä.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ja Kokemäen Piispa Henrikin saarnahuoneen välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Oho, onpa mielenkiintoista.

Turun läänin Kosken kirkon etäisyys viidestä eri kirkosta on tuo sama 33,3 km. Voiko tämä olla totta? Ja jos on niin miksi? Kun kartalta tarkistaa niin onhan se, mutta - juuri niin - miksi.

Tamperelainen historian tutkija Jukka Nieminen teki taannoin kansalaisen karttapaikassa surffatessaan ällistyttävän havainnon. Merkittävä osa Suomen kirkoista sijaitsee juuri 33,3 kilometrin päässä toisistaan. Kuulostaa varsin uskomattomalta, mutta kun karttakirjaa tai kansalaisen karttapaikkaa tutkii, Niemisen havainto näyttää selkeästi pitävän paikkansa eli mistään huuhaaheppaloinnista ei ole kyse.

Eilen ilmestyi Itä-Pirkanmaa -lehdessä arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta ja toimittaja näyttää todella hyvin saaneen siihen tiivistettyä mistä hommassa on kyse.

Kirja onkin ollut aikamoinen hitti ja kohta täytyykin tilata painosta jo kirjan kolmas painos. Tutkimukset kirkkolinjojen parissa jatkuvat ja kiinnostava nähdä mitä tuosta mysteeristä vielä selviää.

Koko juttu on luettavissa ohesta:

Helsingin kirjamessuilla 2010

Kirjamessut ovat jälleen takana ja täytyy sanoa olleen hyvin kiintoisat päivät. Ständillä kävi jos jonkinlaista väkeä ja etenkin viikonloput olivat todella vilkkaat. Todella monesti asiasta sain kiinnostavat tiedonjyvät joita pitää tässä tutkia lisää.

Ehdimme juuri sopivasti saada messuilla painosta E. N. Setälän Sammon arvoituksen uuden painoksen, josta lisää myöhemmin lähipäivinä. Kirjaan on tehnyt lisäkuvitusta Sampo Marjomaa, joka oli myös hauska saada ständillemme viikonloppuna.

Jukkiksen kirjaa myytiin todella hyvin etenkin lauantaina kun kirjailija oli itse paikalla, ja myös Hermeetikko löysi monia uusia lukijoita.



Otin rekvisiitaksi tuon tasan vuosi sitten löytämäni pakanallisia uhrimenoja esittävän ryijyn, ja myös siitä kyseltiin paljon. Kukaan ei ollut nähnyt mallia aiemmin tai osannut arvella tekijää. Tätä pitäisi yrittää selvittää.

Nyt messujen jälkeen alkaa kirjavuosi olla kasassa ja alan keskittymään parin englanninkielisen teoksen valmisteluun ja ulkomaan yhteyksien avaamiseen. Messuilla oli hyvin kiinnostava jututtaa jälleen Thelema-kustannuksen Antti P. Balkia, jonka myynti on suuntautunut maailmalle jo useamman vuoden. Aikamoiselta projektilta vaikuttaa tuo Amerikan ja Englannin pankkiyhteyksien ja tukkusopimusten avaaminen, mutta saapa nähdä :)



Itse en tehnyt messuilla juurikaan hankintoja. Kirjoja on kertynyt jo sen verran paljon että aika laiskasti tulee hankittua uutta muutoinkaan. Tarjontaahan tuolla kyllä riitti, ja etenkin Hagelstamin vitriineistä löytyi ihmeteltävää.

Kirjan julkistus: Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla vuodelta 1898

"Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla on kiehtova kokoelma vainajiin ja henkiin liittyvistä vanhoista tavoista ja uskomuksista. Teoksen pääosan muodostaa 24:n vanhan suomalaisen juhlapäivän perinteisten viettotapojen ja niihin liittyvien uskomusten esittely. Tämän lisäksi kirja tutkii myös juhlien alkuperää ja yhtäläisyyksiä naapurikansojemme uskomusperinteisiin."

Perjantaina kirjapainon kuorma-auto kävi jälleen tuomassa toisen loppuvuoden kirjajulkaisuni. Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla julkaistiin alunperin vuonna 1895 tekijän, Matti Varosen, väitöskirjana ja kolme vuotta myöhemmin 1898 tässä laajennetussa muodossaan. Mielestäni kirjan paras anti, 24:n vanhan suomalaisen juhlan viettotapojen esittely, lisättiin täydennykseksi juuri tähän toiseen painokseen.

Painatin myös tämän kirjan kovakantisena, mikä tuntuu tämänkin kohdalla hyvältä ratkaisulta. Kirjat on postitettu ennakkotilaajille, hyviä lukemisia!

"Ainoastaan noidat, tietäjät ja shamaanit, vaan mahtavimmat niistäkin, voivat manata vainajain henget maan päälle ja puolestaan itse käydä Manalassa loveen lankeamalla."

Lisätietoja kirjasta ja tilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-pienkustantamoni sivuilta osoitteesta: http://www.salakirjat.net/vainajainpalvelus_muinaisilla_suomalaisilla.html

Julkaisen täällä blogissani joitakin otteita ja mietteitä muutamista kiinnostavimmista kirjan luvuista. Tälläisen artikkelin olen jo julkaissut Kekri-juhlaan liittyen: http://blog.kansanperinne.net/2009/11/kekri-vainajainpalvelus-muinaisilla.html

Kirjan julkistus: Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla vuodelta 1887

"Merkillisin kaikista saunoista on Mouhijärveltä kuvattu sauna. Se ei ollutkaan yksin sauna tavallisessa merkityksessä, sillä tässä myöskin asuttiin. Kyllä vielä useassa paikassa Suomessa moni köyhä ja vanha loisihminen asuu talollisten varsinaisissa saunoissa, mutta toista on kun talossa ei muuta asuntoa ole kuin sauna."

Eilen päivällä kirjapainon kuorma-auto saapui jälleen vierailulle tuoden uuden uusintapainoksen kirjaerän. Löysin kirjan alkuperäiskappaleen parisen vuotta sitten, ja havaitsin sen mielenkiintoiseksi luettavaksi suomensukuisten kansojen talonpoikaisarkkitehtuurista. Kirjan kuvitus on myös aikakaudelle poikkeuksellisen laajaa, tuolloin kun painolaattojen kaivertaminen oli vielä kallista puuhaa.

Tämä on ensimmäinen kirja jonka painatan kovakantisena, mikä tuntuu jo nyt hyvältä ratkaisulta. Kova sidosasu kasvattaa kyllä kirjan painatuskustannuksia, mutta kirjan laatua fyysisenä esineenä se parantaa selvästi, antaa sitä oikeaa kirjan tuntua.

"Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla on varhaisimpia perusteellisia talonpoikaisarkkitehtuurimme tutkimuksia. A. O. Heikel kokosi väitöskirjansa aineiston seitsemällä kansatieteellisellä tutkimusmatkallaan Suomessa, Virossa ja Venäjällä vuosina 1879-1886. Kirja on kuvitettu 311:ta piirroskuvalla."

Lisätietoja kirjasta ja tilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-pienkustantamoni sivuilta osoitteesta: http://www.salakirjat.net/rakennukset.html

Kirjat on postitettu ennakkotilaajille, hyviä lukemisia!

Toinen uusi näköispainokseni, Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla vuodelta 1898, on luvattu saapuvaksi painosta huomenna.

Kekri - Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, 1898

Kekri - Otteita kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla

Matti Varonen, 1898

Niistä myöhemmin kirjaanpannuista tiedoista ja muistoista, joita Kekrin viettämisestä on säilynyt, käy helposti selville, että se on ollut vuoden suurimpia juhlia. Monessa laulussa ja sananlaskussa on aina nykyisiin aikoihin asti säilynyt muisto tämän juhlan runsasvaraisesta vietosta.

Sen viettotavat taas epäämättä todistavat, että yli koko maan on tämän juhlan tarkoituksena henkien vastaanottaminen ja ravitseminen, ja sen lisäksi selkenee muutamista tiedoista, että nämä henget, Kekrittäret, Kekrin hönttämät, Keijuset, Tontut, Intikat y. m. olivat tuonelaisia ja manalaisia, s. o. vainajain henkiä.

---

Suomalaisilla ei näytä, enempää kuin muillakaan niiden entisillä naapurikansoilla, olleen määrättyä päivää syysjuhlan vietolle vainajahenkien kunniaksi vaan semmoisena juhlana vietetty "Jako-aika", Virolaisilla Hinge kuu l. Ingede aik, on kestänyt ainakin yhden viikon, jopa kauvemminkin.

Toisinaan tämä Henkien kuu on kestänyt jopa kuukauden ajan täällä Virossa. Esittelen juhlaa seuraavassa kirjoituksessa.

---

Henkien syysjuhlan muinainen viettäminen näyttää Suomalaisilla ryhmittyneen myöhemmin Pyhäinmiesten päivän ja Mikkelin päivän ympärille, edellinen juhla näistä pysyen Kekri-juhlan nimisenä aina viime aikoihin asti.

Jakoaika yhtyy Suomalaisilla henkien syysjuhlan viettoon ja on vielä osottamassa tämän juhlan viettoajan epämääräisyyttä, vastaten n. s. henkien kuuta Virolaisilla ja Lättiläisillä.

---

Mainittuna aikana ei saa joitakuita töitä ja askareita tehdä. Vanha usko on, että kuin kauvas sotku kuuluu, niin liki sudet tulevana kesänä tulevat ja niin likeltä ne syövät ja repivät talon eläimiä.

---

Vuodenalkajaiset vietettiin nekin syyspuoleen, vaan eri seuduilla maata eri päivinä. Eric Castrén antaa tämän juhlan vietosta seuraavan tiedon: "Vuodenalkajaiset eivät ole määrätyt vissiksi päiväksi, vaan vietetään yleisesti sinä päivänä, mikä esi-isien tavan mukaan missäkin talossa on tullut käytäntöön. Sen juhlan viettoa varten tapetaan lammas ja valmistetaan yltäkyllin ruokia ja juomia. On erinomaisen merkillistä, mitä lampaaseen tulee, että, ennenkun väki on syönyt sen lihan sekä pään että kynnet y. m., ei mikään elävä saa siitä vähääkään maistaa, jonka vuoksi sitä teurastettaessakaan ei saa yhtään koiraa olla saapuvilla, ja teurastettua otetaan sen sisukset y. m. talteen ja kaivetaan maahan, etteivät mitkään petolinnut saa niitä käsiinsä."

---

Runtu nimen sanoo Lencquist muutamien antavan Kekrijuhlalle ja kutsuttavan sitä myöskin Lakaisiksi. Renvall yhtyy tähän mielipiteeseen, selittäen runtu-sanan merkitsevän viljavuuden vuosijuhlaa, jota vietettiin lakoissa ("in umbraculis") viljanpuinnin loppiaisiksi. Runtu niminen juhla, joka näyttää olleen tunnettu etupäässä maamme lounaisosassa, on vietetty samoin kuin Kekrikin, ja Runtu olleen nimenä useammanlaisilla pidoilla ja juhlilla, joita vietettiin tarkemmin määrämättömänä aikana.

---

Hattulan Lehijärven kylässä, kertoo Reinholm, viettivät kylän seitsemäntoista isäntää Pyhäinmiesten runtua noin parikymmentä vuotta sitten (*1870-luvulla) seuraavaan tapaan: käytiin kylän raittia talosta taloon ja juotiin viinaan ja olutta vahvasti. Kuka matkalla uupui, kannettiin taikka kelkalla vedettiin, ettei saanut pois seurasta jäädä. Toisena aamuna kävivät toinen toistansa tervehtimässä kysyen: "Tahdotkos lukkaria vai kupparia? (oliko henki menemässä vai tarvitsiko vaan lääkkeitä.)

---

Hauholla "pidetään runtusia" Pyhäinpäivän aikana ja siellä on runtua ensimäisenä arkiona Mikkelistä ja Pyhäinmiesten päivästä. Näihin tietoihin perustuen voi päättää, ettei runtu ollut minkään erityisen juhlapäivän nimi, vaan se merkitsi juhlaa, syöminkiä ja juominkia yleensä, jossa merkityksessä se tavataan Agricolan raamatun suomennoksessa.

---

Kekri, josta tavataan myöskin muodot Käkri, Käkre, Keyri, Köyri, Körrä ja Keuru merkitsee vanhempain tietojen mukaan karjaonnen suojelijahenkeä. Mikael Agricolan tunnetussa runossa sanotaan:

"Käkri se liseis Carian cassuon."

Wexionius lukee (* vuonna 1650) Käkre-haltijan suomalaisten muinaisiin epäjumaliin ja antaa siitä seuraavan tiedon: "Kekri, jota nykyään taikauskoisesti palvellaan, suojeli elukoita pedoilta."

---

Lencqvist sanoo Kekrin (Karjalaisilla) eli Köyrin olleen haltijan, jonka kunniaksi vietettiin talven alussa juomingit ja pidot.

---

Vastakohtana yllämainittuihin tietoihin huomauttaa jo Lenqvist, että vanhoissa runoissa ei tavata tätä haltijaa ollenkaan mainittuna.

---

Russwurm mainitsee (* vuonna 1855) Norkin mukaan suomalaisten Keyri-juhlasta seuraavaa: "Suomessa, missä tätä pakanallista juhlaa vietettiin vielä edellisellä vuosisadalla, oli sen nimi muinaispohjoismaisen tuuli-jumalan mukaan Kauri; silloin tapettiin lammas ja kutsuttiin henkiä aterialle."

---

Kekriksi tappavat Karjalaiset lampaan niinkuin Ollinpäiväksikin, ja syövät sen muun ruuan mukana oluen ja viinan kanssa taikatempuilla samoin kuin Ollin päivänä, vaan vieläkin suuremmilla juhlamenoilla. Samassa tilaisuudessa kasteltiin linnunsiipi olueen ja sillä voideltiin lehmäin selät ja laulettiin kekriruno Tapion kunniaksi.

---

Keyrinaattona otettiin Pyhätmiehet ystävällisesti vastaan, kylvetettiin ja kestittiin saunassa. Pimeällä Keyri-iltana meni isäntä saattamaan heitä saunasta pois, jolloin itse kulki avopäin edellä ja välistä aina kaatoi olutta ja viinaan jälellensä tielle. Siitä, että ruokia oli maistettu ja vesiä liikuteltu, oltiin varmaan tietävinään, että Pyhätmiehet ottivat talon asukkaineen tulevaksikin vuodeksi hoitaaksensa. Vaan jos vedessä nähtiin päreen palasia taikka niistä pudonneita hiiliä, oli se paha merkki, joka ennusti katovuotta.

---

Uukuniemi: Kaikki piti olla yhtaikaa pöytään pantuna, ja se oli valmistettu talon entisien isäntien ja emäntien hengille, joita kutsuttiin Keyrittäriksi. Ne tulivat Keyrinä vanhoille kotopaikoilleen. Aattoiltana niille lämmitettiin sauna ja valmistettiin kylpy lämpimän veden kanssa, vastat haudottiin valmiiksi, saippuat, pyyhinliinat, vieläpä harjatkin piti olla, joilla harjaisivat päänsä. Perheen kylpyaikana sitte oli tuvassa ruokapöytä odottamassa Keyrittäriä syömään, että he saivat "rauhassa ravita." Kolmas päivä Keyrin aattopäivästä kutsuttiin Keyrin Henkienpäiväksi. Silloin menivät ne kuolleet henget takaisin hautoihinsa lepäämään.

---

Paitsi tätä yleistä henkien ravitsemista toimitettiin uhreja talon- ja maanhaltijallekin pitämyspuun juurella. Luultiin nimittäin, että talonhaltija pitää asuntoansa pitämyspuun välittömässä läheisyydessä. Toimitettiinpa muissakin pyhissä paikoissa kekriaterioita.

---

Keyrin viettotapoihin kuului vielä pukeutuminen outoihin pukimiin ja semmoisena kulkeminen naapureissa uhkaillen särkeä naapurien uunit, jos tämmöisiä outoja vieraita ei ravittu ja oikein hyvänä pidetty. Tällainen ravintoa anomassa käyminen on vaan jäännös uhrijuhlan valmistustavoista vanhempina aikoina, jolloin erityiset toimitusmiehet kävivät kokoamassa uhriantimia.

Kekripukki eli Köyritär vuodelta 1927 ja Niemelän torpan Kekriukko Helsingin seurasaaresta. Kuva teoksesta Suomalaisten Runojen Uskonto, 1915

Tämä maininta osui kirjasta heti silmään. Sama kohta sisältää useita muitakin tietoja karkki vai kepponen -perinteestä, johon näyttää muuallakin kuuluneen tuo uhkaus uunin särkemisestä.

Mielenkiintoinen on myös tuo ajatus tavan alkuperästä. Olen juuri lukemassa kirjaa Permalaisten uskonto, 1914, jossa kerrotaan yhteisen uhrijuhlan tarpeiden keräämisen talosta taloon olleen vielä sata vuotta sitten käytössä permalaisilla.

---

Osotteena siitä, että Keyripäivinä henkien uskottiin olevan liikkeessä, ovat myöskin eri ennustustavat, joiden kautta luultiin henkiä saatavan ilmaisemaan tulevia tapahtumia. Näihin temppuihin kuului tinan valaminen.

Merkillä * varustetut vuosilukutiedot ovat itse lisäämiäni. Näiden valikoitujen tietojen lisäksi luku sisältää hyvin runsaan kokoelman eri paikkakunnilta tavattuja juhlan viettotapoja.






Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla sisältää laajalti tietoja myös muista vanhoista suomalaisista juhlapäivistä ja niiden viettotavoista, joita tulen ottamaan esille tulevissa kirjoituksissa. Olen juuri toimittanut kirjapainoon kirjan aineiston, ja näköispainoksen pitäisi olla valmis marraskuun lopulla. Lisätietoja kirjasta ja ennakkotilausmahdollisuuden löydät Salakirjat-kustantamoni sivuilta.

© Hyvien tapojen mukaiset lainaukset ovat tervetulleita linkittäessäsi tälle sivulle.