Kävelyllä auringonnousun aikoihin

Tänään heräsin epätavallisesti jo tuntia ennen auringonnousua, ja pitihän tilanteesta ottaa hyöty irti. Ei kun siis pelloille kävelemään.




Taivas oli puolipilvessä, joten valitettavasti viimeisiä päiviä taivaalla näkyvä 7-prosenttinen kuunsirppi jäi piiloon. Tajusin että kaiken kuuntuijotuksen jälkeen en muista koskaan nähneeni aivan ohuimmillaan olevaa vähenevää kuunsirppiä.



Tämä pitää korjata. Onkin tässä ollut suunnitelmissa alkaa heräämään jo auringonnousun aikoihin. Pavlinalta luin tästä jo vuosia sitten, ja tuossa olisi monia etuja. Ei vähiten kovien hellekausien mahtavan raikas ja kostea aamuilma.

Paluumatkalla nauratti tämä vantaalaista ihmisystävällisyyttä henkivä katoamisilmoitus. Kirjoittajalla on selviä diplomaatin kykyjä.



Piti tässä jo lähteä matkaan, mutta juuri äsken alkoi rajukuuro, joten tulin kirjoittamaan tämän parvekkeelle. Kylläpä kaatosadekkin tuntuu mukavalta pitkän talven jäljiltä. Ostinkin tuossa itseasiassa Itä-Saksan armeijan sadetakin, jolla pitää säiden lämmettyä mennä kunnon sadekävelyille.

Nuuksion Vähä Saarilampi, Vähä-Holma ja Iso-Holma

Kylläpä teki hyvää päästä taas pariksi päiväksi metsään. Olimme jälleen Tikankolo-vuokramökillä Saarilammen rannalla, Nuuksion kansallispuiston länsiosissa.

Ajankohta oli pari viikkoa varhaisempi kuin viime vuoden mökkireissulla. En ole aiemmin tajunnut kuinka huimaa vauhtia jäät sulavat näillä keleillä, mutta nyt siitä sai hyvän esimerkin. Vielä eilisaamuna käydessäni rannassa se oli kauttaaltaan jäässä niin etten uskonut että olisimme päässeet veneellä liikkeelle. Mennessäni rantaan vain kaksi tuntia myöhemmin oli väylä järvelle jo sula.



Eilinen päivä kului paljolti lähialueen järviä kiertäessä. Muutaman tunnin kierroksella kävin kuudella eri järvellä, joita en ollut nähnyt aikaisemmin.




Vähä Saarilampi sijaitsee puolen kilometrin päässä Saarilammelta itään. Lampi on varsin pienikokoinen, mutta sieltäkin lyötyy komeat kalliot istuskeluun.



Toiset puoli kilometriä itään sijaitsee Vähä-Holma, joka osoittautui yhdeksi kivoimmista alueen järvistä. Runsaasti kallioita, korkeuseroja, niemenkärki ja vanhan metsäpalon jälkiä.

Muutama vuosi sitten Nuuksiossa oli metsäpalo, ja olenkin miettinyt missä päin tuo paloalue on, ilmeisesti kyseessä juuri tuo Vähä-Holman niemi. Rungoltaan mustuneet männyt eivät ole olleet moksiskaan palosta.




Niemen vieressä on kallioharjujen välissä tiheä kuusikko, jossa on hyvin erikoinen tunnelma. Ilma tuntuu hyvin seisovalta, on hämärää ja vanhan kuusikon kuolleet alaoksat sopivat maan harmaiden lehtien väriin. Kuusikossa on täysin hiljaista, mutta jostain kauempaa kuuluu taianomainen puronsolina.





Pari sataa metriä etelään sijaitsee Iso-Holma, joka on Nuuksion suosituimpia järviä. Kävin ainoastaan pikaisesti järven soisella länsirannalla, ja kuvia en näköjään ottanut. Järven itärannalla olisi komeita kallioita, laavu ja nuotiopaikka.

Näiden jälkeen jatkoin kierrosta Sarvilammelle, Pitkä Saarijärvelle ja Valklammelle, joista kirjoitan oman juttunsa.

Espoon Pitkäjärven rauniot

Tänäänkin sitten lämpötila nousi pariinkymmeneen asteeseen niin pitihän sitä päästä ulkoilemaan. Ajoimme Espoon Pitkäjärvelle, jossa Lähderannassa Laaksolahden urheilupuiston vieressä on pieni metsäalue.

Metsästä löytyy komea kallioalue, jolta on hienot näkymät alas järvelle ja kauas pohjoiseen.




Kalliolta löytyy laaja ympyränmuotoinen raunio, jonka löysin jo vuosia sitten, mutta josta en ole löytänyt mitään taustatietoja. Käsittämöntä ettei sitä löydy Museoviraston tietokannasta, on kuitenkin sen verran suuri ja yleisellä paikalla.

Urheilupuiston paikalla sijainneen kartanon mailta on löytynyt vasarakirves ja kivitaltta.









Huomenna pääseekin sitten metsäilemään oikein kunnolla kun menemme jälleen Nuuksioon Tikankolo-mökille. Tällä kertaa mukana on myös kunnollinen maastokartta niin pääsee paremmin kiertelemään lähialueita. Kuvia tiedossa loppuviikosta.

Metsäilyä Haltialassa pääsiäispäivänä

Kylläpä tänään kelpasi huutaa onnesta lämpötilan hipoessa 19 celsiusta. Tuntui mahtavalta pukeutua t-paitaan, shortseihin ja sandaaleihin vihdoin kaikkien talvikuukausien jälkeen.

Muutama tunti kului Haltialassa metsäillen ja sielu lepäsi.




Tämä "pöytävuori" on isoin PK-seudulla näkemäni siirtolohkare.





Eräitä lempipaikkojani Haltialan alueella ovat pari syvemmällä metsässä olevaa metsäaukiota. Kummassakin kalliopinta on niin lähellä maanpintaa ettei puita kasva, mutta kuitenkin juuri sammaleen peitossa luoden oudon vaikutelman. Täydellinen paikka kivillä istuiluun.





Toisella aukioista sijaitsee myös tämä "uhrikivi". Mitään jälkiä uhrikäytöstä ei ole, mutta itselle on tuosta aina tullut uhrikivi mieleen sen alttarimaisen muodon vuoksi. Toinen erikoisuus on sen ylle kaartuva ikivanha pihlaja, joka on ainut pihlaja koko suuressa enimmäkseen koivua ja havupuita kasvavassa metsässä.



Tähän aikaan vuodesta metsässä on nähtävänä myös runsaasti sulamisvesien muodostamia lampia, jotka kuivuvat pois jo lähiviikkojen aikana.

Demarien lentopulloposti laskeutunut Koivukylään

Kansanperinne-blogi ilmoittaa sosiaalidemokraattien lentopullopostin saapuneeksi Vantaan Koivukylään. Lähetys on noudettavissa osoitteesta Kytötie 13. Mukaan kannattaa ottaa jousipyssy tai vikkeläliikkeinen poliittinen avustaja.

Mutta minkä viestin tuo saksalainen likööripullo sisältäneekään? Oliko viesti tarkoitettu Koivukylän demarien viljelypalstayhdistykselle, mutta päätyikin laskelmavirheen vuoksi 300 metriä liikaa pohjoiseen? Sisältääkö viesti tulevan hallituksen ministerijaon, vai ehkäpä jopa puoluejohdon määräyksen Operaatio Valkyrieen käynnistämisestä Perussuomalaisten murskavoiton johdosta?

Arvauksia voi esittää kommenttiosioon. Oikeinarvanneelle lahjoitetaan Muinaisia Loitsurunoja, joilla voi manata kilpailevia puolueita.

Julistan kesän avatuksi

Eilisellä yökävelyllä havahduin kesän saapumiseen. Vielä kymmenen aikoihinkin taivaanranta oli valoisaa ja luonto sinersi. Lumi on sulanut kasoja lukuunottamatta ja ilmassa oli ensi kertaa kesäöiden tuoksu.

Tänään on puolestaan rauhaisa pitkäperjantaille sopiva tihkusadepäivä, jota pitää käydä kohta fiilistelemässä. Äsken parvekkeella näkyi kevään ensimmäinen kimalainen.

Ylihuomenna on pääsiäinen, maanantaina lähetän englanninkielisen kirjan aineiston painoon, tiistaina menemme Nuuksioon mökkeilemään ja seuraava viikonloppu onkin sitten jo vappu. Kyllä nyt kelpaa.

Tänä kesänä pitää metsäillä oikein kunnolla. Ostin tuossa riippumaton ja sadetakin, ja tilasin Sipoonkorven ja Nuuksion kartat, joista myöhemmin lisää.

Niin ja pitkäperjantainahan tulee kuunnella Wagnerin Parsifalia, jonka idea syntyi kesämökillä pitkän perjantain aamuna:

"... on Good Friday I awoke to find the sun shining brightly for the first time in this house: the little garden was radiant with green, the birds sang, and at last I could sit on the roof and enjoy the long-yearned-for peace with its message of promise. Full of this sentiment, I suddenly remembered that the day was Good Friday, and I called to mind the significance this omen had already once assumed for me when I was reading Wolfram's Parzival. Since the sojourn in Marienbad [in the summer of 1845], where I had conceived Die Meistersinger and Lohengrin, I had never occupied myself again with that poem; now its noble possibilities struck me with overwhelming force, and out of my thoughts about Good Friday I rapidly conceived a whole drama, of which I made a rough sketch with a few dashes of the pen, dividing the whole into three acts."

Vaikkakin Wagner myöhemmin myönsi tämän kertomuksen sisältäneen hieman runollisia vapauksia:

"R[ichard] today recalled the impression which inspired his “Good Friday Music”; he laughs, saying he had thought to himself, “In fact it is all as far-fetched as my love affairs, for it was not a Good Friday at all - just a pleasant mood in Nature which made me think, ‘This is how a Good Friday ought to be’”.

Siemeniä tilattu Hyötykasviyhdistykseltä

Tilasinpa tuossa siemenerän Hyötykasviyhdistykseltä, jonka sivuilla valikoimaa riittää. Useimmista lajikkeista on myös kerrottu mukavan laajasti.

Enimmäkseen siemenluettelolta kiinnostivat yrtit ja juurekset:

A-HINTA YHT. KUVAUS
2,10 e Tomaatti, 'Hundreds & Thousands'
2,10 e Basilika, LIMETTIBASILIKA (Ocinum americanum)
1,40 e Persilja, "GIGANTE D" ITALIA"
1,40 e Pinaatti, "MATADOR"
1,80 e Porkkana, "BERLICUM"
2,10 e Cayenne- Ja chilipippuri, "HOT STUFF"
1,80 e Lanttu, "RUBY"
3,60 e Nauris, KASKINAURIS, "Enon kanta"
1,40 e Retikka
3,10 e Tomaatti, Tomaattilajitelma ja basilika
1,40 e Kuukausimansikka, "RÜGEN"
1,80 e Mitsuba, MITSUBA
1,40 e Villirukola / Isohietasinappi
Toimituskulut: 4,50 e
Kaikki yhteensä: 29,90 e

Kuukauden päästä 19.5 on myös Hyötykasviyhdistyksen taimitori, josta pitää käydä ostamassa täydennyksiä. Siemenperunatkin ostan vasta tuolta; netistä tilatessa olisi 6,5e perunoille tullut 10e postikuluja lisää.

19.5.2011 (to) klo Alkaen 15.00
TAIMITORI JA VILJELYKAUDEN AVAJAISET

Perinteistä taimitoria & viljelykauden avajaisia vietetään Annalan puiston kauniissa 1800-luvun alun huvilamiljöössä. Tarjolla entiseen tapaan kaiken maailman taimia: keittiökasveja, yrttejä, kesäkukkia, perinneperennoja, vanhoja ruusuja, siemenperunaa, parsan juurakoita ynnä muuta. Orangeriassa pelargonian ja ’vanhojen’ huonekasvien taimia. Kahvilassa herkullista syötävää, mm Annalan raparperibritaa. Pihalla haitarin soittoa! Olet lämpimästi tervetullut, kerro muillekin tilaisuudesta!

Seita-lehden shamanismi-teemanumero

Muutama päivä sitten posti toi Lehto ry:n Seita-lehden uusimman shamanismia käsittelevän teemanumeron, ja sehän sisälsi vaikka mitä mielenkiintoista.

Eilen illalla oli tarkoitus pikaisesti selata lehti ja lukaista pari kutsuvinta juttua, mutta aloitettuani täytyikin sitten laittaa Sibeliuksen Tuonelan joutsen loopilla soimaan, sytyttää kynttilät ja uppoutua lehteen oikein kunnolla.

Sisällysluettelo:

Eloleiri & Hallitus 2011
Puheenjohtajalta
Lehdossa tapahtuu
Toimintakertomus 2010
Haastattelussa: Susanna Aarnio
Samanistinen retriitti
Mongolialainen shamanismi
Rumpujen tarinoita
Keväällä luonnossa
Keittiössä: Uudistumisen aika
Seidr
Ryytimaanoita ja kevään värinää
Shamanistisia näkyjä ja kertomuksia
Noitarumpukuviot Skandinaviassa
Shamanistinen tanssi
Lakotojen perinteitä ja uskomuksia
Valaiden laulu
Dzogchen kohtaa shamanismin
Shamanismia Lontoossa
Blogipalsta

Suomalaisen samanismin keskusta pyörittävän Susanna Aarnion haastattelu ja artikkeli "Samanistinen retriitti" käsitteli shamanismin ydinkysymyksiä, joista itseä puhutteli etenkin yhteys esivanhempiin. Jostain syystä itsellä on tämä puoli jäänyt toistaiseksi liian vähälle.

Kari H:n artikkelissa "Keväällä luonnossa" kiehtoi etenkin öisiin metsäilyihin liittyvät kappaleet. Rationaalinen Käytännön Ihminenhän ei öisin metsässä liiku, joten tästä luonnossa liikkumisen puolesta on kirjoitettu hyvin vähän. Itsellä lähes puolet metsäilystä tapahtuu yöaikaan. Etenkin valoisten kesäöiden viileän raikas ilma on herkkua.

Lehdessä on myös ote Thuleian loistavasta noitarumpujen kuvioiden kartoituksesta, joka löytyy koko laajuudessaan netistä. Tästä onkin pitänyt kirjoittaa oma postauksensa.

Jaguaarin artikkelista "Dzogchen kohtaa shamanismin" löytyi piirre, joka on mietityttänyt myös itseä viime aikoina:

Maailmasta paljastuu hyvin merkillisiä yksityiskohtia. Koettu arkikokemus on edelleen sama asia kuin ennen. Mitään näkyjä ei näy. Siitä huolimatta arkikokemus paljastaa tekstuurin, jota siitä ei ole aikaisemmin voinut koskettaa. Miksi etsiä järven henkeä, kun voi kuunnella itse järveä?

Vaikeasti selitettävä ilmiö, mutta itsellä ainakin kyse on jonkinlaisesta asioiden näkemisestä tuorein silmin. Ihmismielihän turtuu kaikkeen mitä se näkee jatkuvasti. Tästä syystä monet kiihkeästi etsivät jotain yliluonnollista, vaikka tosiasiassa arkinen maailma on paljon ihmeellisempi. Siihen on vain niin totuttu että sitä pidetään itsestäänselvyytenä ja ohitetaan olankohautuksella.

Lehti tulee irtonumeromyyntiin vasta tämän vuoden lopulla, mutta yhdistykseen tänä vuonna liittyvät saavat sen automaattisesti.

Kesän 2011 keskiaikamarkkinat

Tulipa tässä juuri tieto että sain myyntipaikan Turun keskiaikamarkkinoilta, joten alkaa kesän markkinakalenteri olemaan selvillä.

Viime kesänähän tuli kierrettyä Raaseporissa, Hollolassa, Tammelassa ja Hämeenlinnassa. Tänä vuonna keskityn pariin suurimpaan markkinaan (Hollolan keskiaikamarkkinoita ei itseasiassa pidetäkään kuin joka toinen vuosi).

Salakirjojen sangen ihmeteltävä ja monin tavoin mieltäylentävä myyntipöytä löytyy siis ensi kesänä seuraavista kaupungeista seuraaviin aikoihin:

Turku, to-su 30.6-3.7.2011
Hämeenlinna, pe-su 19.-21.8.2011
Herstmonceux, Englanti, la-ma 27-29.8.2011

Noista Englannin suurista keskiaikamarkkinoista olen aika täpinöissäni, todella kiinnostavaa nähdä millaisia nämä tapahtumat ovat siellä päin. Tuohon mennessä teen kaksi englanninkielistä kirjaa valmiiksi, ja pitää miettiä myös jotain muita tuotteita.

Virolaiset hirvennahkaiset patalakit voisivat olla kiinnostava tuote kokeilla, pitääpä kysyä valmistajalta jälleenmyyntitietoja. Myös käynyt mielessä ottaa joko Kalevala-koruja tai Sampo-koruja jälleenmyyntiin. Toinen ajatus mikä on ollut on teetättää itse muutamasta historiallisesta mallista jäljennöksiä. Tätä pitää nyt alkaa tutkimaan.

Jukkis kiertää myös ahkerasti kesällä myyntitapahtumissa, jonka liikkeistä laitan tänne myöhemmin tietoa.

Ultra-lehden arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta

Viimein on ilmestynyt kirja joka käsittelee Suomen muinaisuutta varsin poikkeuksellisella, mutta kritiikkiä kestävällä tavalla. Kyseessä on tosiaankin ensimmäinen teos joka asiallisesti tarkastelee Suomessa olevia ley-linjoja ja pyhiä paikkoja, jotka maantieteellisesti asettuvat aina saman välimatkan päähän toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat keskiajan kivikirkot ja kappelit, jotka rakennettiin pakanallisten paikkojen päälle, ja jotka ovat toisistaan aina 33,3 km välein.

Ultra-lehdessä ilmestyi mainio kirja-arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta, joka löytyy luettavaksi netistäkin.

Sattumaa kaikki sanoo skeptikko. Ja tarkoitushakuista mittaamista. Mutta kysyä voi, että jos yhdestä keskiaikaisesta kirkosta on etäisyys neljään - viiteen muuhun keskiaikaiseen kirkkoon alle 50 metrin tarkkuudella keskeltä keskelle 33,3 km, niin voiko kyseessä olla sattuma? Ja jos tässä ei ole kyse sattumasta, niin silloin tuskin on sattuma tekijänä ainakaan kaikissa noissa yli 150:ssä muussakaan tapauksessa.

Sattuman mahdollisuutta mietittäessä tulee myös ottaa huomioon, miten vähän keskiaikana on ollut Suomessa asukkaita ja miten vähän julkisia rakennuksia. Sattuman mahdollisuus pienenee ratkaisevasti. Kohteita joihin osumat voivat tulla, ei ole kuin meren rannoilla hiekanjyviä vaan hyvinkin rajallinen määrä. Kivikirkkoja on tunnistettu esim. 104, joihin ko. mitta osuu noin 70 prosenttisesti.

Eiköhän äänestetä kirjasta vuoden rajatietokirja niin saadaan tämä juttu mediaankin esille :)

http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirjat.html

Kuvia keväältä 2010

Olen tässä selaillut viime keväänä otettuja valokuvia ja kylläpä kevätkuume polttelee. Taaskaan ei ole enää kuin parisen viikkoa lumien sulamiseen ja kolme vappuun. Aurinkokin laskee jo etelässä vasta kello 20.30 aikoihin!

Ensimmäiset kuvat on otettu 1.4.2010. Tuolloin lunta näyttää olleen hieman vähemmän kuin tänä vuonna nyt viikkoa myöhemmin.






Terassikausi oli juuri korkattu ja joku oli ehtinyt jo väsähtää. En hennonut herättää herraa, joten poimin maassa olleen kännykän ja akun ja tiputin ne miehen avoimeen taskuun.



Seuraavat kuvat ovat kuun puolivälistä. Hämmästyttävää kuinka nopeasti lumet sulavat kunhan alkavat sulamaan. Pitääpä myös tänä keväänä harrastaa kamerointia niin pääsee paremmin seuraamaan tuota.






Eikä ole enää kuin tasan kuukausi siihenkään kun Nuuksiossa on jälleen näin komeaa. Voisi jälleen vuokrata tuolta mökin ensi kuussa.



Päivitys: varasinkin jo samantien mökin kolmen viikon päähän. Tuolloin on vielä koleaa, mutta eipä tuo mitään kun sauna löytyy.