tiistai 27. huhtikuuta 2010

Vanhoja vapun perinteitä ja historiaa



Nykyisistä suurista juhlapäivistä vappu on sisällöltään ehkä kaikkein modernistisin. Vappu muodostui leimallisimmin työväenliikkeen ja opiskelijoiden juhlaksi vasta 1800-luvun lopulla.

Suomessa on kuitenkin vapunpäivän aikoihin vietetty entisaikaan useampiakin erinimisiä juhlia. Näitä ovat olleet mm. helajuhlat, toukojuhlat, helluntai, helatorstai ja ristinpäivä. Nämä ovat valtaosin sittemmin korvautuneet vapulla, ja niistä on siirtynyt useita viettotapoja myös pääsiäiseen ja juhannukseen.

Nykyisistä vapunviettotavoista myös näiden juhlien yhteydessä on harrastettu riemuisaa juomista, syömistä ja torvien ja kellojen soittamista. Myös vappumarssien alkumuotoja on esiintynyt juhlapaikalle järjestetyn kulkueen ja pahoja henkiä karkoittaneen, kylää kiertäneen kulkueen muodoissa. Sen sijaan helavalkeiden polttaminen on valitettavasti jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä, joskin onneksi sitäkin vielä muutamilla paikkakunnilla pidetään yllä.

Nykyisin pääsiäiseen kuuluvia noita- ja trulliperinteitä vietettiin ennen myös vapun aikoihin Suomessakin. Saksassahan tämä on säilynyt voimakkaimpana Valpurin yön piirteenä, johon kuuluvat uskomukset noitien lentämisestä sapatinviettoonsa ja pahojen henkien torjuminen tulia polttamalla.

Seuraavassa muutamia säilyneitä tietoja suomalaisten vapun aikoihin tekemistä taioista kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla vuodelta 1898:

Vanhemmat Vapunpäivän viettoon kuuluvat tavat ovat ikäänkuin hautautuneet sen taikojen paljouden alle, jolla myöhempi taikausko on tämän merkkipäivän vieton täyttänyt; sillä Vapunyö pidettiin samoin kuin Pääsiäisyö noitien liikkuma-aikana ja niiden tuottamia vahingoita vastaan koetettiin useilla keinoilla puolustautua.

Porvoo, vuodelta 1887-1890: Vapunaamuna ennen vanhaan soitettiin torveen suuren kiven päällä ja sanottiin: "Sitä myöten minun, kuin tämä kuuluu" (s. o. sitä myöten voimaa, kuin torven ääni kannattaa. Muistiinkirjoittajan selitys)

Tammela, vuodelta 1887: Ristinpäivänä katsellaan, kun henget ja kuolleet ovat kulkuretkellään. Silloin ei saa ryskätä, ei puhua, muutoin täytyy henkien käydä levottomina koko vuosi. Lattiat peitetään oljilla, etteivät henget peljästy pois jalkain käymisestä. Näitä päiviä on 3, 4 ja 5 p. Toukokuuta. Suurin osa tätä tiedonantoa on yhtäpitävä Salmelaisen kertomuksen kanssa Ristinpäivän vietosta Viitasaarella (Vähänen kertoelma Muinois-Suomalaisten pyhistä menoista, 1852).


Karja laskettiin talven jälkeen ulos usein juuri vapun aikoihin, joka oli vuoden tärkeimpiä tapahtumia karjataikojen käytölle. Kelttiläisessä Beltane-juhlassa karja ajettiin puhdistavien ja suojelevien tulien lävitse, ja tapa tavataan myös Suomesta. Samainen Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla mainitsee seuraavien karjataikojen käytön vapunpäivän ja ristinpäivän yhteydessä:

Toisin paikoin pidettiin Vapunpäivä karjan uloslaskupäivänä ja toimitettiin silloin tavalliset karjansuojelutaiat niihin yhdistyvine kotihaltijalle annettuine uhreineen.

Lammi, vuodelta 1886: Otettiin Vapunpäivä-aamuna yhdeksän avainta käteensä, käytiin yhdeksän kertaa talonsa ympäri, lukien joka kerralla "Isä meidän", niin sudet eivät raatele kesällä sen talon elukoita."

Kaavi: Kun laskevat lehmiään metsään Ristinpäivänä, niin ne vievät kananmunan kusiaispesään ja tinalehtisen punasella langalla. Se muna pitää syödä ja tinalehtinen talrikiksi.

Ristinpäivää on useissa paikoissa vietetty karjan metsäänlaskemispäivänä. Lehmien laitumelle laskemiseen yhdistyivät nyt samat tavat kuin Jyrinpäivänäkin uhreineen ja puhdistustulineen, joilla koetettiin karjaa varjella kaikenlaisilta onnettomuuksilta.


Mielestäni merkittävin ja mielenkiintoisen vapun aikoihin vietettävistä tavoista on juuri ollut tuo helavalkeiden ja muiden kokkojen polttaminen, joka on sittemmin siirtynyt osaksi juhannusta ja vähemmässä määrin pääsiäistä. Kirjoitan tästä erillisen kirjoituksen lähipäivinä.

Hyvää vapun odotusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti