Se on jälleen tinojen valamisen aika. Olen seuraavaan koonnut tinojen tulkintaan käytettyjä merkityksiä:
Aasi: Perintö
Ankka: Raha
Ankkuri: Onni, Rakkaus, Raha
Apilanlehti: Onni
Apina: Salainen vihollinen
Ase: Epäsopu
Auto: Raha, Ystävän vierailu
Avain: Raha, Naimiset
Enkeli: Onni, Rakkaus
Hattu: Menestys
Hevonen: Matka
Hevosenkenkä: Onni, Onnistunut avioliitto
Hiiri: Köyhyys
Hiput: Raha
Hämähäkki: Raha
Härkä: Vihamiehen herja
Jänis: Menestys kaupungissa
Kala: Hyvät uutiset ulkomailta
Karhu: Matkustus
Kattila: Kuolema
Kauris, Hirvi: Riidat, Epäonni kaupankäynnissä
Ketju: Ehjä: Naimiset, Rikkoutunut: Vastoinkäymiset
Kettu: Petollinen ystävä
Kirje: Merkittävä uutinen
Kirves: Vaikeuksien voittaminen
Kissa: Petos
Koira: Uskolliset ystävät
Komeetta: Epäonni
Kori: Perheenlisäys
Kotka: Onnekas asuinpaikan muutos
Kruunu: Valta
Kukka: Ihailija, Naimiset
Kuunsirppi: Menestys, Onni
Kuusi: Onni
Kärryt: Matka, Vaihteleva onni, Köyhyys
Käärme: Vaara
Laiva: Matkustus, Onni, Ystävän vierailu
Lehmä: Raha
Leijona: Menestys ystävien avulla
Lentokone: Matkustus, Epäonnistunut hanke
Lepakko: Epäonnistunut hanke
Linna: Odottamaton onni tai perintö
Lintu: Onni, Matkustus
Lippu: Vihamiesten vaara
Lohikäärme: Suuri ja yhtäkkinen muutos
Luostari: Onni
Merenneito: Epäonni
Mies: Vieras saapuu
Naisen pää: Riita naapurin kanssa
Neliö: Rauha
Norsu: Onni, Terveys
Numerot: Onni, Terveys, Avio-onni
Nuoli: Uhka nuolen osoittamasta suunnasta
Omena: Pitkä ikä, Raha
Omenapuu: Matkustus
Perhonen: Onni, Nautinto
Petoeläin: Epäonni
Pilvi: Epäonni
Pistooli: Katastrofi
Puukko: Epäsopu
Pässi: Vihamiehet
Pöllö: Epäonni, Sairaus, Köyhyys, Häpeä
Risti: Epäonni, Viivästys, Kuolema
Ruukku: Terveys
Ruumisarkku: Kuolema
Ruusu: Onni
Röpelöisyys: Raha
Sakset: Epäonni, Riidat, Ero
Sammakko: Rakkaus, Raha
Sateenvarjo: Epäonni
Sieni: Riita, Ero
Sika: Onni, Epäonni
Silta: Matkustus
Sirpaleet: Epäonni
Sormus: Naimiset
Sydän: Nautinto
Talo: Menestys liiketoimissa
Tammenterho: Terveys
Tiimalasi: Välitön perikato
Tikapuut: Matkustus
Tuoli: Perheenlisäys
Tykki: Onni
Tähti: Menestys
Vasara: Voitto vihamiehistä
Vuori: Voimakkaat ystävät
Monta vuorta: Voimakkaat viholliset
Ympyrä: Sairaus, Raha
Valamisessa syntyville kuvioille kannattaa myös yrittää miettiä omia tulkintojaan.
Tinaa on tulkittu joko sellaisenaan tai sen varjokuvan perusteella.
Kannattaa lukea myös viime vuotinen juttu uudenvuoden taioista ja tinan valamisesta sata vuotta sitten:
http://blog.kansanperinne.net/2009/12/uusivuosi-taikoja-tinan-valaminen.html
Muutaman tunnin päästä on sitten taas vuoden viimeinen päivä :)
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Hermeetikko-lehden 13. numero
Hermeetikko-lehti on taas täällä komeana kuten aina. Tämän kertaisesta numerosta löytyy mm. Marianna Ridderstadin artikkeli jätinkirkoista, joka oli hyvin mielenkiintoista luettavaa arkeoastronomisine suuntaustietoineen.
Jukkikselta on lehdessä mukana mm. artikkelit 33,3-linjojen soveltamisesta käytäntöön tuntemattomien muinaiskohteiden sijaintien määrittelemisessä, ja uusi juttusarja jääkauden aikaa käsittelevistä katastrofiteorioista. Nykyisessä jääkausiteoriassahan aukkoja riittää.
Lehden sisällys:
Jätinkirkot luovuttavat hitaasti salaisuuksiaan
Älykkyystestien jalanjäljissä
Teosofisen seuran tehtävät
Koulutusyhteiskunnan harha
Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta
Salaliitto nimeltä sikainfluenssa
Taidenurkka
Kosminen katastrofi, osa I
Ior Bock memorian
Sydämen kertomaa
Muinaisuutemme jättiläiset
Ammattikunnan legenda, osa II
Lehteä saa tilattua Salakirjat.netistä:
http://www.salakirjat.net/hermeetikko_13.html
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Unennäköä
Unennäkö on jatkunut vilkkaana, ja ehkä paras kehitysaskel on ollut että näen varmuudella ainakin yhden hyvin voimakkaan ja elävän unen joka yö, useimpina kaksi. Tämä on muuttanut selkeästi nukkumaan mennessä vallitsevia tunnelmia. Voimakkaiden unien ollessa sattumanvaraisia vieraita ei niitä voinut myöskään ennakoida, kun taas nykyisin joka ilta tietää jotain huimaa olevan taas edessä.
Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.
Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)
Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.
Myös tieto noista ihmisen unijaksoista (uni jakaantuu n. 2 tunnin jaksoihin, jotka ovat alkuyöstä pääosin syvää unta, ja aamuyöstä rem-unta) muutti unennäkemistä välittömästi. Kahta ensimmäistä heräämistä en yleensä muista, mutta ehkä paras hetki yössä on herääminen 3. jaksolta, eli n. 6 tunnin nukkumisen jälkeen. Tällöin yleensä muistan elävästi edellisen jakson unen, ja varma tieto siitä että viimeinen unijakso tulee sisältämään voimasta unennäköä tuntuu todella hyvältä. Tämä mahdollistaisi myös WILD-tekniikan harjoittamisen, jossa nukkuja siirtyy suoraan valvetilasta valveunitilaan. Pitää alkaa harjoittamaan tuota tässä piakkoin.
Elokuvista olen viimeviikkoina katsonut Inceptionin, Tron: Legacyn ja Beautiful Mindin ja kyllä ovatkin maistuneet juuri kun on tämä uniprojekti päällä. =)
Uusia selkounia ei ole jäänyt haaviin, mutta harjoitukset jatkuvat.
tiistai 21. joulukuuta 2010
Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi
Vihdoinkin tuli luettua Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi, ja ai että maistuikin makialta. Kirjan huumori iski loistavasti, ja myös kirjan syvämietteisempi puoli puhutteli, etenkin kun itselläkin on tässä tämä piilopirttiprojekti suunnitteilla.
Kirja on mielestäni Thoreaun Waldenin ohella parhaita yhteiskunnasta luopumista kuvaavia kirjoja. Kuin myös eräät muinaisten kiinalaisten esseet, joista voisi laittaa yhden tänne jossain vaiheessa. Viime vuosina esillä ollut elokuva Into the Wild oli mielestäni hieman turhanpäiväinen ja sisällötön. Ihan kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin.
Että nähdään mistä puhutaan on syytä ottaa kirjasta lainaus:
---
§§§
- Kuule, tässä näet miehen, jolla on kaikessa aivan mahottoman huono tuuri.
Mies selitti. Hän oli ottanut lomaa ja päättänyt kuluttaa pari viikkoa kalastellen ja pontikkaa keitellen sellaisessa paikassa, jossa taatusti saisi olla rauhassa. Oli siis tullut tänne kairaan kaikkine vehkeinensä, oli rakentanut pienen pontikkatehtaan, ja kun hän oli saanut ensimmäisen kymmenen litraa valmiiksi, olikin syttynyt metsäpalo ja polttanut tehtaan. Miehen oli pitänyt juosta palon alta kymmenen litran pontikkatonkka olalla, ja tässä hän nyt oli. Reppu ja muonat olivat palaneet, kaikki oli mennyttä, kalastusvehkeet, kaikki. Vain ensimmäinen satsi pontikkaa oli jäänyt jäljelle. Nyt oli jo toinen päivä, kun mies tässä puron rannalla joi pontikkaansa. Jäljellä oli vielä monta litraa.
- Voitko käsittää tämmöistä epäonnea, sanoi mies surkeasti.
Vatanen teki puron rannalle nuotion, paistoi kalaa, he molemmat söivät. Salosensaari kävi välillä uimassa. Ruoan jälkeen hän tarjosi Vataselle pontikkaa.
Mikäpä siinä. Vatanen otti ja joi. Siunattu viina! Mahaa poltti, Vatanen joi toisen mukillisen.
- Olet sinä Salosensaari hyvä pontikankeittäjä.
Koko iltapäivän miehet juopottelivat. Välillä he paistoivat kalaa ja kävivät uimassa. Mitä enemmän he joivat sen vähemmän heitä kiinnosti yleinen metsäpalotilanne.
Illan suussa molemmat olivat niin humalassa, että töin tuskin pääsivät ylös purosta, johon vähän väliä rojahtivat vilvoittelemaan. Puro oli niin syvä, että vesi ulottui paikoin kaulaan asti.
- On vaan varottava, ettei hukuta vahingossa, toisteli Salosensaari.
Yöllä palo ehti purolle.
Se oli sadun kaltaista: roihuavat puut valaisivat yön, ne olivat kuin suuria punaisia lepattavia kukkia puron molemmilla sivuilla. Kuumuus oli niin sietämätön, että miesten piti seistä palon aikana purossa niin että vain heidän päänsä paahtuivat leimuavassa kajossa. Pontikka-astia oli heillä mukana purossa, siitä he joivat ja katselivat kiihkoissaan hurjaa luonnon tuhonäytelmää.
Rantametsä ryski, tuli humisi puissa, puroon lensi sähiseviä kekäleitä, miesten naamat paistoivat purosta punaisina, he nauroivat ja joivat pontikkaa.
- Keisari Neero katsoo Rutuksen kanssa Rooman paloa, julisti Salosensaari.
Kirja on mielestäni Thoreaun Waldenin ohella parhaita yhteiskunnasta luopumista kuvaavia kirjoja. Kuin myös eräät muinaisten kiinalaisten esseet, joista voisi laittaa yhden tänne jossain vaiheessa. Viime vuosina esillä ollut elokuva Into the Wild oli mielestäni hieman turhanpäiväinen ja sisällötön. Ihan kiinnostavaa katsottavaa kuitenkin.
Että nähdään mistä puhutaan on syytä ottaa kirjasta lainaus:
---
§§§
- Kuule, tässä näet miehen, jolla on kaikessa aivan mahottoman huono tuuri.
Mies selitti. Hän oli ottanut lomaa ja päättänyt kuluttaa pari viikkoa kalastellen ja pontikkaa keitellen sellaisessa paikassa, jossa taatusti saisi olla rauhassa. Oli siis tullut tänne kairaan kaikkine vehkeinensä, oli rakentanut pienen pontikkatehtaan, ja kun hän oli saanut ensimmäisen kymmenen litraa valmiiksi, olikin syttynyt metsäpalo ja polttanut tehtaan. Miehen oli pitänyt juosta palon alta kymmenen litran pontikkatonkka olalla, ja tässä hän nyt oli. Reppu ja muonat olivat palaneet, kaikki oli mennyttä, kalastusvehkeet, kaikki. Vain ensimmäinen satsi pontikkaa oli jäänyt jäljelle. Nyt oli jo toinen päivä, kun mies tässä puron rannalla joi pontikkaansa. Jäljellä oli vielä monta litraa.
- Voitko käsittää tämmöistä epäonnea, sanoi mies surkeasti.
Vatanen teki puron rannalle nuotion, paistoi kalaa, he molemmat söivät. Salosensaari kävi välillä uimassa. Ruoan jälkeen hän tarjosi Vataselle pontikkaa.
Mikäpä siinä. Vatanen otti ja joi. Siunattu viina! Mahaa poltti, Vatanen joi toisen mukillisen.
- Olet sinä Salosensaari hyvä pontikankeittäjä.
Koko iltapäivän miehet juopottelivat. Välillä he paistoivat kalaa ja kävivät uimassa. Mitä enemmän he joivat sen vähemmän heitä kiinnosti yleinen metsäpalotilanne.
Illan suussa molemmat olivat niin humalassa, että töin tuskin pääsivät ylös purosta, johon vähän väliä rojahtivat vilvoittelemaan. Puro oli niin syvä, että vesi ulottui paikoin kaulaan asti.
- On vaan varottava, ettei hukuta vahingossa, toisteli Salosensaari.
Yöllä palo ehti purolle.
Se oli sadun kaltaista: roihuavat puut valaisivat yön, ne olivat kuin suuria punaisia lepattavia kukkia puron molemmilla sivuilla. Kuumuus oli niin sietämätön, että miesten piti seistä palon aikana purossa niin että vain heidän päänsä paahtuivat leimuavassa kajossa. Pontikka-astia oli heillä mukana purossa, siitä he joivat ja katselivat kiihkoissaan hurjaa luonnon tuhonäytelmää.
Rantametsä ryski, tuli humisi puissa, puroon lensi sähiseviä kekäleitä, miesten naamat paistoivat purosta punaisina, he nauroivat ja joivat pontikkaa.
- Keisari Neero katsoo Rutuksen kanssa Rooman paloa, julisti Salosensaari.
maanantai 20. joulukuuta 2010
65 senttiä lunta!
Eilen satoi sitten Helsinkiin 20cm lisää lunta, ja Kaisaniemessä mitattiin nyt lumensyvyydeksi 65 senttiä. Aivan älytön määrä. Viime vuoden ennätyslumet olivat syvyydeltään 73 senttiä, eli enää 10cm lisää niin menee sekin ennätys rikki. Ja nyt on vasta joulukuu, tuo viime vuoden ennätys on mitattu vasta 24. pv helmikuuta!
Komeatahan tämä lähinnä vaan. Onneksi en autoile talvisaikaan. Sukset sen sijaan pitäisi hankkia.
Komeatahan tämä lähinnä vaan. Onneksi en autoile talvisaikaan. Sukset sen sijaan pitäisi hankkia.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Magiaa ja okkultista kirjallisuutta Turun akatemiassa 1600-luvulla
Olen tässä viime päivinä lukenut Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla vuodelta 1969.
Kirjankustantajalle etenkin säilyneet tiedot tuohon aikaan käytetyistä taikaopillisista kirjoista olivat kiehtovaa luettavaa. Lähes kaikki noitaoikeudenkäynnithän käytiin kansan keskuudessa harjoitettua taikuutta vastaan, mutta 1600-luvulla Turun akatemiassa magiaa harjoitettiin Keski-Euroopasta kulkeutuneen okkultistisen kirjallisuuden avulla.
Turun akatemian henkilökunnan ja ylioppilaiden keskuudessa tiedetään ainakin luetun teoksia: Agrippa: De Occulta Philosophia, Clavis Solomon, Angelus Lucis sekä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tästä viimeksi mainitusta ei näytä löytyvän mitään tietoja, mitä myös Heikkinen kummastelee:
Petraukselle jätettyä magiakirjaa nimitetään konsistorin pöytäkirjoissa nimellä Caba(ba)la Michaëlis Paletz. Tämä kirja on ollut tuttu Suomessa, se mainitaan oikeudenkäynneissä usein. Siitä huolimatta kirjan alkuperä jää hämäräksi. Sen täydellinen nimi tunnetaan A. A. von Stiernmanin luettelon perusteella: "Ars Cabalistica, sive Cabala Christiana Michaëlis Paletzii Eqv. et I.U.D. et Professoris Parisiensis." Paletz olisi siten ollut ritari, juridiikan tohtori ja professori Pariisissa. Mikäli tiedot pitävät paikkansa, on hämmästyttävää, että nimeä ei löydy luetteloista. Myöskään kyseistä kirjaa en ole tavannut magia- ja kabbalistista kirjallisuutta koskevista bibliografioista. Mahdollisesti kirja on ollut pelkästään käsikirjoituksena ja levinnyt monisteina. Koska ilmiantokirjeen lähettäjä liitti mukaan nimenomaan Paletzin Kabbalan, saattavat hänen edellä esitetyt tietonsa magiasta olla juuri siitä.
Mikä vielä parempaa on kirjan sisällöstä oikeudenkäyntipöytäkirjoissa kattava kuvaus:
kuinka aivoja vahvistetaan, nimittäin rukouksilla, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan latinalaisilla kirjaimilla, mutta hän (Enrot) ei ollut osannut niitä lukea tai ymmärtää niitä. Se oli (ollut) hämärää kieltä. Samoin pääskysen sydämellä ja reininviinillä.
Samassa kirjassa oli myös ollut kirjoitettu, miten ihminen saattoi päästä suureen arvoon ja miten saattoi tulla hetkessä oppineeksi. Samoin, kun otetaan ja puhdistetaan pikkusormella korvasta, niin suusta tulee, mitä ihminen koskaan haluaa puhua. Kuinka voittaisi naisten rakkauden, mihin piti tietyllä tapaa käyttää ympyröitä ja lepakon siipiä, ympyrä piti ... tehdä siten, että neito istuutuu siihen (ja) ... piti taputtaa häntä selkään vasemmalla lepakonsiivellä. Toiseksi keittää hylkeenpää ja työntää sitä ja heittää hänen (neidon) jalkoihinsa.
Samassa niteessä oli myös "horoskooppikirja" ("Planetz booken"), minkä sisällöstä kerrotaan:
päästä arvoon ja herrojen suosioon. Samoin kuinka saattoi saada rahaa ja kaikki se ympyröillä, ... tulee seisoa keskellä, jossa ympyrät yhtyvät ja lukea rukouksia.
Siinä oli myös, että pelaapa hän korttia tai noppaa, niin hän voittaa mitä väittää (voittavansa).
Samoin, kuinka hänen tuli seurustella naisten kanssa, mikä tapahtuu ympyröillä ja rukouksilla. Kun hän on ne tehnyt (ja lukenut), hän menee neidon luo ja ottaa häntä kädestä, (ja) jos hän hymyilee, hän ei ole luotettava; jos hän punastuu, hän on siveä ...
Muuten on kirjoissa jokaisen tempun mukana erityisiä rukouksia, jotkin kahden lehden pituisia; niiden joukossa on monta jumalallista sanaa, mutta suurimmaksi osaksi niissä on jotain, mitä hän ei pysty ymmärtämään.
Vuonna 1644 Turun akatemian professori Martin Stodius joutui syytteeseen magian harjoittamisesta, mitä kautta on säilynyt tieto alunavettä käyttävästä salakirjoitusmenetelmästä:
...kirjoittamaan alunavedellä paperille niin ettei taitamaton pystynyt kirjoitusta lukemaan; se kävi luettavaksi vain, kun paperi joutui tekemisiin tulen ja veden kanssa.
Olisi kiinnostavaa testata tuota käytännössä. Professori Stodius on muuten näiden 1600-luvun akateemispiirien noitaoikeudenkäytien eräänlainen kiintopiste. Useissa oikeudenkäynneissä löytyi syytetyiltä yhteyksiä häneen, mutta itse Stodius todettiin kummassakin itseensä kohdistuneessa oikeudenkäynnissä lopulta syyttömäksi.
Samoihin aikoihin Turussa opiskellut Isacus Gunnerus kopioi opiskelijatoveriltaan Henricus Ilvekseltä taikaopillisen käsikirjoituksen, joka jäi takavarikkoon 14 vuotta myöhemmin Tallinnassa, ja jonka sisällöstä on myös säilynyt kuvaus:
(On) syötävä pääskysen sydän ja halkaistava tietyllä kuviolla ja jonain yönä keskikesällä lisätään taikauskoisia sanoja Johannes Babtistasta (ilmeisesti Gianbattista de Porta (1535-1615)), Lulliuksesta (Raimundus Lullius (1232-1315)) ja Agrippasta, kuvio on merkittävä joko omalla tai lepakon verellä, tämän jälkeen lisätään karkea ja taikauskoinen jumalallisen nimen väärinkäyttö toisen käskyn vastaisesti: Kuinka joku voi tulla hetkessä oppineeksi, kutsukoon demoneja ja kirjoittakoon omalla verellään vuorotellen taikauskoisia ja outoja sanoja. Hän tehköön ympyrän ja asettakoon oikean jalkansa siihen ympyrän osaan, missä demonit ovat, sen lisäksi vuodattakoon verta oikeasta kädestään ja ottakoon sitä jonkin verran pikkusormellaan. Hän sanokoon etc. mm. pelottavat sanat: rauha keskenämme mitä mahtavin kuningas; ja sytyttäköön kynttilän, joka on tehty ihmisen ihrasta sanoen: annan tämän kynttilän sinulle vaivoistasi. Tämä on tehtävä syvimmän jouluyön aikaan yhdentoista tai kahdentoista välillä tai pääsiäisenä ennen auringon nousua. On tehtävä ympyrä ja tulee vetää yhdeksän kertaa pikkusormella tämän kehän ympäri ja kirjoittaa omalla verellään latinankielisiä sanoja ja outoja sanoja raskaana olevan naisen verellä etc., etc. Muita ympyröitä on tehtävä pukin, lepakon ja pöllön verellä.
Ainuttakaan näistä käsikirjoituksista ei ole säilynyt nykypäivään.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Joulu tulla jollottaa kahden kallion välistä
Se on sitten runsas viikko jouluun! Joululaulut kaivoin esille viikko sitten ja odotustunnelma on hyvä. Onneksi on nämä kunnon lumetkin tänä vuonna.
Alkuviikosta pitäisi käydä vielä Virossa tekemässä hieman hankintoja. Tuntuu hassulta että Viro siirtyy euroon kahden viikon kuluttua! Tuosta on puhuttu niin kauan ja nyt sitten on sekin hetki käsillä.
Ruokapuoli tulenee olemaan tänä jouluna aika sama vakio kuin yleensäkkin. Perus- kinkku ja laatikot -yhdistelmä maistuu, mutta jotain uusia kalatuotteita voisi hankkia lisäksi.
Tämän joulun ensimmäinen joululauluviittaus olkoon edes menneen Kari Tapion laulama Jouluyö, juhlayö:
Viime vuoden joulunodotuskirjoituksessa esillä oli Loirin laulama Tonttu, ja pitäähän se nytkin olla:
Loiri on kyllä niin hyvä tässä hommassa että sitä lisää:
Alkuviikosta pitäisi käydä vielä Virossa tekemässä hieman hankintoja. Tuntuu hassulta että Viro siirtyy euroon kahden viikon kuluttua! Tuosta on puhuttu niin kauan ja nyt sitten on sekin hetki käsillä.
Ruokapuoli tulenee olemaan tänä jouluna aika sama vakio kuin yleensäkkin. Perus- kinkku ja laatikot -yhdistelmä maistuu, mutta jotain uusia kalatuotteita voisi hankkia lisäksi.
Tämän joulun ensimmäinen joululauluviittaus olkoon edes menneen Kari Tapion laulama Jouluyö, juhlayö:
Viime vuoden joulunodotuskirjoituksessa esillä oli Loirin laulama Tonttu, ja pitäähän se nytkin olla:
Loiri on kyllä niin hyvä tässä hommassa että sitä lisää:
tiistai 14. joulukuuta 2010
Eckhart Tollen kuuntelua
Tuolla meditaatiota käsitelleen kirjoituksen kommenteissa tuli puhetta ajattelun hallitsemisesta ja mielen tyhjentämisestä. Paul Bruntonin kirjaa Salainen tie suositeltiin, pitääpä lukea tuo jossain vaiheessa.
Näissä aiheissa pidän erityisesti Eckhart Tollen opetuksista, ja tulikin tuossa hankittua parit seminaarinauhoitukset.
Kuuntelin nauhoituksesta Awakening in the Now (2009) ensimmäiset 40 minuuttia, ja täyttä laatua näyttää olevan. Tolle käsittelee tuohon mennessä pääosin juuri tuota sisäisen puheen hallintaa ja elämistä menneisyys- ja tulevaisuuskuvitelmissa nykyhetken sijaan.
Latasin nauhoitteen verkkotilaani muutamaksi lähipäiväksi, kannattaa kuunnella jos nämä aiheet kiinnostavat:
http://kirjaparoni.pp.fi/tolle1.mp3
Tolle suosittelee tilaisuuden alussa elokuvia The Number 23 ja The Beautiful Mind niin pitihän ne laittaa lautautumaan.
Sen verran elän tulevaisuudessa että joulunaika syyhyttää jo kovasti, josta pitääkin huomenna kirjoittaa oma juttunsa.
Näissä aiheissa pidän erityisesti Eckhart Tollen opetuksista, ja tulikin tuossa hankittua parit seminaarinauhoitukset.
Kuuntelin nauhoituksesta Awakening in the Now (2009) ensimmäiset 40 minuuttia, ja täyttä laatua näyttää olevan. Tolle käsittelee tuohon mennessä pääosin juuri tuota sisäisen puheen hallintaa ja elämistä menneisyys- ja tulevaisuuskuvitelmissa nykyhetken sijaan.
Latasin nauhoitteen verkkotilaani muutamaksi lähipäiväksi, kannattaa kuunnella jos nämä aiheet kiinnostavat:
http://kirjaparoni.pp.fi/tolle1.mp3
Tolle suosittelee tilaisuuden alussa elokuvia The Number 23 ja The Beautiful Mind niin pitihän ne laittaa lautautumaan.
Sen verran elän tulevaisuudessa että joulunaika syyhyttää jo kovasti, josta pitääkin huomenna kirjoittaa oma juttunsa.
Ensimmäinen selkouni takana!
Nyt se sitten vihdoin onnistui! Yön toiseksi viimeinen rem-jakso oli jälleen todella herkullinen ja herätessäni siitä viimeiselle yöheräämiselle oli hyvät fiilikset. Tällä kertaa olo oli tavanomaista pirteämpi ja herääminen kesti poikkeuksellisen kauan. Välissä jo tuntui nukahdanko enää uudelleen.
Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.
Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.
Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!
Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.
Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.
Tästä on hyvä jatkaa :)
Tulihan se uni vielä ja heti unen alussa olin toisessa sängyssä vieressäni vanha telkkarini. Tämä ei kummaksuttanut mutta sitten TV lävähti päälle ja samalla hetkellä tietoisuuteni havahtui uneen! Ei tarvinnut tehdä edes todellisuustestiä kun jo tajusin olevani unessa.
Aivan mahtava fiilis ja aloin tutkimaan ympäristöä, olin lapsuudenkodissani. Tarkkailin myös unen toimintaa. Katsoessani ikkunasta (josta aivoille kerralla tulee "luotavaksi" suuri alue) oli piha hyvin epäselvä ja vasta hetken katsottuani siihen muodostui yksityiskohtia.
Löydettyäni kirjoitusta tein todellisuustestin lähes kymmenen kertaa peräkkäin. Kaikkien noiden satojen valveilla tehtyjen todellisuustestien jälkeen oli mahtava tunne kun vihdoin oli käsillä se mitä oli haettu. Kerta toisensa jälkeen negatiivinen todellisuustesti!
Jossain vaiheessa menetin tietoisuustilan ja uni jatkui normaaliunena, mutta tälläkin kertaa valtavan voimakkaana ja mielenkiintoisena.
Tuo kirja josta on aiemmin ollut puhetta (Stephen LaBerge: Exploring the World of Lucid Dreaming) kertookin tutkimusten osoittaneen että pidempi valveillaolo ennen viimeistä unijaksoa lisää vireystasoa ja myös selkounen todennäköisyyttä. Eräät kokeneet uniharrastajat ovat jopa parisen tuntia hereillä ennen takaisin nukkumaanmenemistä.
Tästä on hyvä jatkaa :)
maanantai 13. joulukuuta 2010
Selkouni-harjoituksia ja todellisuustesti
Muutama tunti sitten onnistuin ensimmäistä kertaa tehdä todellisuustestin ollessani unessa. Ja se epäonnistui! Teen todellisuustestin lukemalla muutaman sanan jotain tekstiä, katsomalla muualle ja lukemalla sen uudelleen. Unessa teksti on muuntunut, valvemaailmassa ei.
Paitsi ettei muuntunutkaan! Tein testin aivan liian ylimalkaisesti vain vilkaisemalla paria sanaa, nopea katse pois ja katse takaisin. Ja tottapuhuen tehdessäni testiä valveilla ollessa se tulee myös tehtyä aika ohimennen aidosti keskittämättä huomiota kyseenalaistamaan valvetilaa.
Unessa olin jälleen Frankfurtissa, ja en ollut varma mille päivälle lentolippuni oli. Pääsin takaisin Suomeen ja tarkistaessani päivämäärät uudelleen huomasin että minut olikin päästetty lennolle eri päivänä kuin lippu oli ja alkoi todella ihmetyttämään kuinka tuollainen on mahdollista.
Olen ottanut tavaksi tehdä todellisuustestin aina kun valvemaailmassa tulee vastaan tällaisia kummallisuuksia, ja ensi kertaa tajusin tehdä sen siis nyt unessakin. Epäilin olevani unessa, mutta epäonnistuneen testin jälkeen olin täysin vakuuttunut että olinkin valveilla ja ajattelin vain että on tämä valvemaailmakin kummallinen paikka, aivan kuten ajattelen joidenkin valvemaailman kummallisuuksien sattuessa. Kylläpä nauratti herätessä :D
Itse yön unet olivat aivan loistavia. Aamun kahden viimeisen rem-jaksolla näin kummallakin valtavan pitkät ja voimakkaat unet, ja vielä nyt tunti heräämisen jälkeen on nautinnollista mietiskellä niitä.
Ensimmäisessä unessa olin tuolla Frankfurtissa, joka muuten unimaailmassa näyttää olevan todella hieno kaupunki, toisin kuin tuo valvemaailman Frankfurt jota inhoan :D
Paitsi ettei muuntunutkaan! Tein testin aivan liian ylimalkaisesti vain vilkaisemalla paria sanaa, nopea katse pois ja katse takaisin. Ja tottapuhuen tehdessäni testiä valveilla ollessa se tulee myös tehtyä aika ohimennen aidosti keskittämättä huomiota kyseenalaistamaan valvetilaa.
Unessa olin jälleen Frankfurtissa, ja en ollut varma mille päivälle lentolippuni oli. Pääsin takaisin Suomeen ja tarkistaessani päivämäärät uudelleen huomasin että minut olikin päästetty lennolle eri päivänä kuin lippu oli ja alkoi todella ihmetyttämään kuinka tuollainen on mahdollista.
Olen ottanut tavaksi tehdä todellisuustestin aina kun valvemaailmassa tulee vastaan tällaisia kummallisuuksia, ja ensi kertaa tajusin tehdä sen siis nyt unessakin. Epäilin olevani unessa, mutta epäonnistuneen testin jälkeen olin täysin vakuuttunut että olinkin valveilla ja ajattelin vain että on tämä valvemaailmakin kummallinen paikka, aivan kuten ajattelen joidenkin valvemaailman kummallisuuksien sattuessa. Kylläpä nauratti herätessä :D
Itse yön unet olivat aivan loistavia. Aamun kahden viimeisen rem-jaksolla näin kummallakin valtavan pitkät ja voimakkaat unet, ja vielä nyt tunti heräämisen jälkeen on nautinnollista mietiskellä niitä.
Ensimmäisessä unessa olin tuolla Frankfurtissa, joka muuten unimaailmassa näyttää olevan todella hieno kaupunki, toisin kuin tuo valvemaailman Frankfurt jota inhoan :D
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Maailman yksinkertaisin meditaatio-tekniikka
Älä tee mitään 30 minuuttiin.
Uskomattoman yksinkertaista, mutta täytyy sanoa toimineen joka kerta. Vaikka ihmisillä on valtavasti vapaa-aikaa, harva kuitenkaan on juuri hetkeäkään tekemättä mitään, vaan helposti tulee koko ajan räpellettyä jotakin pientä. Joutohetken iskiessä vaistomaisesti tulee hapuiltua heti kaukosäädin, läppäri, kirja tai lehti käteen.
Yleensä olen laittanut kännykän soimaan 30 minuutin kuluttua ja vain maannut sängyssä mietiskellen. Äsken istuin kynttilän valossa ja toimi yhtä lailla. Tulos on ollut joka kerta sama: ehkä ensimmäisen viiden minuutin hiljentymisen jälkeen olo on levollinen ja mielikuvitus aloittaa laukkansa. Ulkoisen informaatiovirran katketessa edes hetkeksi mieli aloittaa oman työskentelynsä. Loistava tapa ideointiin ja myös rentouttaa olon.
Joka kerta on myös iskenyt voimakas motivaatio johonkin työtehtävään, ja on tehnyt mieli toteuttaa se saman tien, mutta parasta on kuitenkin istua aika loppuun. Ajan loputtua useimmiten saakin heti paljon aikaiseksi.
Pitääpä kokeilla myös muun mittaisia ajanjaksoja. Joskus olen käyttänyt myös tuntia, mutta tuo 30min on tuntunut sopivammalta toistaiseksi.
Päivitys 13.12.2010 klo 0.52:
Tuosta ajan tappamisesta vielä: pahin lamauttajahan toki on TV, josta ei juurikaan katsota jotain tiettyä ohjelmaa joka oikeasti kiinnostaisi ihmistä henkilökohtaisesti vaan sitä mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.
TV:tä ei ole, mutta tietokoneen käytössä vajoan samaan sudenkuoppaan. Useimmiten käsillä ei ole mitään aidosti merkittävää, iloa tuottavaa tai hyödyllistä tekemistä, vaan lähinnä tulee oltua koneella koska siihen on rutinoitunut ja tulee selattua parhaimmassa tapauksessa turhia, mutta useimmiten vielä typeriäkin keskustelufoorumeja ja muita ajantapposivuja.
Ainoa lääke on kai muistuttaa herätellä tietoisuuttaan päivän mittaan miettimään mihin aikansa käyttää ja mihin oikeasti haluaa käyttää hupenevaa elämäänsä. Monet sivustot ovat myös yksiselitteisesti tarpeettomia ja niiden lukemisen voisi vain päättää lopettaa.
Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tehtävää niin ehkä parempi harrastaa enempi tuota ettei sitten myöskään tee mitään :)
Uskomattoman yksinkertaista, mutta täytyy sanoa toimineen joka kerta. Vaikka ihmisillä on valtavasti vapaa-aikaa, harva kuitenkaan on juuri hetkeäkään tekemättä mitään, vaan helposti tulee koko ajan räpellettyä jotakin pientä. Joutohetken iskiessä vaistomaisesti tulee hapuiltua heti kaukosäädin, läppäri, kirja tai lehti käteen.
Yleensä olen laittanut kännykän soimaan 30 minuutin kuluttua ja vain maannut sängyssä mietiskellen. Äsken istuin kynttilän valossa ja toimi yhtä lailla. Tulos on ollut joka kerta sama: ehkä ensimmäisen viiden minuutin hiljentymisen jälkeen olo on levollinen ja mielikuvitus aloittaa laukkansa. Ulkoisen informaatiovirran katketessa edes hetkeksi mieli aloittaa oman työskentelynsä. Loistava tapa ideointiin ja myös rentouttaa olon.
Joka kerta on myös iskenyt voimakas motivaatio johonkin työtehtävään, ja on tehnyt mieli toteuttaa se saman tien, mutta parasta on kuitenkin istua aika loppuun. Ajan loputtua useimmiten saakin heti paljon aikaiseksi.
Pitääpä kokeilla myös muun mittaisia ajanjaksoja. Joskus olen käyttänyt myös tuntia, mutta tuo 30min on tuntunut sopivammalta toistaiseksi.
Päivitys 13.12.2010 klo 0.52:
Tuosta ajan tappamisesta vielä: pahin lamauttajahan toki on TV, josta ei juurikaan katsota jotain tiettyä ohjelmaa joka oikeasti kiinnostaisi ihmistä henkilökohtaisesti vaan sitä mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.
TV:tä ei ole, mutta tietokoneen käytössä vajoan samaan sudenkuoppaan. Useimmiten käsillä ei ole mitään aidosti merkittävää, iloa tuottavaa tai hyödyllistä tekemistä, vaan lähinnä tulee oltua koneella koska siihen on rutinoitunut ja tulee selattua parhaimmassa tapauksessa turhia, mutta useimmiten vielä typeriäkin keskustelufoorumeja ja muita ajantapposivuja.
Ainoa lääke on kai muistuttaa herätellä tietoisuuttaan päivän mittaan miettimään mihin aikansa käyttää ja mihin oikeasti haluaa käyttää hupenevaa elämäänsä. Monet sivustot ovat myös yksiselitteisesti tarpeettomia ja niiden lukemisen voisi vain päättää lopettaa.
Jos ei oikeasti ole mitään järkevää tehtävää niin ehkä parempi harrastaa enempi tuota ettei sitten myöskään tee mitään :)
perjantai 10. joulukuuta 2010
Salakirjat tarjoilee vaiettua totuutta
Oli hauska löytää Laajasalon opiston Iistsii-verkkosivuilta Ilmari Salmen juttu Helsingin kirjamessujen ständistämme. Olipa mukana vielä kunnon edustuskuva Kanesta ja ryijystä. Mukava lukea tällaista palautetta.
Salakirjat edusti Helsingin Kirjamessuilla harvenevaa marginaalikustantamojen kastia. Paitsi kokonsa, myös toimintaperiaatteensa puolesta se on melkoinen ainutlaatuisuus: Salakirjat kustantaa Suomen muinaishistoriaan ja kansanperinteeseen liittyviä teoksia, jotka eivät muuten saisi minkäänlaista näkyvyyttä.
– Tämä on melkein hyväntekeväisyyttä, luonnehti ständillä päivystänyt Kane Kanerva.
Salakirjat ja sen yhteydessä toimiva Kanerva-sarja pyrkivät ”taistelemaan sensuuria vastaan” julkaisemalla teoksia, joiden esiintuominen ei yleisesti olisi taloudellisesti kannattavaa. Monet julkaisut ovat kirjoituksia, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä poliittisista tai uskonnollisista syistä.
Valikoimasta löytyy muinaista loitsurunoutta ja menneiden vuosisatojen historiankirjoituksia. Erikoisuuksina on painettu myös muun muassa Mustaa Raamattua ja Jukka Niemisen vaihtoehtohistoriallista tutkielmaa Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta.
– Voittoa tuottamattomalla toiminnalla on selkeä tehtävä yhteiskunnassa, Kanerva linjasi.
– Kaikki myynnissä oleva viittaa suomalaiseen kulttuuriperintöön, joka on arvokasta nykyajan juurettomassa maailmassa.
Salakirjojen toiminnan juuret löytyvät antikvariaateista. Muutama aihepiiristä kiinnostunut huomasi, että aika ajoin esiin putkahteli ikääntyneitä opuksia, joista ei ollut lainkaan kirjattua tietoa saatavilla. Kustannettava materiaali saadaan edelleen kokoon salapoliisityönä ja alan harrastajien oman aktiivisuuden kautta. Käännöstyötäkin tehdään itsenäisesti.
– Asiaa helpottaa myös se, kun näitä vaiettuja teoksia ilmestyy jatkuvasti lisää esimerkiksi kirjastojen tietokantoihin. Saamme säännöllisesti käsiimme kirjoja, jotka ovat maanneet arkistoissa vuosikymmeniä, Kanerva kertoo.
Salakirjat pyrkii osaltaan tuomaan valtavirrasta poikkeavaa näkökulmaa maamme menneisyyteen. Oli tästä mitä mieltä hyvänsä, on selvää, että omaehtoinen vanhojen tekstien julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko.
Toimittaja: Ilmari Salmi
Kuvaaja: Ilmari Salmi
Juttu löytyy Iistsiin kotisivuilta:
http://iistsii.fi/index.php?id=429&latest=1&showall=1>
torstai 9. joulukuuta 2010
Piilopirttiä ostamassa
Viime kesänä heräsi ajatus piilopirtin hankkimisesta ensi kevääseen mennessä. Vähän kun saisi omaa maata alleen niin voisi harrastaa puutarhanhoitoa ja pienimuotoista viljelyä. Tuollainen olisi hyvää vastapainoa tälle kerrostaloasumiselle, etenkin kun mökille pääsee aivan liian harvoin. Tonttia voisi tarvitessa käyttää hyvin myös tavaran varastoimiseen.
Tarkoitus olisi toimia aivan minimibudjetilla, ja tontteja joilla ei ole rantaa tai kunnallistekniikkaa näyttääkin saavan edullisesti. Jo 12000-15000 hintaluokassa löytyy runsaasti hehtaarin tontteja n. tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Rakennukseksi hankkisin tontille jalasmökin. Näitä saa parilla tonnilla, ovat käteviä pystyttää, eivätkä vaadi rakennuslupia. Saunomiseen saa kylpytynnyreitä muutamilla satasilla.
Mielenkiintoisena lisämahdollisuutena näyttää löytyvän tontteja, joilla on purkukuntoisia vanhoja rakennuksia, ja jotka tulevat ilmaiseksi tontin mukana ilman että nostavat kauppahintaa. Usein purkukuntoinen tarkoittaa ettei rakennus riitä ihmisten nykyiseen vaatimustasoon, mutta itselle tuollainen saattaisi olla aivan käyttökelpoinen satunnaiseen yöpymiseen. Pitää tätäkin tutkia.
Toinen erikoisuus: oma ranta nostaa tontin arvon kaksin-kolminkertaiseksi, mutta mitkään muut luonto-ominaisuudet eivät näytä hintaan juuri vaikuttavan. Löytyy lähteitä, puroja, korkeita kallioita ja muuta hienoa, mutta joiden ei katsota nykyihmistä kiinnostavan. Sehän sopii minulle :)
Saas nähdä kuinka hankkeen käy. Toistaiseksi olen tutkinut vain netti-ilmoituksia, mutta parempi keino olisi lähteä lähitienoita tutkimaan ja tehdä ostotarjouksia suoraan maanomistajille.
Tarkoitus olisi toimia aivan minimibudjetilla, ja tontteja joilla ei ole rantaa tai kunnallistekniikkaa näyttääkin saavan edullisesti. Jo 12000-15000 hintaluokassa löytyy runsaasti hehtaarin tontteja n. tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Rakennukseksi hankkisin tontille jalasmökin. Näitä saa parilla tonnilla, ovat käteviä pystyttää, eivätkä vaadi rakennuslupia. Saunomiseen saa kylpytynnyreitä muutamilla satasilla.
Mielenkiintoisena lisämahdollisuutena näyttää löytyvän tontteja, joilla on purkukuntoisia vanhoja rakennuksia, ja jotka tulevat ilmaiseksi tontin mukana ilman että nostavat kauppahintaa. Usein purkukuntoinen tarkoittaa ettei rakennus riitä ihmisten nykyiseen vaatimustasoon, mutta itselle tuollainen saattaisi olla aivan käyttökelpoinen satunnaiseen yöpymiseen. Pitää tätäkin tutkia.
Toinen erikoisuus: oma ranta nostaa tontin arvon kaksin-kolminkertaiseksi, mutta mitkään muut luonto-ominaisuudet eivät näytä hintaan juuri vaikuttavan. Löytyy lähteitä, puroja, korkeita kallioita ja muuta hienoa, mutta joiden ei katsota nykyihmistä kiinnostavan. Sehän sopii minulle :)
Saas nähdä kuinka hankkeen käy. Toistaiseksi olen tutkinut vain netti-ilmoituksia, mutta parempi keino olisi lähteä lähitienoita tutkimaan ja tehdä ostotarjouksia suoraan maanomistajille.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Etelä-rannikolla puoli metriä lunta!
Uutiset tiesivät kertoa Porvoossa mitatun lumimääräksi 50cm ja Helsingin Kaisaniemessä 49cm. Ja joulukuuta ei ole kulunut kuin viikko! Edellinen ennätys vuodelta 1936 meni rikki.
Saa nähdä kuinka talvi jatkuu, mutta taitaapa lunta taas riittää. Ehkäpä pitää vihdoin hankkia sukset tai lumikengät kun viime talvenakaan ei päässyt liikkumaan luonnossa.
Se on muuten sitten runsaat parisen viikkoa jouluun. :)
Saa nähdä kuinka talvi jatkuu, mutta taitaapa lunta taas riittää. Ehkäpä pitää vihdoin hankkia sukset tai lumikengät kun viime talvenakaan ei päässyt liikkumaan luonnossa.
Se on muuten sitten runsaat parisen viikkoa jouluun. :)
perjantai 3. joulukuuta 2010
Paluu Kreikasta
On hyvä olla taas kotona ja kunnon talvi tuntuu paremmalta kuin aikoihin. Syksyn ja talven välinen pimeyden ja rännän täyteinen vuodenaika on vuoden ikävintä aikaa, mutta heti lumipeitteen tullessa mieliala nousee taas. Ihmeellistä kuinka yksi ainoa luonnonilmiö voi kääntää koko maailman kovin toisenlaiseksi.
Oli todella hyvä käydä etelässä juuri näihin aikoihin. Samoin kuin keväällä pitkän talven jälkeen aistit ovat herkistyneet näkemään luonnon ihmeellisyyden auttoi lämmössä käyminen näkemään talven tuorein silmin.
Tässä on sitten 2 viikkoa synttäreihin, 3 viikkoa kuunpimennykseen ja jouluun ja 4 viikkoa uuteenvuoteen. Mainio kuukausi tämä joulukuu.
En sitten koskaan päässyt Delokselle, joka olisi kiinnostanut matkakohteista eniten, mutta toisaalta taas Ateena, Syros ja Mykonos ylittivät odotukseni, ja oli hieno nähdä saari vastarannaltakin. Ja kyllähän palaan tuonne vielä.
Patterit tuntuvat matkalla latautuneen ja innostaa päästä taas työhön ja toimeen, etenkin kun projektini julkaista englanninkielinen käännös suomalaisista loitsuista on juuri edennyt kiinnostavimpaan vaiheeseen. Teen kirjan aineiston ja kotisivut valmiiksi lähiviikkojen aikana, ja pian näkee kuinka hanke ottaa tuulta alleen. Lisää projektista myöhemmin.
Oli todella hyvä käydä etelässä juuri näihin aikoihin. Samoin kuin keväällä pitkän talven jälkeen aistit ovat herkistyneet näkemään luonnon ihmeellisyyden auttoi lämmössä käyminen näkemään talven tuorein silmin.
Tässä on sitten 2 viikkoa synttäreihin, 3 viikkoa kuunpimennykseen ja jouluun ja 4 viikkoa uuteenvuoteen. Mainio kuukausi tämä joulukuu.
En sitten koskaan päässyt Delokselle, joka olisi kiinnostanut matkakohteista eniten, mutta toisaalta taas Ateena, Syros ja Mykonos ylittivät odotukseni, ja oli hieno nähdä saari vastarannaltakin. Ja kyllähän palaan tuonne vielä.
Patterit tuntuvat matkalla latautuneen ja innostaa päästä taas työhön ja toimeen, etenkin kun projektini julkaista englanninkielinen käännös suomalaisista loitsuista on juuri edennyt kiinnostavimpaan vaiheeseen. Teen kirjan aineiston ja kotisivut valmiiksi lähiviikkojen aikana, ja pian näkee kuinka hanke ottaa tuulta alleen. Lisää projektista myöhemmin.
torstai 2. joulukuuta 2010
Arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta Itä-Pirkanmaa -lehdessä
Kangasalan kirkon ja Luopioisten kirkon välinen etäisyys on lähes tarkalleen 33,3 kilometriä. No niinpä on, mitäpä siitä.
Nokian kappelin ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkon välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Sattuuhan sitä.
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ja Kokemäen Piispa Henrikin saarnahuoneen välinen etäisyys on 33,3 kilometriä. Oho, onpa mielenkiintoista.
Turun läänin Kosken kirkon etäisyys viidestä eri kirkosta on tuo sama 33,3 km. Voiko tämä olla totta? Ja jos on niin miksi? Kun kartalta tarkistaa niin onhan se, mutta - juuri niin - miksi.
Tamperelainen historian tutkija Jukka Nieminen teki taannoin kansalaisen karttapaikassa surffatessaan ällistyttävän havainnon. Merkittävä osa Suomen kirkoista sijaitsee juuri 33,3 kilometrin päässä toisistaan. Kuulostaa varsin uskomattomalta, mutta kun karttakirjaa tai kansalaisen karttapaikkaa tutkii, Niemisen havainto näyttää selkeästi pitävän paikkansa eli mistään huuhaaheppaloinnista ei ole kyse.
Eilen ilmestyi Itä-Pirkanmaa -lehdessä arvostelu Muinaissuomalaisten kadonneesta kuningaskunnasta ja toimittaja näyttää todella hyvin saaneen siihen tiivistettyä mistä hommassa on kyse.
Kirja onkin ollut aikamoinen hitti ja kohta täytyykin tilata painosta jo kirjan kolmas painos. Tutkimukset kirkkolinjojen parissa jatkuvat ja kiinnostava nähdä mitä tuosta mysteeristä vielä selviää.
Koko juttu on luettavissa ohesta:
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kaaos Frankfurtin lentokentällä
Mykonoksen lisäksi jäin sitten jumiin myös Frankfurtiin. Toissapäivän paluulennon välilaskusta tulikin aikamoinen sählinki. Helsingin koneen lähtöön oli enää puolisen tuntia kun lennonjohto päätti lumentulon takia peruuttaa kaikki päivän loput 200 lentoa. Aika jäätävä näky kun infotaulut lävähtivät täyteen cancelled-ilmoituksia.
20000 matkustajaa jäi ilman lentoa ja ruuhka oli sen mukainen. En jäänyt jonottamaan uudelleenbookkausta tai hotellilipuketta vaan lähdin suoraan kaupunkiin. Ja hyvä niin, seuraavana päivänä kuulin ihmisten jonottaneen neljäkin tuntia ja jääneen silti ilman uutta lentoa.
Uskomatonta ettei Lufthansalla ollut mitään automatisoitua järjestelmää lentojen uudelleenbookkaukseen, vaan ainoa tapa saada uusi lento oli tulla seuraavana päivänä jonottamaan tuhansien muiden kanssa niille muutamalle tiskille jotka käsittelivät varauksia.
Farssi paheni kun neljän tunnin jonotuksen jälkeen juuri noiden tiskien lähelle myös unohti joku unohti laukkunsa, ja poliisi eristi alueen. Kaiken kaikkiaan kesti viisi tuntia saada lento illaksi.
Tulipa tosin käytyä Frankfurtissa sitten siinä samalla. En pidä kaupungista, mutta joulumarkkinoilla oli kiva käydä taas. Saksalaiset osaavat tuon homman.
Löysin markkinoilta loistavan laatuisen muistikirjan, joka on tehty 1500-luvun ranskalaisen mallin mukaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin onnistuneesti vanhaa jäljittelevän tekonahkasidoksen, kaikki aikaisemmat ovat olleet hyvin muovisen tuntuisia. Ehkä näitä pitäisi tilata jälleenmyyntiin, sen verran hyvää jälkeä ovat.
Onpas maireaa olla taas kotona, ja alkoipa samalla joulukuukin. Matka teki hyvää ja nyt talvi tuntuu taas loistojutulta :)
perjantai 26. marraskuuta 2010
Unien ylöskirjaaminen ja selkounet
Unimaailma oli hyvin vilkas tänäkin yönä ja näin neljä eri unta.
Tuosta kirjasta Exploring the World of Lucid Dreaming oli kiinnostava oppia, että ihmisen säännöllisiin univaiheisiin kuuluu herätä 5-6 kertaa yössä, jokaisen REM-jakson jälkeen. Useimmat näistä kestävät vain hetken ja niistä ei jää muistijälkeä, ja olin aina luullut niitä sattumanvaraisiksi heräämisiksi.
Olin myös käsittänyt parhaan ajan merkintöjen tekemiselle unipäiväkirjaan olevan aamulla heti heräämisen jälkeen, mutta kirja suositteleekin tekemään nähdyistä unista lyhyet merkinnät heti noiden yöllisten heräämisten aikana. Testasin neuvoa viime yönä ensi kertaa ja toimi loistavasti, vaikka kirjasin vain lyhyet ranskalaiset viivat unien aiheista. Hauska myös tietää yön unien näkemisajat, tässä tapauksessa 0:33, 2:54, 5:41 ja 8:02 :)
Tiesin jo aamuyöstä REM-jaksojen pidentyvän ja näiden välisten syvän unen jaksojen lyhentyvän, mutta lisäksi kirjan tekijän tutkimusten mukaan selkounien näkemistodennäköisyys nousee vielä lisäksi suhteellisestikin viimeisten nukuttujen tuntien aikana.
Myös tästä sain kokemuksen viime yönä, jolloin viimeinen uni oli selvästi aiempia pidempi ja voimakkaampi. Kaksi kertaa myös pysähdyin ihmettelemään unen kummallisuuksia. Ajoin Englannissa ja yhtäkkiä vastaan tuli liittymä Kehä I:selle ja siitä Koivukylään, mikä hieman kummastutti. Myöhemmin bussilippu maksoi 7 senttiä. Kumpaakin ehdin ihmetellä hetken ajan, mutta valitettavasti sitä ratkaisevaa askelta tietoisuuteen unessa olemisesta ei tapahtunut. Harjoitukset jatkukoot.
Lento pois Mykonokselta on vihdoin parin tunnin kuluttua, elleivät sitten lennonjohtajatkin liity lakkoon. Meinasi tuossa jo iskeä slaaki kun katsoessani lähteekö lento ajallaan oli statuksena SETUP ALERT, mutta se olikin virhetieto ja lento lähdössä ajallaan. Meinasin joutua jäämään muulikuskiksi tänne saarelle.
torstai 25. marraskuuta 2010
Kreikan satamalakko jatkuu!
Ei ollut sitten lauttaa tänään, eikä itseasiassa huomenna tai ylihuomennakaan. Syvät kiroukset. Onneksi sentään lennon sai huomiselle sopuhintaan, vaikka takkiin toki tulee suhteessa lauttahintoihin.
Yleensä nämä lauttalakot kuulemma kestävät päivän tai kaksi, mutta tämä kestää ainakin nämä viisi päivää. Nälänhätä näkyy jo saarella, lähikebabbila joutui ottamaan käyttöön toisen merkkiset pitaleivät kun mantereelta ei saada rahtia ;)
Sinänsä tänne Mykonokselle juuttuminen ei kuitenkaan ole ollut niin huono juttu. Nähtävää ei riitä, mutta tuleepa ainakin sitten rentouduttua kunnolla. Hyvä lääke tehomatkailuun.
Olen lukenut Stephen LaBergen kirjaa Exploring the Lucid Dream antaumuksella, ja etenkin näissä oloissa alkupuoli on iskenyt oikein kunnolla. Olen ollut kiinnostunut selkounista vuosikausia, ja aina matkoilla unimaailmani voimistuu moninkertaiseksi. Viimein myös päätin alkaa harjoituttamaan noita selkounitekniikoita, kiehtovaa nähdä kuinka käy.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Delos ei odottanut ja merimiehetkin lakossa
Niinhän siinä kävi että vuorot ovat loppuneet tältä vuodelta. Eräs saamani tieto osoittautui vääräksi ja tosiaan saarelle ei ole enää tänä kautena yhteyksiä. Tällä kertaa siis jään vain katselemaan saarta kiusallisen parin kilometrin päästä.
Lisäksi eilen alkoi merimiesten lakko, joten en pääse takaisin Ateenankaan kuin pahimmassa tapauksessa vasta perjantaina. Onneksi en lähtenyt saarille vikoina matkapäivinä, muuten olisin missannut paluulennon.
Kävelin eilen Mykonoksella aina Delosta läheisimpään kylään, ja sentään oli hauska katsella saarta noin läheltä. Saareen piirteet ja joitain raunioita näkyi tältäkin etäisyydeltä.
Eräs eläkkeellä oleva kalastaja kertoi saaren rantavesien olevan täynnä mosaiikkien siruja ja muita raunioita. Olisi hienoa joskus päästä sukeltamaan täällä.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Delos odottaa
3300 vuotta sitten Hyperboreasta ("Suomesta") lähtivät kaksi neitoa viemään uhrilahjoiksi Delokselle pronssitauluja, joissa olivat selitettyinä paratiisin ja manalan olosuhteet. Näiden pronssitaulujen sisältö on säilynyt meidän päiviimme Platonin teosten kautta, joista laittanen lainauksen myöhemmin.
Niin, Suomestako? Itse Suomenniemeltä eivät ehkä kuitenkaan, mutta tuon ajan hyperborealaiset lienevät olleen kuitenkin suomensukuisia kansoja. Historialliset lähteet mainitsevat heidän asuinpaikakseen alueen äärimmäisessä pohjoisessa (hyper-boreassa), Ukrainan arojen asuttamien skyyttien takana, jonka ainoat tunnetut asujat olivat tuohon aikaan suomensukuiset kansat. Herodotoksen historiateos sisältää tarkan selvityksen heidän matkareitistään.
Myytti kertoo Deloksen saaren nimen olleen alunperin Adelos, näkymätön, jolloin se liikkui Aegeanmerellä toisinaan kadoten näkyvistä. Samaiset myytit kertovat myös Zeuksen pysäyttäneen saaren, jotta tämän raskaaksi tekemä titanien tytär Leto voisi synnyttää saarella. Tällöin saaresta tuli Delos, näkyvä. Leto synnytti auringon ja kuun jumalat Apollon ja Artemiin, ja saaresta tuli pyhä yli tuhanneksi vuodeksi.
Matkustaessani tänne mietin useasti poikkeaisiko saari ulkoisilta piirteiltään muista kymmenistä Sykladien saariryhmän saarista selittäen sen poikkeuksellista historiaa, ja näin myös osoittautui. Muiden alueen saarten ollessa varsin korkeita on Deloksen saari hyvin lähellä vedenpintaa, mikä välittömästi toi mieleen tuon saaren syntymyytin: saaren kerrotaan aikojen alussa liikkuneen ja hävinneen usein näkyvistä, mistä myös saaren nimi juontuu. Saaren ympäristö on ollut asuttuna yli 4000 vuotta, minä aikana vedenpinta on usein vaihdellut, ja ehkä toisinaan saari on vajonnut pinnan alle. Näin näkyvästä on tullut näkymätön, ja taas näkyvä.
Toivottavasti pääsen huomenna käymään saarella. Merenkäyntiä ei onneksi ole, mutta tähän aikaan vuodesta lähes kaikki laivayhteydet saarelle ovat lakanneet, ja riippuu ainoan matkanjärjestäjän tahdosta ja matkalle kiinnostuneiden määrästä järjestetäänkö päivittäistä vuoroa. Aika tuskaista olisi tuijotella saarta tästä parin kilometrin päästä pääsemättä käymään paikan päällä.
Niin, Suomestako? Itse Suomenniemeltä eivät ehkä kuitenkaan, mutta tuon ajan hyperborealaiset lienevät olleen kuitenkin suomensukuisia kansoja. Historialliset lähteet mainitsevat heidän asuinpaikakseen alueen äärimmäisessä pohjoisessa (hyper-boreassa), Ukrainan arojen asuttamien skyyttien takana, jonka ainoat tunnetut asujat olivat tuohon aikaan suomensukuiset kansat. Herodotoksen historiateos sisältää tarkan selvityksen heidän matkareitistään.
Myytti kertoo Deloksen saaren nimen olleen alunperin Adelos, näkymätön, jolloin se liikkui Aegeanmerellä toisinaan kadoten näkyvistä. Samaiset myytit kertovat myös Zeuksen pysäyttäneen saaren, jotta tämän raskaaksi tekemä titanien tytär Leto voisi synnyttää saarella. Tällöin saaresta tuli Delos, näkyvä. Leto synnytti auringon ja kuun jumalat Apollon ja Artemiin, ja saaresta tuli pyhä yli tuhanneksi vuodeksi.
Matkustaessani tänne mietin useasti poikkeaisiko saari ulkoisilta piirteiltään muista kymmenistä Sykladien saariryhmän saarista selittäen sen poikkeuksellista historiaa, ja näin myös osoittautui. Muiden alueen saarten ollessa varsin korkeita on Deloksen saari hyvin lähellä vedenpintaa, mikä välittömästi toi mieleen tuon saaren syntymyytin: saaren kerrotaan aikojen alussa liikkuneen ja hävinneen usein näkyvistä, mistä myös saaren nimi juontuu. Saaren ympäristö on ollut asuttuna yli 4000 vuotta, minä aikana vedenpinta on usein vaihdellut, ja ehkä toisinaan saari on vajonnut pinnan alle. Näin näkyvästä on tullut näkymätön, ja taas näkyvä.
Toivottavasti pääsen huomenna käymään saarella. Merenkäyntiä ei onneksi ole, mutta tähän aikaan vuodesta lähes kaikki laivayhteydet saarelle ovat lakanneet, ja riippuu ainoan matkanjärjestäjän tahdosta ja matkalle kiinnostuneiden määrästä järjestetäänkö päivittäistä vuoroa. Aika tuskaista olisi tuijotella saarta tästä parin kilometrin päästä pääsemättä käymään paikan päällä.
Ateena ja Syros
Matkan viides päivä on menossa ja parin tunnin päästä lähtee lautta Mykonokselle. Ateenassa olin kaksi yötä, ja Syroksella kaksi yötä lisää.
Ateena oli varsin sotkuinen ja tukkoisa kuten osasi odottaakin, mutta etenkin Akropoliin ympäristö on komeaa. Hostellin katolla olevasta baarista oli todella hyvät näkymät alueelle.
Valtaosa Akropoliksen rinteistä on tarkkaan aidattua tai täyteen rakennettua, mutta Areopagin alue Akropoliksen länsirinteillä on aitaamatonta ja siellä saa liikkua vapaasti. Metsäisillä rinteillä on myös joitain vähäisempiä raunioita ja näkymät Akropoliin ja kaupungin suuntaan ovat mahtavat, etenkin tuo yövalaistu Hephaistoksen temppeli näkyy hienosti metsän seasta.
Lautta Ateenasta Syrokselle kestää runsaan 3½ tuntia, ja jatkaa sen jälkeen Tinokselle ja Mykonokselle. Saarilla on tähän aikaan vuodesta todella hiljaista mutta sehän sopii. Ainoastaan hotellihuoneiden saatavuudessa saattaa tulla ongelmia, koska useimmat menevät kiinni talvikaudeksi.
Syroksella sijaitsee Sykladien saariryhmän pääkaupunki Hermoupolis, joten täällä on eniten liikettä talvisaikaan. Saari on todella siisti ja Ateenan täyttämiä graffiteja, roskaa ja kerjäläisiä ei näy. Samassa hotellissa yöpyvällä kanadalaispariskunnalla oli auto vuokrattuna, millä kiertelimme saarta.
Pariskunta oli juuri palannut Mykonokselta, joka on kuulemma on todella autio. Huonona puolena tuossa on että on epävarmaa saanko kyytiä Delokselle, joka kiinnostaisi saarista kaikkein eniten. Ilmeisesti joku päivittäinen kyyti kuitenkin löytyy.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Kreikka odottaa
Toimin kuten neuvoin ja hyödynsin tuon Lufthansan tarjouksen 150 euron menopaluulipusta Ateenaan. Lento lähtee huomenna ja paluu on kuun vaihteessa.
Ateenan lisäksi suunnitelmissa on kierrellä Kykladien saaristoa ja käydä ainakin Syroksella, Mykonoksella ja Deloksella, josta löytyy hyperborealaisten papittarien haudat. Taustalukemisenani on ollut Leo Nygrenin kirja Arge ja Opis - Pohjolan neidot papittarina Kreikassa 3300 vuotta sitten, josta lisää myöhemmin.
Mantereelle palatessa käyn konsultoimassa joko Delfoin oraakkelia tai menen pohjoisemmaksi Meteoraan, saapa nähdä.
Vuodenajan synkkyys alkaa painamaan, joten hyvä päästä välissä imemään D-vitamiinia auringosta. Kiinnostava myös nähdä näkyykö tuo Kreikan talouskriisi millä tavoin paikan päällä.
Ateenan lisäksi suunnitelmissa on kierrellä Kykladien saaristoa ja käydä ainakin Syroksella, Mykonoksella ja Deloksella, josta löytyy hyperborealaisten papittarien haudat. Taustalukemisenani on ollut Leo Nygrenin kirja Arge ja Opis - Pohjolan neidot papittarina Kreikassa 3300 vuotta sitten, josta lisää myöhemmin.
Mantereelle palatessa käyn konsultoimassa joko Delfoin oraakkelia tai menen pohjoisemmaksi Meteoraan, saapa nähdä.
Vuodenajan synkkyys alkaa painamaan, joten hyvä päästä välissä imemään D-vitamiinia auringosta. Kiinnostava myös nähdä näkyykö tuo Kreikan talouskriisi millä tavoin paikan päällä.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa
Kun Kauhanen saapui Tattarisuolle, oli apulaisnimismies jo täydessä työn touhussa. Muita toimittajia ei alueella Kauhasen onneksi näkynyt. Apulaisnimismies kaivoi lähteestä ruumiinosan toisensa jälkeen. Lopputulos oli karmaiseva: kahdesta lähteestä paljastui yhteensä kahdeksan kättä, yhdeksän jalkaa, naisen pää, tukollinen hiuksia ja kaksitoista sormea. Ruumiinkappaleet oli selvästi irrotettu tylsällä aseella, ja hajoamistilasta päätellen ne olivat maanneet lähteessä vain lyhyehkön ajan.
Marraskuun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä oli perusteellisin lukemani juttu Tattarisuon tapauksesta, josta seuraavassa muutama lainaus:
§§§
Toisesta löytyy paperipussiin suljettu avainnippu, tukko naisen hiuksia ja Musta Raamattu, joka Tattarisuon jutussa muodostui tärkeäksi todisteeksi. Yhdelle kellastuneelle paperiarkille on joku piirtänyt irti leikatun käden, kirveen, saappaan ja hiilihangon. Piirroksen alle on kirjoitettu horjuvin kirjaimin Kuolleet puhuvat! Kalmisto!!! Kuolon uni Tattrisuossa (sic), kalpa!
Viimeinen mappi aukeaa paljastaen nipun mustavalko valokuvia silvotuista kalmoista. Yhdeltä on viilletty pää irti, toiselta puuttuu jalka, kolmannen vatsa on leikattu auki ja silmäluomet puuttuvat.
Sitten on poliisin kuvia epäillyistä: työläisnaisia arkoine ja kysyvine katseineen, nuori mies, jonka silmät näyttävät puhjenneen ekstaattiseen loisteeseen.
Ja lopulta on kuva tummaan pukuun sonnustautuneesta vanhasta miehestä. Mies on kuusissakymmenissä, parta on ajamatta ja posket ruumiillisen työn kovertamat. Roikkuvien silmäluomien alta tuijottava katse on terävä ja aavistuksen verran surumielinen. Huulet ovat puristuneet tiukaksi viivaksi. Hän on Noita-Kallio.
---
Jo marraskuussa 1931 poliisi oli pidättänyt kalliolaisen sekatyömiehen, jonka nimi oli Vilho Kallio. Kallio oli jo kuusikymppinen ja elättänyt itsensä räätälinä, kivi-työmiehenä ja ajurina. Hän oli omalaatuinen mies, joka tunnettiin nimellä Noita-Kallio. Hänen hallustaan oli tavattu ihmisluita jo vuonna 1911.
Kallio oli työskennellyt Tattarisuon lähellä kivilouhoksella ja oli todistajien mukaan viettänyt lähteellä juhannusyön vuonna 1930.
Heinäkuun lopussa 1932 hänet pidätettiin taas, ja nyt mysteerio alkoi selvitä.
Kuulusteluissa Kallio kertoi nähneensä lapsesta saakka voimakkaita uskonnollisia näkyjä. Hän oli perehtynyt Raamattuun ja salatieteelliseen kirjallisuuteen. Hän kertoi tavanneensa kuolleita ja pesseensä sairaita "erikoisilla vesillä".
Tampereelta hankkimastaan Mustasta Raamatusta hän oli opetellut loitsuja ja taikoja, ja häneltä käytiin usein kysymässä apua erilaisiin vaivoihin.
Yksi avuntarvitsijoista oli Hilma Sundberg -niminen nainen, joka oli omien sanojensa mukaan "tullut hulluksi" vuonna 1920. Sundberg eli vanhempiensa avustuksen turvin ilman töitä.
Kallio oli 1920-luvun mittaan silloin tällöin auttanut Sundbergia "näkemään asioita". Kerran Kallio oli vienyt Sundbergin Lapinlahden hautausmaalle tekemään Mustan Raamatun mukaisia taikoja. Tällöin Sundbergille oli ilmestynyt Venäjän keisarin henki täydessä virkapuvussaan.
Keväällä 1930 kaksikon välisissä taikamenoissa tapahtui jotain.
Kallio muisteli, että Sundbergille olisi ilmestynyt näyssä käsi. Sundberg taas sanoi, että Kallio olisi alkanut kevään mittaan puhua 1800-luvun kuuluisan pohjalaisen murhamiehen Matti Haapojan aarteesta, joka nousisi pintaan Tattarisuon lähteestä taikamenojen jälkeen.
Kuulustelukertomukset ovat sekavia ja ristiriitaisia. Niistä jää käsitys, että voimakkaampi Kallio olisi saanut Sundbergin uskomaan omiin näkyihinsä tai kenties kuullut pelokkaamman Sundbergin suusta sen, mitä omassa mielessään näki.
Joka tapauksessa kevään aikana kaksikolle selvisi näyissä, että Tattarisuon lähteeseen pitäisi toimittaa käsi.
Kaksikko teki ensimmäisen retken Malmille alkukesästä 1930, kun "lehtipuiden lehdet eivät olleet vielä täysikasvuiset", kuten Kallio kuulusteluissa kertoi.
Iäkäs mies ja 40-vuotias nainen lähtivät matkaan illansuussa. Perillä Sundberg katsoi vierestä, kun Kallio laskeutui avoimeen hautaan. Kallio valaisi työtään pienellä sähkövalolla. Hän avasi arkun pääpuolesta, luki Isä meidän -rukouksen ja sanat: "Oikeutta ja totuutta etsin kaikille ylitsepääsemättömällä voimalla." Sitten hän alkoi leikata puukolla kättä irti ranteesta.
Saatuaan työn valmiiksi Kallio kääri käden paperiin.
Kaksikko aloitti matkansa lähteelle, jonne oli Porvoon maantietä matkaa kolmisen kilometriä. Perille he saapuivat keskiyöllä.
Kallio otti käden kääreestään. Hän asetti sen keskelle lähdettä.
Nyt kaikki oli valmistettu. Kaksikko jäi odottamaan, että aarre nousisi pintaan.
Kului puoli tuntia, ehkä kokonainen tuntikin. Aarretta ei näkynyt.
Sundberg olisi tahtonut jo kotiin, mutta Kallio ei päästänyt. Kaksikko jäi odottamaan päivän valkenemista läheiselle kivityömaalle, jossa Kallio oli työskennellyt.
He palasivat takaisin kaupunkiin aamulla joko pirssiautolla tai autobussilla.
Kallio ja Sundberg kävivät lähteellä vielä toisenkin kerran, juhannusyönä. Sundbergia kammoksutti, kun Kallio nuuski kuin koira maassa olevia jälkiä saadakseen selville, oliko lähteellä käynyt joku muu.
Jommallakummalla kerralla Sundberg oli nähnyt vedessä kultakelloja, Kallio taas henkimaailmasta näytetyn rauta-arkun, joka nousi pinnalle ja kun sen kansi aukeni, oli tullut näkyviin hopea- ja kultaesineitä sekä pullossa paperirahaa.
---
Ilmeisesti näin päätyi lähteeseen käsi, jonka koulupoika Leo Lövman oli löytänyt elokuussa 1930. Kun varsinaiset silpojaiset seuraavana kesänä alkoivat, Sundberg ei ollut mukana. Noitapiiri oli laajentunut. Kalliolainen nahkurin vaimo Ida Maria Widen oli tullut uutenavuotena 1931 hakemaan Kalliolta apua perintökiistaan. Widen alkoi vierailla tiuhaan Kallion asunnolla Franzeninkatu 14:ssä ja muutti lopulta asumaan Kallion luo.
He tapasivat istua sohvalla vieretysten ja tuijottaa asunnon seinää. Kallio esitti kysymyksiä, ja Widen luki seinästä vastaukset.
Kerrankin Kallio oli kysynyt: "Missä tämän talon omistaja Johansson nyt on?" "Hän on juuri pirtuasioilla", oli seinä vastannut.
Huhti-toukokuussa 1931 seinässä oli alkanut näkyä katkenneita käsiä ja jalkoja sekä erinäisiä Mustan Raamatun jumalia.
Widen kehotti Kalliota palaamaan Malmin linjahaudoille ja hankkimaan lisää ruumiinkappaleita. Sitten olisi suoritettava rituaali. Irrotetut ruumiinosat eli "sinetit" olisi asetettava haudan pohjalle, ja niitä ylös nostettaessa oli rukoiltava Isä meidän ja Herran siunaus sekä nostosanat Oikeutta ja totuutta etsin kaikille sorretuille ja vääryyttä kärsiville ylitse maailman, kaikille kansoille ja kielille ylitsepääsemättömällä voimalla. Kun lähteeseen asetetut jäsenet lopulta nousisivat pintaan, ne aiheuttaisivat vapaamuurarien ja teosofien tekojen paljastumisen.
Hämäräksi jää, mitä se tarkoitti, mutta noitapiiri koki vapaamuurarit jotenkin vihollisikseen.
Toukokuun 16. päivänä 1931 rituaalia lähdettiin suorittamaan neljän ihmisen voimin. Mukaan oli saatu myös Widenin avioton poika Johan Ilmari Hedman sekä Kaisaniemen koulun siivooja Hilda Friman.
Lähteelle päästyään he näkivät Matti Haapojan hengen istuskelevan mietteissään lähteenpenkalla. "Ei isäni sisar tiedä mitään, hiljalleen lähden kävelemään", Haapoja totesi ja poistui paikalta kädet taskussa.
Silloin Kallio toisti Haapojan sanat, ja jälleen aarre ilmestyi lähteen pintaan.
Kesäkuussa seinä alkoi vaatia, että Kallion ja erään satamatyömiehen nimeltä Ville Saari - joka uskoi olevansa maailman kukistaja ja maailman herra - olisi mentävä Malmille käsiä katkomaan.
Noita-Kallio oli joukon alkuunpaneva voima, mutta kesän aikana kiihtyneissä silpomisissa noitapiiri tuli jo toimeen ilman häntä. Eräänä elokuun yönä Saari ja Hedman irrottivat peräti kaksitoista sormea, neljä jalkaa ja yhden naisen pään.
Suurin osa sineteistä upotettiin lähteeseen, ja loput piilotettiin hautuumaalle.
Kuudennen ja viimeisen kerran Saari, Kallio ja Hedman kävivät lähteellä syyskuun kahdeksantena, vain neljä päivää ennen kuin autonkuljettaja Toivonen löysi jäsenet lähteestä.
Hautausmaalla he kävivät vielä senkin jälkeen, kun lähde oli valtavan kohun myötä paljastunut - "sulkemassa" maagiset haudat.
Kuulusteluissa Ville Saari laski joukkion silponeen yhteensä 51 ruumista.
Oikeudessa Kallio tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Saari sai peräti kolme vuotta, Widen ja Hedman selvisivät ehdollisella.
Tuomiot tuntuvat ankarilta, sillä tekijät eivät selvästikään olleet täysin syyntakeisia. Näin ajatteli ilmeisesti myös tuomioistuin, sillä tuomiot ovat silloisen rangaistusasteikon keskivaiheilta.
§§§
HS:n Nyt-liite, 11/2010. Toimittajat: Perttu Häkkinen, Ville Similä.
Musta Raamattu ei sisällä taikoja joissa käytetään ihmisruumiin osia, mutta joskus aiemmin lukemani lähteen mukaan Noita-Kalliolta takavarikoitujen okkultisten kirjojen joukossa olisi ollut tätä käsittelevä englantilainen kirja. Olisi kiinnostava nähdä noiden takavarikoitujen kirjojen luettelo.
Suomalaisten omassa taikaperinteessä on myös toisinaan käytetty ihmisruumiin osia tai ruumiin kanssa kosketuksissa olleita esineitä taikojen tarveaineina. Yksistään vuoden 1892 suomalaisten kalastustaikojen kokoelma sisältää tästä kymmeniä esimerkkejä.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Burning Books palaa Helsinkiin
Eilen oli Burning Booksin uuden Helsingin liikkeen avajaiset. Liiketila (Lönnrotinkatu 16) sijaitsee mainiosti muutaman metrin päässä Fredrikinkadun kulmasta ja sopivasti Hagelstamin antikvariaatin ja kirjakauppa Aatman puolivälissä. Pitääpä alkaa pistäytymään silloin tällöin.
Liikkeessä on tukeva valikoima esoteerista kirjallisuutta ja myös Salakirjojen tarjonta tulee sinne saataville.
Itseäkin himottaisi jossain vaiheessa avata kivijalkaliike, mutta tässä vaiheessa tuolle ei ole suurempaa käytännön tarvetta, ja nykyisten vuokrien maksaminen ei niin houkuta. Lisäksi liiketila rajoittaisi liikkumisen vapautta aika paljon.
Siitä puheen ollen tutkinkin tässä juuri lentoja Ateenaan ja Istanbuliin, ja Lufthansa näyttää myyvän Ateenan menopaluulentoja 150 eurosta lähtien. Tarjous on kuulemma voimassa tänään viimeistä päivää, joten ei kun varaamaan.
Liikkeessä on tukeva valikoima esoteerista kirjallisuutta ja myös Salakirjojen tarjonta tulee sinne saataville.
Itseäkin himottaisi jossain vaiheessa avata kivijalkaliike, mutta tässä vaiheessa tuolle ei ole suurempaa käytännön tarvetta, ja nykyisten vuokrien maksaminen ei niin houkuta. Lisäksi liiketila rajoittaisi liikkumisen vapautta aika paljon.
Siitä puheen ollen tutkinkin tässä juuri lentoja Ateenaan ja Istanbuliin, ja Lufthansa näyttää myyvän Ateenan menopaluulentoja 150 eurosta lähtien. Tarjous on kuulemma voimassa tänään viimeistä päivää, joten ei kun varaamaan.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Gustave Dorén kirjankuvituksia
Eilen löytyi maanmainiosta C. Hagelstamin antikvariaatista Gustave Dorén Danten Jumalaiseen näytelmään tekemät painokuvat laadukkaina painoksina. Tuollainen onkin ollut hieman haussa. Sarja sisältää 136 suurikokoista grafiikanlehteä ja se on painettu Tukholmassa Dorén elinaikana vuonna 1876.
Illalla tutkin sarjan läpi, ja samalla tuli käytyä läpi netistä muita Dorén töitä ensi kerran vuosiin. Tilasin myös näköispainoksen teoksesta London: A Pilgrimage.
Alkuteokselle uskollisena Jumalaisen näytelmän kuvituksen enemmistö on kärsimysten esittelyä, mutta paras tunnelma mielestäni on muutamissa alun kuvissa, joissa Dante ja Vergilius ovat vielä kaksistaan liikkeellä.
Kiinnostava nähdä kunnolla millainen tuo Lontoo-sarja on kunhan se nyt saapuu postista. Tyylillisesti kiinnostaisi tosin vieläkin enemmän Dorén Coleridgen The Rime of the Ancient Marineriin tekemä kuvitus, joka pitänee tilata jossain vaiheessa myös.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Marraskuun synkkyyttä
Taas on vuoden pimein aika menossa, ja kun vielä sudentunti matelee hitaasti ilman väsymyksen merkkejä on syksyn synkkyys melko täydellinen. Parvekkeella käydessä tuntee talven viimein alkaneen, ja huomiseksi ennustetaankin jo runsaita lumisateita. Kuunneltavaksi sopii Sibeliuksen Tuonelan joutsen, joka matelee yhtä hitaana ja alakuloisena kuin vuodenaikakin.
Blogi täytti muuten tuossa muutama päivä sitten ensimmäisen vuotensa. On ollut hauska kirjoittaa näitä juttuja. Palautetta on ollut mukava saada ja on varmasti mielenkiintoista lukea näitä juttuja uudelleen joskus tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää tehdä siirtymää myös tuonne englanninkielisen bloginalun puolelle.
Pyhäinpäiväniltana nousi ärhäkkä kuume ja siitä lähtien olo on hoippunut terveen ja sairaan välimailla. Ei edes viina maistu.
Viime viikonloppuna oli jälleen Helsingin Wanhan sataman antiikkimessut ja löytyihin sieltä jotain tänäkin vuonna, ei tosin mitään viime vuotisen ryijyn ja piipun veroista. Ostin n. 20-luvulta peräisin olevan valurautaisen sudenkorennoin koristellun jugend-tuhkakupin. Laitan kuvia myöhemmässä postauksessa. Etenkin tekee mieli kokeilla tuota ulkotulena, voisi olla vaikuttava näky tulen liikehdintä koristekuvioiden alta, kun kerran materiaali kerrankin varmasti tultakestävää. Tuo näky oli useasti voimakkaana mielessäni viime päivinä, ja kun sitten palasin kotiin huomasin että olin unohtanut tänne kynttilän palamaan yksinään kolmeksi päiväksi. Ihmeellisiä nämä synkronisiteetit, tai sitten alitajunta oli jälleen askeleen edellä :)
Blogi täytti muuten tuossa muutama päivä sitten ensimmäisen vuotensa. On ollut hauska kirjoittaa näitä juttuja. Palautetta on ollut mukava saada ja on varmasti mielenkiintoista lukea näitä juttuja uudelleen joskus tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää tehdä siirtymää myös tuonne englanninkielisen bloginalun puolelle.
Pyhäinpäiväniltana nousi ärhäkkä kuume ja siitä lähtien olo on hoippunut terveen ja sairaan välimailla. Ei edes viina maistu.
Viime viikonloppuna oli jälleen Helsingin Wanhan sataman antiikkimessut ja löytyihin sieltä jotain tänäkin vuonna, ei tosin mitään viime vuotisen ryijyn ja piipun veroista. Ostin n. 20-luvulta peräisin olevan valurautaisen sudenkorennoin koristellun jugend-tuhkakupin. Laitan kuvia myöhemmässä postauksessa. Etenkin tekee mieli kokeilla tuota ulkotulena, voisi olla vaikuttava näky tulen liikehdintä koristekuvioiden alta, kun kerran materiaali kerrankin varmasti tultakestävää. Tuo näky oli useasti voimakkaana mielessäni viime päivinä, ja kun sitten palasin kotiin huomasin että olin unohtanut tänne kynttilän palamaan yksinään kolmeksi päiväksi. Ihmeellisiä nämä synkronisiteetit, tai sitten alitajunta oli jälleen askeleen edellä :)
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Käynti maahiaisissa - Lapinnoita kertoo
1940-luvun lappilainen valtanoita kertoo vierailustaan maahiaisten valtapiirissä. Hän on myös ennustanut oikein ensimmäisen maailmansodan syttymisen.
Lappi ja sen asukkaat olivat 1940-luvun radiotoimittajalle vielä vieraita ja salaperäisiä.
Haastateltavana oleva Juhani Mattilakin arastelee kertoa tietojaan tietäjistä ja kansanuskomuksista.
Lopulta käy kuitenkin ilmi, että hän tuntee hyvin maan alla elävän väestön luonteenpiirteet.
Hyvin kiinnostava haastattelu, ja sisältää maahisten kohtaamisen lisäksi myös tietoja seidoista ja saamelaisten uhritavoista. Valtaosa haastattelusta tosin koskee yleisempää elämän menoa tuossa Enontekiöstä 25km päässä sijaitsevassa pikkukylässä.
Tallenne on monelta osin vaikeaselkoinen. Olisi hienoa saada tuo puhtaaksi kirjoitetuksi, ehkäpä pitää joskus kirjoittaa sieltä muutama kiinnostavin kohta ulos.
Haastattelu löytyy YLE:n Elävästä Arkistosta:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=139&a=1538
tiistai 2. marraskuuta 2010
Ior Bockin kuolema
Viikko sitten palatessani Tukholmasta osui heti silmään uutisotsikot Ior Bockin kuolemasta. Tapahtumien taustoista löytyi tuttuun tapaan parhaiten tietoa Hermeetikon foorumilta:
Aikamoista kohtalon ivaa. Saas nähdä ilmeneekö oikeudenkäynnin yhteydessä tarkempia tietoja tapahtumien kulusta.
Luin Iorin kirjan Bockin suvun saaga - Väinämöisen mytologia kymmenisen vuotta sitten, ja nyt voisi ottaa sen jälleen uudelleen luentaan. Laittanen kirjasta katsauksen myös tänne blogin puolelle.
Tuota vuonna 1996 julkaistua kirjaa on vielä jonkin verran jäljellä, ja onnistuin saamaan sitä erän jälleenmyyntiin. Lisätietoja ja tilausmahdollisuus löytyy Salakirjat.netistä:
http://www.salakirjat.net/ior_bockin_perheen_saaga_vainamoisen_mytologia.html
Kävin Iorin luona perjantaina. Olin etukäteen (pari viikoa sitten) viestittänyt hänelle puhelimitse, että nyt on julkaistu tärkeä kirja, josta haluan hänelle kertoa. Kysymyksessä tietysti Jukkiksen 33.3. Istuttuani alas lattialle juomaan teetä Ior muisti tämän ja sanoi melkein heti, että ”sä halusit puhua jostain kirjasta”. Vastasin, että ”joo nyt on kova juttu, mutta otetaan se vähän myöhemmin, tässä olisi muutama lyhyempi asia ensin.”
Arvelin nimittäin, että kun tuon 33.3-löydöksen lyön tiskiin, saan kuulla tunnin-pari jotain niin tajunnanräjäyttävää tekstiä, että kaikki muu unohtuu. Näin on käynyt aina ennenkin. Ja nuo pienemmät asiat olivat jokatapauksessa kiireellisempiä. Saimmekin yllättävän hyvin käsiteltyä asioita. Ior otti myös oma-aloitteisesti pari yllättävää seikkaa esiin, joista ehkä lisää myöhemmin. Käsittelemättä oli kuitenkin vielä tuo 33.3.
Kello viiden hujakoilla pojille (intialaisille) tuli jotain riitaa keskenään. Ei mitään dramaattisen oloista, mutta kuitenkin sellaista, että tunnelma vähän latistui. Minua puolestani alkoi hieman väsyttää, joten sovin Iorin kanssa, että tulisin seuraavana päivänä jatkamaan siitä, mihin jäätiin.
Kun lauantaina palasin, ja astuin hissistä ulos, Iorin asunnon ovi oli teipattu (”Poliisin eristämä alue”), eikä kukaan tullut avaamaan. Paikalle sattunut naapuri kertoi, että poliisit olivat vähän aikaa sitten lähteneet paikalta.
Pahoittelen, Jukkis. Iorin reaktio 33.3-mysteeriin jäi ikuiseksi arvoitukseksi. :(
Aikamoista kohtalon ivaa. Saas nähdä ilmeneekö oikeudenkäynnin yhteydessä tarkempia tietoja tapahtumien kulusta.
Luin Iorin kirjan Bockin suvun saaga - Väinämöisen mytologia kymmenisen vuotta sitten, ja nyt voisi ottaa sen jälleen uudelleen luentaan. Laittanen kirjasta katsauksen myös tänne blogin puolelle.
Tuota vuonna 1996 julkaistua kirjaa on vielä jonkin verran jäljellä, ja onnistuin saamaan sitä erän jälleenmyyntiin. Lisätietoja ja tilausmahdollisuus löytyy Salakirjat.netistä:
http://www.salakirjat.net/ior_bockin_perheen_saaga_vainamoisen_mytologia.html
maanantai 1. marraskuuta 2010
Helsingin kirjamessuilla 2010
Kirjamessut ovat jälleen takana ja täytyy sanoa olleen hyvin kiintoisat päivät. Ständillä kävi jos jonkinlaista väkeä ja etenkin viikonloput olivat todella vilkkaat. Todella monesti asiasta sain kiinnostavat tiedonjyvät joita pitää tässä tutkia lisää.
Ehdimme juuri sopivasti saada messuilla painosta E. N. Setälän Sammon arvoituksen uuden painoksen, josta lisää myöhemmin lähipäivinä. Kirjaan on tehnyt lisäkuvitusta Sampo Marjomaa, joka oli myös hauska saada ständillemme viikonloppuna.
Jukkiksen kirjaa myytiin todella hyvin etenkin lauantaina kun kirjailija oli itse paikalla, ja myös Hermeetikko löysi monia uusia lukijoita.
Otin rekvisiitaksi tuon tasan vuosi sitten löytämäni pakanallisia uhrimenoja esittävän ryijyn, ja myös siitä kyseltiin paljon. Kukaan ei ollut nähnyt mallia aiemmin tai osannut arvella tekijää. Tätä pitäisi yrittää selvittää.
Nyt messujen jälkeen alkaa kirjavuosi olla kasassa ja alan keskittymään parin englanninkielisen teoksen valmisteluun ja ulkomaan yhteyksien avaamiseen. Messuilla oli hyvin kiinnostava jututtaa jälleen Thelema-kustannuksen Antti P. Balkia, jonka myynti on suuntautunut maailmalle jo useamman vuoden. Aikamoiselta projektilta vaikuttaa tuo Amerikan ja Englannin pankkiyhteyksien ja tukkusopimusten avaaminen, mutta saapa nähdä :)
Itse en tehnyt messuilla juurikaan hankintoja. Kirjoja on kertynyt jo sen verran paljon että aika laiskasti tulee hankittua uutta muutoinkaan. Tarjontaahan tuolla kyllä riitti, ja etenkin Hagelstamin vitriineistä löytyi ihmeteltävää.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Helsingin kirjamessuille
Ylihuomenna sitten avautuvat Helsingin kirjamessut ja jatkuvat sunnuntaihin. Messujen ohjelmiston ja muut tiedot löydät kirjamessujen kotisivuilta:
http://web.finnexpo.fi/sites1/helsinginkirjamessut/sivut/default.aspx
Lauantaina messuilla Jukka Nieminen kertoo uudesta kirjastaan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta ja myös nimikirjoituksia on saatavilla. Yritämme saada tuosta aineistoa myös Youtuben puolelle.
Toimitimme eilen myös E. N. Setälän Sammon arvoituksen painoaineistot kirjapainoon ja on aika hilkulla ehtiikö kirja valmistua perjantaiksi. Kirjaan uutta kuvitusta tehnyt Sampo Marjomaa tulee kuuleman mukaan myös paikalle.
Ständini löytyy messujen antikvaariselta osastolta paikalta 6m85 ja myynnissä tulee olemaan näiden Salakirjojen näköispainosten lisäksi myös jonkin verran vanhoja kirjoja, tulkaahan poikkeamaan :)
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kekriin liittyviä uskomuksia Kainuusta
Tulikin tässä heti lueskeltua Samuli Paulaharjun kirjaa Kainuun mailta - kansantietoutta Kajaanin kulmilta (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922), ja kun vastaan tuli kekrin viettoa käsittelevät kappaleet niin pitihän sieltä heti ottaa muutama lainaus tännekkin. Kekriähän on perinteisesti vietetty juuri näihin aikoihin vuodesta, ja etenkin henkiuskomuksia käsittelevät maininnat olivat kiinnostavia:
Kekripukki eli köyritär vuodelta 1927 eli aika samoilta ajoilta kuin itse kirjakin.
§§§
Kekri oli jo vanhastaan vuoden kaikista suurin juhla, jopa jouluakin jalompi. Sitä vietettiin myöhään syksyllä, kun kesä kaikkineen oli mennyt, ja pitkä pimeä talvi oli tulossa. Se oli uuden vuoden alkujuhla, vanhan päätöspäivä, jolloin syötiin ja juotiin parasta, mitä hyvä vuosi oli taloon tuonut.
---
Koko yönä jouduttiin tuskin ollenkaan lepäämään, sillä aamulla ani varhain piti olla pystyällä. Noustiin ylös jo kello kolmelta, kahdeltakin, jopa joissakuissa vanhojen tapojen taloissa heti puolelta yöltä. Emännät pistivät pirtin lämpeämään ja leipoivat rieskat ja teokset, tekivät juustoleivät, keittivät ryynipuurot ja laittoivat talkkunat. Miesväki taas huolehti kekriteurastuksesta. Kun oli otettu kotikeittoiset aamuryypyt, tuotiin ja teurastettiin kekrilammas, isoissa taloissa kaksikin. Kekrilammas, useinkin musta, oli jo aikaisemmin valittu ja nimitetty, oli sattunut esim. lammas sairastumaan, niin oli luvattu: "kun elänet, niin kekriksi teurastetaan."
---
Mutta kekrin merkillisin puoli oli ikivanha henkien palvominen. Muutamissa vanhankansan taloissa oli vielä sitäkin vanhain muistannan aikaan toimitettu. Kekrin henget siihen aikaan vielä liikkuivat maatjalassa ja näkymättöminä vierailivat taloissa. Aattoiltana, kun sauna oli joutunut, valmistettiin se ensin Kekrille ja Kekrittärille, taikka, niinkuin paikoin sanottiin, pyhille miehille, keijulaisille, manalaisille kylvettäväksi. Vedet, vastat, kaikki laitettiin käsille, ja sitten käytiin kylyn ovelta kutsumassa: "Kekrittäret Kekrittäret, pyhät miehet kylpemään!". Vasta sen jälkeen, kun vieraat olivat vihtoneet, otti talonväki saunavuoronsa.
Vieläpä vieraita ruokittiinkin. Niinpä Suomussalmen Juntusrannalla, Päätalon vanhauskoinen vaari itse valmisti pyhille miehille saunan ja sillä aikaa, kun he olivat kylyssä, hankki omaan vaarinkamariinsa heille hyvät ruoat, kynttilät vielä kahdn puolen viritti palamaan. Tavallisesti laitettiin kekrivieraille ateria pirtin pitkälle pöydälle, jotta saivat suurustautua sillä aikaa, kun talonväki oli kylpemässä. Oli tapana myös kekriaamuna, kun oltiin murkinalla, asettaa pyhille miehille pimeään pöydänpääloukkoon viinalippi. Paikoin varattiin ruoka-ateria aikaisin aamupuhteella saunaan rahille taikka lauteille, paikoin vietiin "maanhaltialle" ruokia vielä riiheen ja talliin sekä navettaankin laipiolle, joskus kannettiin syötäviä ja juotavia pihakoivujen juurelle. Parhaita ruokia piti tarjota ja varsinkin lihaa. Jos oli lihaa niukasti, voivat Kekrittäret pahastua ja ottaa talosta lehmän. Mutta jos ruokia oli runsaasti, olivat vieraat hyvillään, ja siitä oli talolle onnea. Kekrivieraiden syönnistä ennustettiin vuodentuloa: jos ne olivat nälkäisiä ja söivät kovin paljon, oli huono vuosi tulossa, mutta jos ne vain vähän maistelivat, saatiin odottaa hyvää vuotta.
Joskus satuttiin kekrivieraita näkemäänkin. Lentiiran Sutelassa oli renki iltapimeässä pihalla äkännyt: "Ka, Kekritär on valkeissa vaatteissa!" Renki oli heittää rytkännyt sitä piilikirveellä, ja se oli sivujaan pidellen mennyt kirkkomaalle päin, talo kun oli kirkkomaan lähellä. Kotaliesi ja saunankiukaan edus lakaistiin aattoiltana puhtaaksi ja sileäksi, ja aamulla käytiin katsomassa, onko Kekritär käynyt talossa. Jos oli käynyt, näkyi silitetyllä liedellä niinkuin vasikanjälkiä, ja siitä oltiin hyvillään: talon onneksi olivat liikkuneet. Päätalon vaarin ikkunallekin, kun kekrivieraat olivat yhdeksän yötä talossa olleet, tuli illalla "niinkuin mettikana istumaan ja räpistelemään". Siitä vaari arvasi: "Jo vierailla on nyt pois lähtö." Ja ukko vetäisi turkin päälleen ja lähti vieraitaan saattamaan metsätielle, metsään käsin kun olivat menossa.
Kekrin "keijulaisilta" voitiin tiedustella tulevia asioitakin. Niinpä naiset "laasivat" aamupimeässä pirtin lattian ovesta perään käsin, peräikkunan alle, työnsivät rikat ikkunasta ulos, lennättivät helmassaan ne sitten kolmen tien risteykseen ja huppu korvissa asettuivat rikkakasalle kuuntelemaan "kuuluuko kupsavaista." saattoivat naiset siinä kuulla itkua, naurua, tiukuja ja kulkusia, virrenveisuuta, kirkonkelloja sekä lautojen läiskettä, ja siitä arvasivat olevan tulossa, joko surua, iloa, häitä taikka kuolemaakin. Joskus itse isäntäkin lähti samoille asioille, otti talon kaikki avaimet poveensa ja pysähtyi peite päässä teiden risteykseen ja kuunteli ennustuksia vuodentulosta. Kekrin aattoiltana työnnettiin uuniin pyöreitä halkoja, ja aamulla, ennenkuin tuli sytytettiin, katsottiin, onko halkoja kadonnut tai lisäytynyt: "kekriämmät" olivat käyneet niitä koskettelemassa. Siitä ennustettiin vuodentuloa, taikka kuolemaa tai perheenlisäystä.
Monissa muissakin toimissa kekrin henkien palvonta ja osallisuus ilmeni. Niin emäntä kekriaamuna pirtin uunin luudittuaan lähti uuniluutaa juoksuttamaan, navetan ympäritse kolme kertaa kierrätti, ja siitä oli karjalle menestystä. Kekripäivänä pirtin lattialta laastut rikat vietiin lammaskarsinaan onnea tuomaan ja kun uunia lämmitettiin pantiin "peänalushaloksi" oikein oksainen puu. Sillä kuinka monta oksaa oli puussa, niin monta karitsaa syntyi talven kuluessa lammaskarsinaan. Lammasonnea antoi sekin, että kekrilampaan luut peitettiin lammaskarsinan pohjalle.
Kekrin viettoon liittyi läheisesti sieluinpäivä, joka oli kekrin jälkeisenä päivänä. Silloinkin noustiin hyvin aikaisin ylös, ja heti pistettiin tuli pirtin uuniin, että ehdittäisiin ennen naapuria saada savu kohoamaan lakeistorvesta. Siitä olisi talolle onnea. Sieluinpäivänäkään ei arkitöihin puututtu. Miehet kulkivat vain korento olalla talosta toiseen, ja kun tulivat pirttiin, pistivät heti korennon uunin henkireikään, jotta muka "nyt kiuvas hajalle!" Vasta heittivät, kun isäntä viinan kanssa hyvitteli: "Älkäähän nyt, saatte ryypyt!" Ja saivat ryypyt, ruokaakin saivat, ja sitten lähtivät uunia uhkaamaan toiseen taloon.
Sieluinpäivänä jo jotkut saattelivat näkymättömät kekrivieraansa pois talosta. Kiannalla muuan emäntä kaimasi Kekritärtä eväitten kanssa, voilautaset ja leipäroviot käsivarrella saatteli aidan taakse. Sieltä saattaja kääntyi takaisin ja vielä helmantakaisiaan kohotti, sanoi: "Tuossa viimeiset evähät!"
Martti, makkarain päivä, marraskuun 11:ntenä oli kekriä seuraava merkkipäivä.
---
Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä ja tulivat koteihinsa käymään. Siihen aikaan myös pidettiin kuolleitten yönistujaisia. Pirtti lämmitettiin joka huomen, vielä Marttinakin, niin aikaisin, ettei savu näkynyt naapuritaloon.
§§§
Ja koko kirjahan löytyy tutkittavaksi osoitteesta:
https://www.doria.fi/handle/10024/59679
Näyttää noissa Kainuusta kerätyissä kansantavoissa olevan paljon samaa kuin muuallakin Suomessa tavatuissa, joita kokosin vuosi sitten kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, 1898:
http://blog.kansanperinne.net/2009/11/kekri-vainajainpalvelus-muinaisilla.html
Kekripukki eli köyritär vuodelta 1927 eli aika samoilta ajoilta kuin itse kirjakin.
§§§
Kekri oli jo vanhastaan vuoden kaikista suurin juhla, jopa jouluakin jalompi. Sitä vietettiin myöhään syksyllä, kun kesä kaikkineen oli mennyt, ja pitkä pimeä talvi oli tulossa. Se oli uuden vuoden alkujuhla, vanhan päätöspäivä, jolloin syötiin ja juotiin parasta, mitä hyvä vuosi oli taloon tuonut.
---
Koko yönä jouduttiin tuskin ollenkaan lepäämään, sillä aamulla ani varhain piti olla pystyällä. Noustiin ylös jo kello kolmelta, kahdeltakin, jopa joissakuissa vanhojen tapojen taloissa heti puolelta yöltä. Emännät pistivät pirtin lämpeämään ja leipoivat rieskat ja teokset, tekivät juustoleivät, keittivät ryynipuurot ja laittoivat talkkunat. Miesväki taas huolehti kekriteurastuksesta. Kun oli otettu kotikeittoiset aamuryypyt, tuotiin ja teurastettiin kekrilammas, isoissa taloissa kaksikin. Kekrilammas, useinkin musta, oli jo aikaisemmin valittu ja nimitetty, oli sattunut esim. lammas sairastumaan, niin oli luvattu: "kun elänet, niin kekriksi teurastetaan."
---
Mutta kekrin merkillisin puoli oli ikivanha henkien palvominen. Muutamissa vanhankansan taloissa oli vielä sitäkin vanhain muistannan aikaan toimitettu. Kekrin henget siihen aikaan vielä liikkuivat maatjalassa ja näkymättöminä vierailivat taloissa. Aattoiltana, kun sauna oli joutunut, valmistettiin se ensin Kekrille ja Kekrittärille, taikka, niinkuin paikoin sanottiin, pyhille miehille, keijulaisille, manalaisille kylvettäväksi. Vedet, vastat, kaikki laitettiin käsille, ja sitten käytiin kylyn ovelta kutsumassa: "Kekrittäret Kekrittäret, pyhät miehet kylpemään!". Vasta sen jälkeen, kun vieraat olivat vihtoneet, otti talonväki saunavuoronsa.
Vieläpä vieraita ruokittiinkin. Niinpä Suomussalmen Juntusrannalla, Päätalon vanhauskoinen vaari itse valmisti pyhille miehille saunan ja sillä aikaa, kun he olivat kylyssä, hankki omaan vaarinkamariinsa heille hyvät ruoat, kynttilät vielä kahdn puolen viritti palamaan. Tavallisesti laitettiin kekrivieraille ateria pirtin pitkälle pöydälle, jotta saivat suurustautua sillä aikaa, kun talonväki oli kylpemässä. Oli tapana myös kekriaamuna, kun oltiin murkinalla, asettaa pyhille miehille pimeään pöydänpääloukkoon viinalippi. Paikoin varattiin ruoka-ateria aikaisin aamupuhteella saunaan rahille taikka lauteille, paikoin vietiin "maanhaltialle" ruokia vielä riiheen ja talliin sekä navettaankin laipiolle, joskus kannettiin syötäviä ja juotavia pihakoivujen juurelle. Parhaita ruokia piti tarjota ja varsinkin lihaa. Jos oli lihaa niukasti, voivat Kekrittäret pahastua ja ottaa talosta lehmän. Mutta jos ruokia oli runsaasti, olivat vieraat hyvillään, ja siitä oli talolle onnea. Kekrivieraiden syönnistä ennustettiin vuodentuloa: jos ne olivat nälkäisiä ja söivät kovin paljon, oli huono vuosi tulossa, mutta jos ne vain vähän maistelivat, saatiin odottaa hyvää vuotta.
Joskus satuttiin kekrivieraita näkemäänkin. Lentiiran Sutelassa oli renki iltapimeässä pihalla äkännyt: "Ka, Kekritär on valkeissa vaatteissa!" Renki oli heittää rytkännyt sitä piilikirveellä, ja se oli sivujaan pidellen mennyt kirkkomaalle päin, talo kun oli kirkkomaan lähellä. Kotaliesi ja saunankiukaan edus lakaistiin aattoiltana puhtaaksi ja sileäksi, ja aamulla käytiin katsomassa, onko Kekritär käynyt talossa. Jos oli käynyt, näkyi silitetyllä liedellä niinkuin vasikanjälkiä, ja siitä oltiin hyvillään: talon onneksi olivat liikkuneet. Päätalon vaarin ikkunallekin, kun kekrivieraat olivat yhdeksän yötä talossa olleet, tuli illalla "niinkuin mettikana istumaan ja räpistelemään". Siitä vaari arvasi: "Jo vierailla on nyt pois lähtö." Ja ukko vetäisi turkin päälleen ja lähti vieraitaan saattamaan metsätielle, metsään käsin kun olivat menossa.
Kekrin "keijulaisilta" voitiin tiedustella tulevia asioitakin. Niinpä naiset "laasivat" aamupimeässä pirtin lattian ovesta perään käsin, peräikkunan alle, työnsivät rikat ikkunasta ulos, lennättivät helmassaan ne sitten kolmen tien risteykseen ja huppu korvissa asettuivat rikkakasalle kuuntelemaan "kuuluuko kupsavaista." saattoivat naiset siinä kuulla itkua, naurua, tiukuja ja kulkusia, virrenveisuuta, kirkonkelloja sekä lautojen läiskettä, ja siitä arvasivat olevan tulossa, joko surua, iloa, häitä taikka kuolemaakin. Joskus itse isäntäkin lähti samoille asioille, otti talon kaikki avaimet poveensa ja pysähtyi peite päässä teiden risteykseen ja kuunteli ennustuksia vuodentulosta. Kekrin aattoiltana työnnettiin uuniin pyöreitä halkoja, ja aamulla, ennenkuin tuli sytytettiin, katsottiin, onko halkoja kadonnut tai lisäytynyt: "kekriämmät" olivat käyneet niitä koskettelemassa. Siitä ennustettiin vuodentuloa, taikka kuolemaa tai perheenlisäystä.
Monissa muissakin toimissa kekrin henkien palvonta ja osallisuus ilmeni. Niin emäntä kekriaamuna pirtin uunin luudittuaan lähti uuniluutaa juoksuttamaan, navetan ympäritse kolme kertaa kierrätti, ja siitä oli karjalle menestystä. Kekripäivänä pirtin lattialta laastut rikat vietiin lammaskarsinaan onnea tuomaan ja kun uunia lämmitettiin pantiin "peänalushaloksi" oikein oksainen puu. Sillä kuinka monta oksaa oli puussa, niin monta karitsaa syntyi talven kuluessa lammaskarsinaan. Lammasonnea antoi sekin, että kekrilampaan luut peitettiin lammaskarsinan pohjalle.
Kekrin viettoon liittyi läheisesti sieluinpäivä, joka oli kekrin jälkeisenä päivänä. Silloinkin noustiin hyvin aikaisin ylös, ja heti pistettiin tuli pirtin uuniin, että ehdittäisiin ennen naapuria saada savu kohoamaan lakeistorvesta. Siitä olisi talolle onnea. Sieluinpäivänäkään ei arkitöihin puututtu. Miehet kulkivat vain korento olalla talosta toiseen, ja kun tulivat pirttiin, pistivät heti korennon uunin henkireikään, jotta muka "nyt kiuvas hajalle!" Vasta heittivät, kun isäntä viinan kanssa hyvitteli: "Älkäähän nyt, saatte ryypyt!" Ja saivat ryypyt, ruokaakin saivat, ja sitten lähtivät uunia uhkaamaan toiseen taloon.
Sieluinpäivänä jo jotkut saattelivat näkymättömät kekrivieraansa pois talosta. Kiannalla muuan emäntä kaimasi Kekritärtä eväitten kanssa, voilautaset ja leipäroviot käsivarrella saatteli aidan taakse. Sieltä saattaja kääntyi takaisin ja vielä helmantakaisiaan kohotti, sanoi: "Tuossa viimeiset evähät!"
Martti, makkarain päivä, marraskuun 11:ntenä oli kekriä seuraava merkkipäivä.
---
Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä ja tulivat koteihinsa käymään. Siihen aikaan myös pidettiin kuolleitten yönistujaisia. Pirtti lämmitettiin joka huomen, vielä Marttinakin, niin aikaisin, ettei savu näkynyt naapuritaloon.
§§§
Ja koko kirjahan löytyy tutkittavaksi osoitteesta:
https://www.doria.fi/handle/10024/59679
Näyttää noissa Kainuusta kerätyissä kansantavoissa olevan paljon samaa kuin muuallakin Suomessa tavatuissa, joita kokosin vuosi sitten kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, 1898:
http://blog.kansanperinne.net/2009/11/kekri-vainajainpalvelus-muinaisilla.html
maanantai 18. lokakuuta 2010
Samuli Paulaharjun kirjat nyt luettavissa ilmaiseksi
www.samulipaulaharju.net - Samuli Paulaharjun teokset korupainoksina
On suuri ilo ilmoittaa Samuli Paulaharjun lähes koko tuotannon löytyvän digitaalisena Kansalliskirjaston sivuilta.
Legendaarisen Paulaharjun kirjat ovat eräitä mieleenpainuvimpia suomalaisen kansanperinteen kirjoja. Paulaharju oli oululainen kansakoulunopettaja joka teki kesäisin patikkamatkoja kautta Suomen, Lapin ja Karjalan usein kävellen tuhatkin kilometriä kesässä.
Huomiota herättävien, eriskummallisten ja uhanalaisten kansantapojen ohella Paulaharjulla oli taito kuvata myös aivan arkisia asioita hyvin mehukkaasti ja eläväisesti. Kuvauksia täydentävät sadat karkean kauniit piirroskuvat ja valokuvat.
Osana Pelasta kirja -hanketta digitalisoidut teokset ovat seuraavat:
Härmän aukeilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932)
Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta
Paulaharju, Samuli (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922)
Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1906)
Kiveliöitten kansaa : Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1937)
Kolttain mailta : kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921)
Kuva sieltä, toinen täältä kautta Suur-Suomen
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1944)
Kuvauksia Hailuodosta
Paulaharju, Samuli (Kansanvalistusseura, 1914)
Lapin muisteluksia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922)
Matkakertomuksia Karjalan kankahilta
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1908)
Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1943)
Ruijan suomalaisia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928)
Ruijan äärimmäisillä saarilla
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1935)
Seitoja ja seidan palvontaa
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932)
Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1939)
Suomenselän wieriltä
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1930)
Syntymä, lapsuus ja kuolema : Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924)
Taka-Lappia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927)
Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1934)
Wanha Raahe
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1925)
Wanhaa Lappia ja Peräpohjaa
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1923)
Kirjat löytyvät osoitteesta:
https://www.doria.fi/handle/10024/59674
Pitääpä ottaa kirjat taas luentaan ja kirjoittaa niistä vaikutelmia tänne blogin puolellekkin.
On suuri ilo ilmoittaa Samuli Paulaharjun lähes koko tuotannon löytyvän digitaalisena Kansalliskirjaston sivuilta.
Legendaarisen Paulaharjun kirjat ovat eräitä mieleenpainuvimpia suomalaisen kansanperinteen kirjoja. Paulaharju oli oululainen kansakoulunopettaja joka teki kesäisin patikkamatkoja kautta Suomen, Lapin ja Karjalan usein kävellen tuhatkin kilometriä kesässä.
Huomiota herättävien, eriskummallisten ja uhanalaisten kansantapojen ohella Paulaharjulla oli taito kuvata myös aivan arkisia asioita hyvin mehukkaasti ja eläväisesti. Kuvauksia täydentävät sadat karkean kauniit piirroskuvat ja valokuvat.
Osana Pelasta kirja -hanketta digitalisoidut teokset ovat seuraavat:
Härmän aukeilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932)
Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta
Paulaharju, Samuli (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922)
Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1906)
Kiveliöitten kansaa : Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1937)
Kolttain mailta : kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921)
Kuva sieltä, toinen täältä kautta Suur-Suomen
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1944)
Kuvauksia Hailuodosta
Paulaharju, Samuli (Kansanvalistusseura, 1914)
Lapin muisteluksia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922)
Matkakertomuksia Karjalan kankahilta
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1908)
Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1943)
Ruijan suomalaisia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928)
Ruijan äärimmäisillä saarilla
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1935)
Seitoja ja seidan palvontaa
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932)
Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1939)
Suomenselän wieriltä
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1930)
Syntymä, lapsuus ja kuolema : Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924)
Taka-Lappia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927)
Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1934)
Wanha Raahe
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1925)
Wanhaa Lappia ja Peräpohjaa
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1923)
Kirjat löytyvät osoitteesta:
https://www.doria.fi/handle/10024/59674
Pitääpä ottaa kirjat taas luentaan ja kirjoittaa niistä vaikutelmia tänne blogin puolellekkin.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Kirjan julkistus: Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta
Perjantaina saapui siis painosta odotettu Jukka Niemisen uusin kirja Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Painos myytiinkin sitten lähes loppuun muutamassa päivässä ennen kuin ehdin edes ilmoittaa sitä kirjakauppoihin. Onneksi ehditään hyvin saada uusi painos kirjaa Helsingin kirjamessuihin mennessä, missä muuten on sitten kirjailija itsekkin tavattavissa ja omistuksia kirjoittamassa.
Kirjan sisällöstä kertonevat parhaiten nämä kirjailijan kuvaukset:
Esipuhe
Rautakausi
Jossa tehdään pikaisesti selkoa mikä rautakausi oli, ja mistä ajanjaksoista puhutaan kun puhe kääntyy muinaisuuteen. Haiskahtaa ihan selvästi wikipediasta kopioidulta, jossa lauserakenteita on sen verran muuteltu, ettei ihan avointa plagiointia.
I. Luku
Lauhavuoren linjat
Jossa todetaan muinaisten mäkilinnojen menevän viivasuorassa linjassa toinen toisiinsa nähden, ja että ne tuntuvat päättyvän kaikkien mäkilinnojen äitiin pohjanmaan Lauhanvuoreen. Todistamme että rautakautiset muinaiskaupungit ovat nekin olleet yhteydessä tähän vuoreen suorina linjoina. Lopuksi mittaamme näitä etäisyyksiä ja huomaamme että ne kulkevat myös kultaisen leikkauksen suhteessa. Hörhöä? Tässähän ruvetaan vasta lämpenemään.
Ley-linjat
Jossa suorat todetaan yleismaailmallisiksi ley-linjoiksi. Tutustumme brittiläiseen ley-linja tutkijaan John Michelliin, ja toteamme että vertailussa suomalaiset ley-linjat ovat tarkempia kuin mistään muualta voi bongata.
II. Luku
Kainuun muinaiskuninkaat
Toteamme että hankkeen takana ovat olleet kainuun muinaiskuninkaat, jotka tosin sijoitamme pohjanmaalle. Esittelemme aukottoman suomalaiskuninkaiden sukupuun, joka pohjaa olemassaoleviin kirjallisiin lähteisiin.
Pohjolan leijona
Tutustumme pohjolan leijonaan joka 1600-luvun alussa merkitsi kainuun kuninkaiden verenperimää, ja tästä suomalaismyytistä osaltaan leimahti 30-vuotinen sotakin. Ei siis mikään ihan pieni historian kuriositeetti. Laskemme myös muinaiskainuun maantieteellisen sijainnin; 333 km lauhansuoresta joka suuntaan. Lopuksi haukumme pystyyn teorian mäkilinnoista sotapaikkoina vaan toteamme niiden olleen pyhiä vuoria.
III. Luku
Sillanpääasema
On tarinaa ristiretkistä ja geometrian avulla selvitettynä on hyvin kyseenalaista menikö juttu kuten koulukirjat asiaa toitottavat? Ihmettelemme miksi kirkot on rakennettu suorille linjoille, ja esittelemme löydöksiämme.
IV. Luku
Mystinen mitta 33,3km
Kerrominämuodossa miten ilmiöön tuli törmättyä, eli että kirkot on aina rakennettu 33.3 km välein. Selvittelemme myös miksi jotkut mitat ovat rikkoutuneet, ja läpikäymme pääpiirteissään koko Suomen kirkkohistorian, ja ihmettelemme miltä aikakaudelta näitä mittoja löytää eniten. Lopuksi mietimme rakentaako joku edelleen kirkkoja tämän esoteerisen salatieteen pohjalta.
V. Luku
Pyhän Henrikin vaiheet
On yritys keriä ilmiötä taaksepäin, ja näytämme että ilmiö todellakin periytyy rautakaudelta asti, apuna hyödynnämme kaikkea tietoa pyhästä Henricuksesta. Toteamme että Henrikin kronikassa kuvataan ihan selkeä ley-linja, ja viimein selvitämme mikä tämä 33.3 -mitta on ja mihin se pohjaa. Sekä tietenkin sen, mikä sen tarkoitus on. Tutkimme pitkin Suomea 33.3 km kirkkomittoja satunnaisotannaisesti, ja laajennamme etsintää myös ulkomaille.
Paatokselliset loppusanat
Nämä rivit ovat avoin vetoomus lukijalle jotta myös hän kantaisi kortensa kekoon ja innostuisi tutkimaan asiaa lisää. Sillä muutama tutkija ei koskaan pääse niin pitkälle kuin tuhat tutkijaa. Vaatimattomasti toteamme että tämä tutkimusala on paitsi neitseelinen, myös ihan uusi tieteenalansakin. Kutsumme kaikki mukaan.
Liite I
Teoria Pähkinäsaaren rajan määrittämiseksi
Liite II
Mittoja
Kirja on tilattavissa Salakirjat.netistä osoitteesta:
http://www.salakirjat.net/muinaissuomalaisten_kadonnut_kuningaskunta.html
maanantai 11. lokakuuta 2010
Hengen ja tiedon messuilla 2010
Olin nyt viikonloppuna ensi kertaa myymässä Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä. Oli hauska päästä taas jututtamaan ihmisiä.
Myyntipaikka kolmannen kerroksen perällä ei ollut niitä parhaimpia, mutta löysivätpä nuo ihmiset sinnekkin. Viereinen kahvila toimi hyvänä houkuttimena.
Messujen hitti oli juuri perjantaina painosta saapunut Jukka Niemisen kirja Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, joka etenkin lauantaina kirjailijan itse ollessa paikalla vaihtoi omistajaa vilkkaasti. Saatiinpa samalla mukavasti lisää tilaajia Hermeetikollekkin.
Jouduimme vetämään Mustan raamatun myynnistä tapahtumajärjestäjien toivomuksesta, mutta eipä tuo sinänsä haitannut. Kirjaa tultiinkin runsaasti kyselemään tiskin alta ja nettitilauksiin syntyi myös piikki. Hauska esimerkki jälleen siitä mikä maine kirjalla on.
Messujen ohjelmistossa olisi ollut paljon kiinnostavaa Johannes Setälän toimittamasta avajaisseremoniasta Juha Pentikäisen ja Anne Pöyhösen luentoihin, mutta valitettavasti en päässyt oikein irtaantumaan myyntipöydältä.
Lainasin kameran eteenpäin joten lisäilen pari kuvaa kirjoitukseen myöhemmin.
Runsaan parin viikon päästä onkin sitten vuoden ykköstapahtuman, Helsingin kirjamessujen aika.
Myyntipaikka kolmannen kerroksen perällä ei ollut niitä parhaimpia, mutta löysivätpä nuo ihmiset sinnekkin. Viereinen kahvila toimi hyvänä houkuttimena.
Messujen hitti oli juuri perjantaina painosta saapunut Jukka Niemisen kirja Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, joka etenkin lauantaina kirjailijan itse ollessa paikalla vaihtoi omistajaa vilkkaasti. Saatiinpa samalla mukavasti lisää tilaajia Hermeetikollekkin.
Jouduimme vetämään Mustan raamatun myynnistä tapahtumajärjestäjien toivomuksesta, mutta eipä tuo sinänsä haitannut. Kirjaa tultiinkin runsaasti kyselemään tiskin alta ja nettitilauksiin syntyi myös piikki. Hauska esimerkki jälleen siitä mikä maine kirjalla on.
Messujen ohjelmistossa olisi ollut paljon kiinnostavaa Johannes Setälän toimittamasta avajaisseremoniasta Juha Pentikäisen ja Anne Pöyhösen luentoihin, mutta valitettavasti en päässyt oikein irtaantumaan myyntipöydältä.
Lainasin kameran eteenpäin joten lisäilen pari kuvaa kirjoitukseen myöhemmin.
Runsaan parin viikon päästä onkin sitten vuoden ykköstapahtuman, Helsingin kirjamessujen aika.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Hengen ja tiedon messut tänä viikonloppuna
Tänä viikonloppuna järjestetään Helsingissä Hengen ja tiedon messut ja Salakirjojen pöytä löytyy rakennuksen kolmannesta kerroksesta. Sopivasti messujen tämän vuoden teemana on "Pohjoinen kansanperinne ja henkisyys" ja sehän sopiikin kirjojemme aihepiiriin.
Kannattaa tulla moikkaamaan, ja messuraportti kuvineen on tiedossa alkuviikosta.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Pariisin antiikki- ja kirpputoreja
Tässä hieman kuvasatoa noilta Pariisin antiikki- ja kirpputoreilta, sekä antiikkimessuilta.
Perjantaina kävin antiikki- ja kinkkumessuilla, lauantaina Porte de Clignancourtin kirpputorilla, sunnuntaina Porte de Vanvesin kirpputorilla ja maanantaina jälleen messuilla. Nuo raha- ja korttimessut jäivätkin sitten pois aikataulusta.
Museoissa olen nähnyt usein näitä antiikin roomalaisista rahoista ja mitaleista tehtyjä kipsivaloksia, mutta en ennen myynnissä. Setti sisälsi 270 kappaletta 1700-luvun lopulla Vatikaanin kokoelmista tehtyä cameo-kohokaiverrus-mitalia. Hinta 4000e.
Röykkiöittäin ilmeisesti näytöskäyttöön tehtyjä haarniskoita ja aseita.
Vapaamuurarisymboliikalla kaiverrettu puulevy. Noin satavuotias ja hinta 100e.
Tuollaista 1500-luvun rauta-arkkua en ollut nähnyt aiemmin, hinta 700e. 1600-luvun alasin sisälsi suomalaisestakin talonpoikaisantiikista tutun symbolin. Kuulemma yleinen Ranskassakin ja symboloi luomista.
Kiinnostavasta kivilaadusta valmistettu pääkallo, mutta hieman ontuva työnjälki. Hinta 140e.
Kaksi suurikokoista kiinalaista mytologista vartioleijonaa. Todennäköisesti melko uutta tekoa, mutta hyvin laadukkaat pronssivalokset. Parin hinta 350e. Olisi ehkä voinut ostaa ellei olisi tarvinnut murehtia kuljetusongelmia.
Kuvaan muutaman toreiltani ostamani esineen myöhemmin.