Turun Hirvensaloa kuvaamassa

Tämä viikonloppu sujui Lehto ry:n Eloleirillä Turun Hirvensalossa ja toki piti käyttää tilaisuus hyväksi lähitienoon kuvaamiseen.











Aurinkolahden läheiset kallioylängöt ovat komeaa seutua ja merinäkymät ovat mahtavat.













Yöt alkavat olla jo aika kylmiä ja kesä on selvästi jo ohi. Teltassa nukkuminen taisikin olla viimeinen kerta tälle vuodelle. Jotenkin haikea olo kun kesä jää taakse.

Niin muuten: Osallistummekin tänä viikonloppuna vielä Helsingin Pukkisaaren Muinaismarkkinoille, joten ei kun sinne vaan.

Äänitettyjä metsäsuomalaisten loitsuja ja lauluja 1900-luvun alusta

Enpä tiennyt että tälläistakin aineistoa on säilynyt nykypäivään. Vuosina 1905 ja 1926 Puro-Juhoin Pekka ja Kaisa Vilhunen äänittivät Skandinavian metsäsuomalaisten loitsurunoja ja lauluja nauhalle, ja nämä on vieläpä julkaistu uudelleen vuonna 2002. Levy Tirun Lirun sisältää myös suomalaismetsistä kotoisin olevan, äidin puoleltaan karjalaisia sukujuuria omaavan Sinikka Langelandin käännöksiä ja sovituksia lauluista.

Levy on kuunneltavissa ja tilattavissa Amazonissa:

http://www.amazon.co.uk/Tirun-Lirun-Skogsfinske-Runesanger/dp/B001O2H4WU

Alkuperäisten äänitteiden laatu on se mitä niiden iältä voi olettaakkin, mutta on hienoa kuulla loitsurunoja laulettuina niiden alkuperäisessä asussaan.

Mainio kirja metsäsuomalaisten uskomusperinteeseen liittyen on Lauri Kettusen Vermlannin suomalaisten uskomuksia, taruja ja taikoja vuodelta 1935.

Levyn sisältö:

1. Rollota Rollota Sinikka Langeland & Ove Berg
2. Ørmerune / Kärmeej Jälk Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
3. Minä Laulan Lammin Lummin / Nøkkeblomma Vil Je Gynge Sinnika Langeland & Puro-Juhoin Pekka
4. Väinämöinen Sinikka Langeland
5. Jouvu Jouvu Sinikka Langeland
6. Kanteleensoitto / Kantelespellet Sinikka Langeland
7. Blå Kantele Ove Berg
8. Rune Mot Vesen Frå Underverda / Muahisen Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
9. Tirun Lirun Lintu Pien / Tirun Lirun Vesle Fuggel Sinikka Langeland & Ove Berg
10. Tirun Lirun Lintu Pien Various Artists
11. Rune Mot Uhell Og Sykdom / Pyhännenän Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
12. Turskarune / Turskan Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
13. Reven Griner Før Unga Sine / Kettu Itki Poikiaan Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen & A. Eriksson
14. Blodstemmingsrune / Seiso Kuin Seinä Sinikka Langeland & Karl Persson
15. Jønnrune / Raudan Jälgeä Sinikka Langeland & Puro-Juhoin Pekka
16. Pure Raautoa Kaisa Vilhuinen
17. Uula Ulkutti Mäessa Karl Persson
18. Svart Kantele Ove Berg
19. Voi Veikkonen, Voi Veikkonen Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
20. Anfall / Kohtaus Sinikka Langeland & Puro-Juhoin Pekka
21. Anfallsrune / Kohtaaksen Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
22. Ähkyrune / Ähkytaudin Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
23. Vårimprovisasjon Ove Berg
24. Vepserune / Ampiaisen Lumonta Sinikka Langeland & Anna Langbråten
25. Vepserune Sinikka Langeland
26. Bikkjerune / Hauku Koira Sinikka Langeland & Karl Persson
27. Kønnagnrune / Rikan Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
28. Kukkerune / Kullil Luku Sinnika Langeland & Kaisa Vilhuinen
29. Fitta Var Et Villdyr Sinikka Langeland
30. Vittu Oli Villelään Taneli Mikonpoika Multiainen & Ukjent Utøver
31. Dans Ved Huldretjernet Ove Berg
32. Minä Olen Poika I Sinikka Langeland
33. Minä Olen Poika Ii Puro-Juhoin Pekka
34. Vægen Viste Mæ Greinda Sinikka Langeland
35. Tie Viisas Kylään Marjatta Tenhuinen
36. Kjærligheta Dro Mæ Langt Bort Frå Tampere Sinikka Langeland
37. Rakkauden Takia Mä Puro-Juhoin Pekka
38. Julekveill I Barsjula Ove Berg

Hämeen keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa 2010

Viikonloppu sujui jälleen keskiaikamarkkinoiden hyörinässä, tällä kertaa Hämeen keskiaikamarkkinoilla Hämeenlinnassa.

Oli hauska päästä taas jututtamaan ihmisiä, ja markkinakansaa riittikin valtavasti. Markkinat ovat hyvin kiinnostavat ohjelmaltaan ja markkinatarjonnaltaan, ja sijainti on parhaita mahdollisia Hämeen linnan kupeessa, Tampereen ja Helsingin puolivälissä. Viime vuotinen kävijäennätys rikkoontui jälleen ja kävijöitä markkinoilla oli yli 19 000.







Markkinoiden kiinnostavinta antia olivat kymmenien käsityöläisten myyntikojujen tuotteet, joista etenkin sepäntuotteita tuli jälleen tutkittua tarkkaan. Myös suurikokoinen sarvesta valmistettu torvi kiinnosti, mutta jäi valitettavasti ostamatta.







Lauantaiyönä leirissä oli hyvä tunnelma ja erityisesti pakanallisteemainen tuliesitys oli komeaa katsottavaa.









Kesän markkinat ovatkin sitten tältä vuodelta ohitse ja alkaa valmistautuminen syksyyn ja talveen. Uskollisesti palvellut ruosteinen kesäauto pitää laittaa myyntiin ja keskittyä parin uuden kirjan toimittamiseen.

Näiden keskiaika- ja muiden historiateemaisten markkinoiden kiertäminen osoittautui kyllä todella hyväksi ideaksi ja ensi kesänä ehdottomasti taas tien päälle.

Mikkelin Porosaaren kolikot

Olipa hyvä päästä taas pariksi päiväksi mökkeilemään. Kesä alkaa selvästi olemaan ohi; auringon ollessa pilvessä ja öisin on jo aika viileää.

Mökille olikin hankittu moottorivene, joten pääsimme sittenkin tutkimaan Kyyveden saaria.




Suuntasimme Porosaaren eteläkärkeen, jossa on poikkeuksellisen kapea, monin kohdin vain muutaman metrin levyinen niemi, jonka toisella puolen on pitkä hiekkaranta. Kaverit kertoivat rannalta löytyvän kummallisia "kolikoita", joita epäilivät ehkä olevan peräisin muinaisesta järvimalmin sulattamisesta. Tällainen paikkahan onkin löydetty vastakkaiselta rannalta.






Ranta tosiaan olikin tuhansien mustien kolikoiden peitossa. En ole nähnyt vastaavia kappaleita koskaan aiemmin. Niiden koko vaihtelee euron kolikon koosta pieniin haulen kokoisiin jyviin. Materiaali on mustaa ja murtuu taitettaessa, ja on melko kevyttä.



Kolikoita löytyy ainoastaan tältä hiekkarannalta. Jo saman rannan pohjoisosassa, jossa hiekkapohja vaihtuu kivikkoon, ei esineitä löydy kuin muutamia, mahdollisesti jäiden etelämpää kuljettamia.

Kolikoiden keskeltä löytyy useimmiten pikkukivi, johon tuo kevyt musta aines on kertynyt kiekoksi. Aines ei selvästikkään ole metallia, mutta muodostuuko raudansulatuksesta ehkä tuonkaltaista kuona-ainetta?




Laittakaahan viestiä jos on tietoa näiden alkuperästä. Voisin tiedustella asiaa myös Museovirastosta.

Alkoipa tehdä mieli päästä veneilemään ja tutkimaan saaria enemmänkin. Tutkittavaa riittäisikin sillä jo pelkästään Kyyvedellä on 1117 saarta, ja riittävän suuret autiosaaret ovat hyviä myös yöpymiseen.

Päivitys: Tarkistin tuon raudanvalmistuspaikan sijainnin kartalta ja etäisyys tähän rantaan on vain 500m, ja se on myös niemen juuri tuolla puolen.

Tuosta raudanvalmistuspaikasta Museoviraston tietokanta kertoo seuraavan:

"Nimi: Herniemi

Kohde sijaitsee Kyyveden Poroselän itärannalla. Paikalla on osaksi tuhottu raudanvalmistuspaikka, joka on rantakalliolla. Sammalen alta on löytynyt rautakuonaa. Kallion ympäristöstä on löydetty matalia kuoppia ja mahdollinen hiilihauta 10 m kalliosta etelään. Hytin jäännöksiä tai selvästi maanpinnalle näkyvää kuonakasaa ei ole havaittu."

linkki

Mikkeliin mökkeilemään

Lähden huomenna Mikkeliin muutamaksi päiväksi kaverin mökille. Hienoa päästä taas luontoilemaan, etenkin kun kohta alkaa olla siihen viimeiset mahdollisuudet tältä kesältä. Nuuksiossakin tekisi tosin mieli ehtiä vielä viettämään pari yötä.

Tuolla muinaisjäännösten karttaohjelmalla tuli heti tarkastettua mökin lähitienoon löydökset. Saman niemen kärjestä näyttäisi löytyvän muinainen raudanvalmistuspaikka jota pitää käydä tutkimassa. Pitääpä ottaa kamera mukaan.

Kauempana Kyyvedellä näyttäisi olevan vanha kalmistosaari, jonne on haudattu todennäköisesti muinoin kulkutautiin kuolleita. Harmi että tuo Munninsaari on sen verran kaukana että vaatisi moottoriveneen alle.

Viikonloppuna onkin sitten jo Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden aika, joka onkin Turun jälkeen suurin keskiaikatapahtuma Suomessa. Kiinnostavaa tulee ja kannattaa toki jälleen tulla moikkaamaan. :)

Päivityksiä ei siis tiedossa muutamiin päiviin, mutta Hämeenlinnasta tulossa sitten raportti heti alkuviikosta.

Sulkavan linnavuori

Sulkavan linnavuori (myös Pisamalahden linnavuori) on Sulkavan kunnassa sijaitseva muinainen linnavuori. Se sijaitsee Saimaan Enonveden Pisamalahdessa, vastapäätä Partalansaarta. Kunnan keskustasta on matkaa vuorelle noin viisi kilometriä.

Mäki on kolmelta suunnalta äärimmäisen jyrkkäreunainen ja itäpuolisella hieman loivemmalla reunalla on vallin jäännöksiä. Muuri on noin 120 metriä pitkä, ja sen kivinen perustus on erittäin jykevä; se on tehty suurista kivistä, ja on edelleen paikoin lähes kolme metriä korkea. Vuoren huippu on nykyisin noin 55 metriä järvenpinnan yläpuolellä. Järvenpinnan alapuolella sekä vuoren seinämillä on useita onkaloita.

Linnavuoren laelle muurin taakse jää noin 100×120 metrin alue, jossa on aikoinaan ollut muun muassa ainakin 14 heittokivikasaa. Linnavuoren juurella on kaksi luolamaista onkaloa.

Vanhin toistaiseksi löytynyt kirjallinen maininta linnavuoresta on vuodelta 1561. Silloisessa veroluettelossa sen mainitaan kuuluvan Säämingin pitäjän Iitlahden kymmenyksen talonpojille Hannu ja Heikki Kontiaiselle.

Linnoitus on oletettavasti rakennettu rautakaudella tai keskiajalla. Olettamukseen kuuluu myös, että linnasta länteen sijaitseva Vartioniemi kuuluisi samalle ajalle. Erään hypoteesin mukaan linna olisi rakennettu läntistä uhkaa eli hämäläisiä vastaan.

...kertoo Wikipediamme.

Yle Areenalla tuli jälleen vastaan kiinnostavaa aineistoa Suomen linnavuorista. Lyhytdokumentti löytyy osoitteesta:

http://areena.yle.fi/video/1202471

Harmi ettei tuolla pääse käymään enää tänä kesänä. Toiste sitten. Alkoipa ikävöityttämään tuo Repoveden Katajavuori, jossa kävimme parisen viikkoa sitten. Olisi kyllä hienoa asua tuollaisen lähellä niin pääsisi usein "latautumaan". Täällä Vantaallakin veri vetää usein muutamille korkeammille kallioille, mutta kovin ovat matalia ja lähellä asutusta.

Myös Hollolan Kapatuosian linnavuoresta löytyy Areenalta juttu jossa muistellaan alueen lähihistoriaa. Sydämeni itkee verta kun en käynyt tuolla Hollolan keskiaikamarkkinoiden yhteydessä. Linnavuori sijaitsee aivan vanhan kirkon lähistöllä ja olin jo matkalla sinne kun tuli muuta tointa.

http://areena.yle.fi/audio/1122558


Maamerkki: Kapatuosian linnavuori

Maamerkki -sarjassa esittäytyy Hollolan Kapatuosian linnavuori. Se sijaitsee Hollolan kirkon pohjoispuolella. Mäen laella ja sen ympäristössä on asuttu jo kivikaudella noin kahdeksantuhatta vuotta sitten. Kivikaudella paikka oli veden ympäröimä saari, joka nykyisin kohoaa 56 metriä Vesijärven yläpuolelle. Mäellä on 80-luvulla uusittu puinen näkötorni. Tornista avautuva näköala Vesijärvelle on henkeä salpaavan kaunis. Kapatuosian linnavuori on hollolalaiselle Rauno Lampiselle yksi rakkaimmista kotiseudun maamerkeistä.

Muinaisjäännösten karttaohjelma

Seuraava karttaohjelma on paras asia mitä muinaishistoriasta kiinnostuneille on tapahtunut viimeiseen sataan vuoteen. Kulttuuriympäristön karttaselaimella löytyvät kätevästi Google Mapsissa kaikki tunnetut Museoviraston listaamat kiinteät muinaisjäännökset, rauniot, kalmistot, esinelöydöt ja vieläpä monet poikkeukselliset luonnonmuodostelmat (luolat!) ja paikat joista on kansanperinteessä tarinoita.

Tuolla saa minuutissa esille oman asuinalueensa tunnetun muinaishistorian, josta voikin sitten siirtyä tutkimaan vaikka lapsuuden kodin tai kesämökin lähiseudun muinaislöytöjä. Muinaistieteellisiä tutkimusmatkoja suunnitellessa tuo on myös aivan ehdoton väline.

Karttaselain löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://fba.evvk.com/geo/kulttuuriymparisto

Ohjelmasta syvä kumarrus Tuntemattomalle Hyväntekijälle.

Reinholmin tutkimuksia karhunpalvonnasta, karhunpeijaisista ja karhunkaatajista.

Eilen tuli kuunneltua lisää Reinholmin tutkimuksia käsittelevää kuunnelmasarjaa, mistä oli vuorossa neljäs karhuja, karhunpalvontaa ja karhunkaatajia käsittelevä osa.

Ohjelma löytyy osoitteesta:

http://areena.yle.fi/audio/1183739

Kohdassa 5:00 kerrotaan seuraavaa:

Hartolassa Jääsjärvessä oli Pääsaaressa vielä vuonna 1861 ihmisten käsillä tehty hauta, joka suurelta osin oli täytetty karhujen kalloilla. Ammon aikoja takaperin näkyy olleen tapana että kaadetut karhut kuljetettiin tälle pienelle saarelle, jossa lihat juhlakemuissa syötiin. Vaan kallot paiskattiin hautaan samalla kun jokaisen karhun puolesta ammuttiin kuula ikivanhaan haudan ääressä seisovaan honkaan. Ainakin pari sataa kalloa löytyi vuonna 1861 haudassa ja saarella enin osa niistä kuitenkin jo mädänneitä. Vuonna 1877 saareen tehdyllä käyntimatkalla oli tohtori Bonsdorff havainnut sen tykkänään toisenlaiseksi muuttuneeksi. Kulovalkea oli raiskannut saaren, honka oli kadonnut ja karhunhauta löytyi vasta pitkällisen etsimisen perästä. Ei edes ollut tarulla Pääsaaresta paljon kertomista. Jo vuonna 1861 likiseutuvilla asuvat varsin vähän tiesivät, vaikkapa he saarta katselivat taikauskoisella kammolla.

Tämän jälkeen kerrotaan karhunpalvonnan jäljistä Suonenjoella.

Reinholmin käsikirjoitukset sisältävät myös satoja karhunpalvontaan viittaavia paikannimiä, joista löytyy kohdasta 7:35 alkaen seuraava luettelo:

Karhunpääjärvi, Karhunmännynmäki, Karhunkankare, Karhumäki, Karhusjärvi, Karhulan kylä, Karhula, Karhun saari, Karhusaari, Karhunoja, Karhunpää-niminen talo ja Karhunpää-niminen rajapaikka.

Kouvon talon Otonkorpi, Ohtolan kylä, Ohensaari, Ohonsaar, Ohdensaari, Ohtonsaari, Ohensalo, Otamo, Otaniemi, Ohtola, Ohtokari, Ohdentaka, Ohtisen kylä.

Kouvonpää, Kouvonmäki, Kouvola, Kouvolan kylä, Kouvolan vuori, Kouvonoja, Kouvonkallio, Kouvonalusta, Koulahti, Koukontöyräs, Koukomäki, Koujoki, Kouböle.

Myös ruotsinkielisellä alueella tavataan runsaasti karhuun liittyviä paikannimiä, jotka erikoisesti usein tavataan Thorin nimen yhteydessä.

Kuunnelman kiinnostavin, karhunpeijaisia käsittelevä osio alkaa kohdasta 13:47. Muita nimiä karhunpeijaisille mainitaan, ohdonpäälliset, karhunvakat ja ohdon häät. Olipa "häissä" vielä hääpariksi pukeutuneet tyttö ja poika, taikka uroskarhulle morsian tai naaraskarhulle sulhanen.

Hauska esimerkki pakanallisen ja kristillisen perinteen sekoittumisesta on maininta jonka mukaan oli toisinaan jopa lukkari peijaisissa veisaamassa virsiä.

Kohdasta 31:30 alkaen kerrotaan karhunkaatajista ja näitä käsittelevästä runsaasta aineistosta Reinholmin käsikirjoituskokoelmassa. Toimittaja epäilee Reinholmin suunnitelleen kirjaa aiheesta, mikä hanke valitettavasti ei ehtinyt toteutua ennen hänen kuolemaansa.

Mitä muinaisjäännöksiä metsistä löytyy?

Tänään olen selannut läpi jälleen Yle Areenan radiotarjontaa, josta nousi esiin seuraava.

Harmillisesti on löytänyt äkkiseltään lisää tietoja tuosta inventoinnista.

Metsähallitus kartoittaa parhaillaan valtion metsissä 5 miljoonan hehtaarin alalla ihmisen toiminnasta kertovia kohteita esihistoriallisilta ajoilta 1960-luvulle saakka. Kyseessä on laajin Suomessa koskaan toteutettu kulttuuriperintöinventointi. Myös tavallinen metsässä kulkija tai metsänomistaja voi metsässä törmätä muinaisjäännökseen. kertoo erikoissuunnittelija, arkeologi Jouni Taivainen Metsähallituksesta. Toimittajana Maija Elonheimo.

Ohjelma löytyy osoitteesta:

http://areena.yle.fi/audio/1195066

Olenkin aina tuntenut vetoa vastakaatuneiden puiden esiinnousseisiin juurakoihin, mutta en ollut ajatellut että niistä löytyisi myös muinaisesineitä. Pitääpä alkaa tuijottamaan niitä entistä kiinteämmin.

Jo aikaisemmin suosittelemiani H. A. Reinholmin tutkimuksia (Suomen muinaisista kuninkaista, Suomen pakanallisista jumalista ja hiisistä) näyttää myös ilmestyneen lisää, pitääpä kuunnella ja raportoida tänne lähipäivinä.

Tammelan Hakkapeliittatapahtuma 2010

Viime viikonloppu kului Tammelan Hakkapeliittatapahtumassa, ja jälleen oli hauska päästä jututtamaan ihmisiä ja tutustumaan kauppiaiden tarjontaan.

Tapahtuma osoittautui hyvin toisenlaiseksi kuin nuo Raaseporin ja Hollolan keskiaikamarkkinat, joihin osallistuin viimeksi. Keskiaikatapahtumissa kiertäviä tuttuja kauppiaita ei paria lukuunottamatta täällä näkynyt ja muutoinkin tapahtuma oli tunnelmaltaan erilainen painottuen myyntitarjonnaltaan taide- ja käsityöesineiden ohella myös yleisempään kodin käyttö- ja koristetavaraan.

Mielenkiintoinen ja hauska tapahtuma yhtä kaikki. Tapahtuma oli myös kooltaan suurempi kuin olin osannut ennakkoida. Kauppiaita oli tietoni mukaan 163, kun Hollolassa heitä oli n. 60 ja Raaseporissa n. 30.

Ostoksia ei tullut tällä kertaa tehtyä hunajaa lukuunottamatta, mutta sen sijaan sain paikkatietoja Viron pyhistä lehdoista, joissa pitäisi vierailla kun muutan takaisin Tallinnaan kuun vaihteessa.

Mehiläisten hoidosta tuli myös kyseltyä kun pöytänaapurina oli mehiläistenhoitajapariskunta Kangasalalta. En ollut aikaisemmin maistanut saman tilan eri vuosien hunajia rinnakkain ja oli yllättävää kuinka valtava ero niiden välillä on. Kukat ja puut kukkivat joka vuosi eri aikoihin joten myös koostumus on aina eri.

Loistavia olivat myös heidän maustamansa hunajat, joista ostin inkiväärihunajaa. Todella hyvä lisä teehen. Kiinnostavin keksintö oli kuivatun mustikkarouheen ja hunajan yhdistelmä josta en ollutkaan kuullut aikaisemmin. Yhteystiedot: Mettälän Mesitarhat, p. 0440548895.

16th century almanac / 1500-luvun kalenteri

I bought this old presumably 16th century calendar from a German antiquarian bookshop some years ago. If you have any ideas of the age or origin of the calendar I would be most interested to hear it.

Tässä kirjahyllyjä tutkiessani löysin joitakin vuosia sitten saksalaisesta antikvariaatista ostamani oletettavasti 1500-luvulla painetun kalenterin.

Erityisesti kalenterissa herätti huomiota sen kaksi kuu- ja aurinkoaiheista puukaiverrusta, joiden merkitystä en osannut päätellä. Näytin Hollolan keskiaikatapahtumassa kalenteria vanhoihin riimukalentereihin erikoistuneelle Yläkuun Anne Pöyhöselle, ja vastaus tulikin kuin apteekin hyllyltä.




Aurinkokaiverrus esittää karkausvuosia määrittävän järjestelmän ja kuukaiverrus kuun 19 vuoden sykliä, jolloin kuun asema taivaalla on sama. Tuosta kuukaiverruksesta tekisi mieli tehdä n. neliometrin kokoinen taulu joko sellaisenaan tai lisäsymboliikalla täydentäen.


































Skannasin kalenterin Annelle lisätutkimuksia varten ja samalla tuli mieleen laittaa se tänne julkisesti tutkittavaksi. Kalenterin tarkempi ajoitus ja alkuperä olisi kiinnostava tietää. Ensimmäiseksi pitäisi kai selvittää noudattaako kalenteri gregoriaanista kalenteria.

Oma lukunsa ovat nuo kalenterin muinaiset käsin tehdyt merkinnät, mutta niiden tulkinta vaatisi sitten jo alan tutkijaa.

Tällaisten vanhojen kalenterien säilyminen on aina pieni ihme. Valtaosa niistä hävitetään pian vuoden loppumisen jälkeen eikä niitä ole myöskään painettu tai sidottu säilymään.

Tämäkin kalenteri on varsin voimakkaasti tuhoutunut. Sivujen kulmista puuttuvat suuret alueet ja elokuu puuttuu. Alusta ja lopusta myös puuttuu lisäsivuja. Onneksi edellinen omistaja on kuitenkin restauroinut sitä.

Viikonloppu sujui Tammelan hakkapeliittatapahtumassa, josta kirjoitan jutun huomenna.

Hermeetikon työryhmä kelttikirkon jäljillä

Jo aikaisemmin lupailemani Hämeen ja Satakunnan kirkkolinjoja esittelevä filmi on valmistunut Kanen työpajalta ja katsottavissa YouTubesta seuraavista osoitteista.

Osa I, kohteina Nokian riimukivi ja Tyrvään vanha kirkko:



Osa II, kohteina Kokemäen Marian kappeli ja Köyliön kirkko:



Lisään kirjoitukset ja kuvat matkan muilta kohteilta viikonlopun jälkeen.

Huomenna alkaakin sitten jo Tammelan hakkapeliittatapahtuma, jossa vierailu on, kuten aina, sangen suositeltavaa. :)

Tutkimusmatka kirkkolinjoille: Osa 2 - Sastamalan kirkon mursunsydän

Nokian kartanolta jatkoimme matkaa Sastamalan keskiaikaiselle Pyhän Marian kirkolle. Kirkko on maalattioineen, keskiaikaisine kirkkoesineineen ja sitä ympäröivine vanhoine aittoineen hyvin tunnelmallinen paikka.

Kirkon seinässä näin ensimmäistä kertaa mursunsydämen eli tursaansydämen symbolin luonnossa.









Mursunsydän on eräs kiinnostavimpia suomalaisten perinteisiä symboleja ja siitä onkin ollut tarkoitus tutkia lisätietoja. Symbolia ei tavata juurikaan muilla kuin suomalaisilla kansoilla ja se on täällä hakaristiä vanhempaa perua, jota ei tunnettu ennen 1700-lukua.









Vanhojen ruumispaarien kirjoitukset muistuttavat hienolla tavalla kuolevaisuudesta.







Kirkon keskiaikaisten pyhimysten kuvien alkuperä on hyvä osoitus katolilaisen ajan kiinteistä yhteyksistä keski-Eurooppaan. Eräs patsaista on peräisin 1300-luvun Gotlannista ja muutama muu Saksasta.

Tältäkin paikalta on tulossa videoaineistoa lähiviikkoina, linkitän sen sitten tännekkin.

Päivitys 6.8.2010:

Filmi valmistui ja on katsottavissa osoitteista:

http://www.youtube.com/watch?v=_OKvie29za0

http://www.youtube.com/watch?v=D1HPDEr61nk