Eilen tuli kuunneltua lisää Reinholmin tutkimuksia käsittelevää kuunnelmasarjaa, mistä oli vuorossa neljäs karhuja, karhunpalvontaa ja karhunkaatajia käsittelevä osa.
Ohjelma löytyy osoitteesta:
http://areena.yle.fi/audio/1183739
Kohdassa 5:00 kerrotaan seuraavaa:
Hartolassa Jääsjärvessä oli Pääsaaressa vielä vuonna 1861 ihmisten käsillä tehty hauta, joka suurelta osin oli täytetty karhujen kalloilla. Ammon aikoja takaperin näkyy olleen tapana että kaadetut karhut kuljetettiin tälle pienelle saarelle, jossa lihat juhlakemuissa syötiin. Vaan kallot paiskattiin hautaan samalla kun jokaisen karhun puolesta ammuttiin kuula ikivanhaan haudan ääressä seisovaan honkaan. Ainakin pari sataa kalloa löytyi vuonna 1861 haudassa ja saarella enin osa niistä kuitenkin jo mädänneitä. Vuonna 1877 saareen tehdyllä käyntimatkalla oli tohtori Bonsdorff havainnut sen tykkänään toisenlaiseksi muuttuneeksi. Kulovalkea oli raiskannut saaren, honka oli kadonnut ja karhunhauta löytyi vasta pitkällisen etsimisen perästä. Ei edes ollut tarulla Pääsaaresta paljon kertomista. Jo vuonna 1861 likiseutuvilla asuvat varsin vähän tiesivät, vaikkapa he saarta katselivat taikauskoisella kammolla.
Tämän jälkeen kerrotaan karhunpalvonnan jäljistä Suonenjoella.
Reinholmin käsikirjoitukset sisältävät myös satoja karhunpalvontaan viittaavia paikannimiä, joista löytyy kohdasta 7:35 alkaen seuraava luettelo:
Karhunpääjärvi, Karhunmännynmäki, Karhunkankare, Karhumäki, Karhusjärvi, Karhulan kylä, Karhula, Karhun saari, Karhusaari, Karhunoja, Karhunpää-niminen talo ja Karhunpää-niminen rajapaikka.
Kouvon talon Otonkorpi, Ohtolan kylä, Ohensaari, Ohonsaar, Ohdensaari, Ohtonsaari, Ohensalo, Otamo, Otaniemi, Ohtola, Ohtokari, Ohdentaka, Ohtisen kylä.
Kouvonpää, Kouvonmäki, Kouvola, Kouvolan kylä, Kouvolan vuori, Kouvonoja, Kouvonkallio, Kouvonalusta, Koulahti, Koukontöyräs, Koukomäki, Koujoki, Kouböle.
Myös ruotsinkielisellä alueella tavataan runsaasti karhuun liittyviä paikannimiä, jotka erikoisesti usein tavataan Thorin nimen yhteydessä.
Kuunnelman kiinnostavin, karhunpeijaisia käsittelevä osio alkaa kohdasta 13:47. Muita nimiä karhunpeijaisille mainitaan, ohdonpäälliset, karhunvakat ja ohdon häät. Olipa "häissä" vielä hääpariksi pukeutuneet tyttö ja poika, taikka uroskarhulle morsian tai naaraskarhulle sulhanen.
Hauska esimerkki pakanallisen ja kristillisen perinteen sekoittumisesta on maininta jonka mukaan oli toisinaan jopa lukkari peijaisissa veisaamassa virsiä.
Kohdasta 31:30 alkaen kerrotaan karhunkaatajista ja näitä käsittelevästä runsaasta aineistosta Reinholmin käsikirjoituskokoelmassa. Toimittaja epäilee Reinholmin suunnitelleen kirjaa aiheesta, mikä hanke valitettavasti ei ehtinyt toteutua ennen hänen kuolemaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti