Viime viikkojen komeat tykkylumet ja vähäiset pakkaset ovat houkutelleet metsiin kävelemään. Parina viime päivänä on ollut jo aurinkoistakin, ja kohta alkaa helmikuu, jolloin aurinkoiset päivät ovat jo aika yleisiä.
Olen kävellyt läheisellä pellolla satoja kertoja, mutta hämmästyin tajutessani etten ole koskaan käynyt viereisellä Mätäojalla jäiden aikaan. 50 metrin päässä ylitutusta paikasta löytyi täysin kokemattoman luonnon perifeerinen saareke. Eikä muuten ole juuri kukaan muukaan käynyt, alueen läpi ei pääse oikaisemaan mihinkään, joten mitä kukaan täysijärkinen (=koiranulkoiluttaja tai kuntoilija) siellä tekisi.
Eilen heräsin poikkeuksellisesti ennen auringonnousua ja taivas oli pilvetön, joten piti heti lähteä kävelemään tuonne pellolle.
Iltapäivällä tein toisen reissun Högbergille. (joka näköjään on nyt kartassa Martinkylän Högberg) Harmi että tällöin taivas oli taas pilvessä.
Tasan vuosi sitten ensikertaa mukaanottamani retkeilytuoli oli jälleen hyötykäytössä.
Päivitys: Vain muutama tunti kirjoituksen jälkeen tuli tieto Mätäojan alueen suojelusta. :)
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/uhanalainen_kuoriainen_sai_oman_asuinalueen/
Etkö enää päivitä Voimaruoka-blogia? (ja olisin kommentoinu sinne, mutta kun blogspottiin ei pysty nimettömänä.)
VastaaPoistaSulla on kiintoisia juttuja. :)
t. random
Ihania valokuvia, sielu nauttii!
VastaaPoistaVoimaruoka-blogi on tosiaan ollut aika pitkään päivittämättä, saatan yhdistää sen takaisin tän blogin alle niin olisi tiiviimpi kokonaisuus. Ravinnetutkimukset ovat jatkuneet ja kiihtyneet vaan :)
VastaaPoistaMustan alkutalven jälkeen tykkylumi tuntuu todella hyvältä, kohta taas ulkoilemaan.