Männyn siitepöly

"Männyn siitepöly sisältää kaikki 8 kehollemme välttämätöntä aminohappoa sekä 14 muuta aminohappoa, 30 mineraalia, 15 eri vitamiinia, rasvahappoja, koentsyymejä, polysakkarideja, flavonoideja , yli 100 entsyymiä, nukleiinihappoja, lesitiiniä, kasvisteroleja ja yhteensä yli 200 bioaktiivista aineisosaa." - Jaakko Halmetoja

Lisäksi männyn siitepöly boostaa hormonitoimintaa. Kiinassa käyttöhistoria ulottuu 2000 vuoden päähän.

Tällä viikolla olen käynyt pariin otteeseen keräämässä siitepölyä. Törmäsin tähän ensi kertaa viime talvena, ja olenkin odottanut että pääsisi kokeilemaan keräämistä.

Siitepöly muodostuu männynoksien vaaleanvihreisiin kukintoihin, jotka kannattaa kerätä kokonaisina. Pölisemättömät kukinnot on helpoin kerätä, mutta tiedä sitten onko näihin ehtinyt muodostumaan vähemmän ravinteita. Pyrin keräämään hieman jo pöliseviä, mutta silti kiinteitä kukintoja. Pari päivää myöhemmin kukinnot hajoaisivat täysin käsiin.

Siitepölyä on kerättävissä vain toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuviikoille, joten sitä kannattaa kerätä kerralla koko vuodelle.

Kukinnoista on kätevä valmistaa tinktuuraa uuttamalla ne alkoholiin. Vasemmalla vastakerättyä pölisevää männyn siitepölyä, oikealla viikon muhinutta pölisemätöntä männyn siitepölyä ja muutama kuusen kukinto. Näissä ei ole tunnettuja terveysvaikutuksia, mutta otin muutaman mukaan kokeeksi ja näön vuoksi.

Mammuttimainen pakurikääpä!? Valitettavasti osoittautuikin pahkaksi, jossa samanlainen pinta kuin pakurikäävässä.


Paras suomalainen tietolähde männyn siitepölystä on Jaakko Halmetoja:





21-sivuinen tietopakkaus

Rapolan linnavuorella

Viikko sitten kävin jälleen Hämeenlinnassa. Ajoimme Sääksmäelle katsomaan Rapolan linnavuorta.

Linnavuori nousee 70 metrin korkeuteen Vanajanveden pinnasta ja näkymät ovat komeat. Rapola on osa Hämeen linnavuoriketjua: kartta. Merkkitulet ovat näkyneet Tenholan ja Teponlinnan linnavuorille.

 

Linnavuoren ja Vanajan välinen alue on ilmeisesti ollut tiheään asuttu, alueelta on löydetty paljon rautakautisia muinaislöytöjä ja hautaröykkiöitä.

Rauniot Kaupunginpuistossa.

Suomen vanhin ei-kirkollinen sali Hämeen linnassa ja vieläpä vuokrattavissa. Syyskuulle olisi tapahtumaa suunnitelmissa.

Pari aikaisempaa kirjoitusta samoilta paikoilta:

Vuonna 1340 pannaan julistetut sääksmäkeläiset

Viikinkien sotaretki Hämeeseen vuonna 1050

 

Kirja-arvostelu: Siperian samojedien keskuudessa

Kirjassa mainittu Ob-joki toi allekirjoittaneelle henkilökohtaisiakin mielikuvia: lokakuussa 2008 junamatkallani Irkutskista Moskovaan mongolialaiset, joihin olin ehtinyt päiviä kestävällä junamatkalla tutustua, tempaisivat minut hytinsä ikkunaan katsomaan radan vierellä leveää tasaisesti virtaavaa jokea. Se oli Ob. Rata kulkee siinä kohtaa kotvan matkaa Ob-joen rantaa pitkin ja minua pyydettiin odottamaan kunnes varsinainen nähtävyys tulisi kohdalle. Käskettiin seuraamaan vastarantaa. Kohta alkoi talon rötisköjen rivi, jota kesti muutaman kilometrin verran. Hökkelikkö katkesi räikeästi silmään pistävään taloon, kylän ainoaan hienoon rakennukseen, jonka jälkeen rötiskörivi jatkui päättyen muutaman kilometrin päässä ryteikköiseen Taigaan. Hieno rakennus sijaitsi aika tarkkaan röttelöjonon puolessa välissä, kuin jonkinlaisena hallitsijana.

Tajunta.netissä on julkaistu elävä ja mukavan omakohtainen katsaus Kai Donnerin Siperian-matkakirjaan, suositeltavaa luettavaa. Koko juttu löytyy osoitteesta:

http://www.tajunta.net/2012/05/21/kirja-arvostelu-siperian-samojedien-keskuudessa/#.T7tyCMVjecI

Ennakkotieto: Suomen mysteerit

Jukka Niemisen suurhanke lähenee valmistumistaan ja kirjailijalta saapui ennakkotietoja kirjasta:  


Tätä kirjoittaessa todellinen suurhanke Suomen Mysteerit –kirja lähestyy päivä päivältä kohti lukijan ahnasta kouraa. Käteen asti sen pitäisi ennättää kesäkuun ensimmäisellä tai viimeistään toisella viikolla. Tunnustan että pienet paineet on olemassa, monet on etukäteen povanneet siitä hittiä, mutta sisällön on toistaiseksi nähnyt vain minä, ja pari valittua ihmistä. Jonkinlainen kylmänhiki puskee, että tuleeko odotuksiin vastattua. Toivottavasti.

Ääh…tota. Itse asiassa olen aina ollut huono puhumaan kirjoistani, ja selittämään niiden sisältöä napakasti. Tällä kerralla voi vaan todeta, että kaiken sen salatieteilyn jota olen harrastanut, olen viimein saanut puettua yksiin kansiin. Voidaan kai puhua 10-vuotis juhlateoksesta. Greatest Hits –kirjasta. Sanon suoraan, että en ole koskaan aiemmin niin uskonut kirjojeni menekkiin, kuin tähän. Se on todellakin sydänverellä väsätty teos, ja sen aatetaustana on monivuotinen tutkimushistoria. Enkä tehnyt kaikkea edes yksin; pyysin, anelin, kiristin ja manipuloin sellaisia kirjoittajia mukaan, jotka tiesin päteviksi kirjoittajiksi, ja jotka ovat jo kyntensä näyttäneet; Seppo Heinola, Jukka Harmoinen, Tuomo Kesäläinen, Riikka Söyring, Jussi Lehtonen, V-M Rintala. Näin ei ainakaan synny yksisilmäistä sisältöä, kun ote on koko ajan tuore.

Aineiston valikoiminen oli urakka. Onnekseni takana on pitkä puuhastelu pienlehtien parissa, joihin näitä on tehty, ja hyvin harvat niitä on nähneet. Ne jotka ovat, ovat tuskin kaikkea tekemääni nähneet. Ne jotka ovat haalineet kaiken tekemäni, heitä ajatellen laitoin kirjaan paljon uutta juttua. Kenenkään ei pitäisi pettyä. Jotkut saattavat kyllä närkästyä. Ensivaikutelma lienee vissiin, että tälläisen kirjan pitäisi koostua tasapaksusta kansanperinteestä, jossa ketään ei loukata. Halusin tehdä erilaisen teoksen, jossa sana mystiikka ymmärretään esoteriana. Aitona ja oikeana. Jotta keskivertolukija edes kerran elämässään pääsisi näkemään ihan todellista esoteriaa, joka virtaa maanalaisena tietona. Aika harvoinhan se tulee päivänvaloon, koska se aiheuttaisi heti arvovaltakiistan valtaväestön näkemysten kanssa. Toisaalta – kun jotain tehdään, se tehdään kunnolla. Sen toki tunnustan, että aiheet on kiistatta vähän tummanpuhuvia ja synkkiä. Väkivaltaisiakin. Tämän taas tein tieten. En halunnut että siitä tulee mikään 13-vuotiaiden varhaisteinien kummituskirja, vaan ihan oikea aikuista esoteriaa käsittävä teos.

Tämä on mulle niin tärkeä juttu henkilökohtaisesti, että projekti varmaan vei viimeisetkin ihmissuhteet koetukselle. Toiset kirjoittajat panin tekemään hommat uusiksi, kun lopputulos oli mielestäni liian lattea. Heikki-parka sai piirrellä muutoksia sinne, tänne ja tonne, ja taittajaa olen kiusannut lähes päivittäin. Olen sitä mieltä, että jos kerran itselläni on asennetta tehdä tämä sydänverta puristaen, niin toisiltakaan mitään puolivillaista ei kelpuuteta pilaamaan lopputulosta. Kaikkien pitää keskittyä tekemäänsä. Melkoinen tyrannihan tässä tuntee olevansa.

Enpä tässä muuta osaa sanoa. Tämä on tuleva pääteokseni, ja sitä ei tarvitse enää kauan odotella. Mitään ennakkovarauksia tuskin tarvitsee pohtia. Kustantaja kun näki muutaman valmiin oikovedoksen, oli sitä mieltä, että otetaan heti alkuun kunnon painos, sillä tämä tullaan repimään käsistä. Jälleenmyyjät sitä utelevat viikottain, sillä jokainen vaistoaa että nyt tulee pitkästä aikaa kunnon piristysruiske kirjakauppoihin. Kun odotusarvot on näin suuret, niin palaan vielä siihen, että tässä on paineita, että teinköhän nyt kaiken oikein.

Tässä vielä alustava sisällysluettelo. Joitakin pikkumuutoksia saattaa vielä tulla:

    Speden kadonnut elokuva
    Drotte-papisto
    Murhasaaren mysteeri
    Mystinen Mannerheim
    Sauhulan ihmissusi
    Laestadius ja shamanismi
    Suomen kaamein kämppä
    Oudot kirkkomitat
    Oliko Aleksis Kiveä olemassa?
    Kirjailijan outo itsemurha
    Bobrikov – avoin tapaus
    Kouluampujat
    Dippeliaanien kultti
    Gallen-Kallela –koodi
    Helsingin nimi
    Nordenskiöldin oivallus
    Keksittiinkö Aku Ankka Suomessa?
    Kalliomaalausten arvoitus
    Kasvi kiven sisällä
    Pudasjärven ufot
    Tammien katoaminen
    Huppupääveljet
    Kytäjän kirous
    1800-luvun ihmissyöjäsudet
    Juveliuksen Raamattu
    Liikkuuko Suomessa sarjamurhaaja?
    Punapäällikön haamu
    Aidosti yliluonnollinen juttu – W.Holmbergin ennustukset
    Mouhijärven hirviö
    Ruusuristiläisyys keskiajan Suomessa
    Tapparamäki
    Sibelius ja pirulliset numerot
    Pietari Brahen nimikirjoitus
    Raatteentien tuntematon sankari
    Salakirjoitusta Kokemäellä
    Muinaiskuninkaat
    Raahen muumiot
    Martinin pirut – kaksi outoa oikeudenkäyntiä
    Suomen kolkoin paikka
    Kustavilainen aikakausi
    Tampere – vapaamuurarien perustama kaupunki
    Muinaiskaupunkeja etsimässä

Mitäs tässä enempää sanomaan? Kuukauden päästä tiedän, mitä te muut ajattelette tästä kaikesta.

yst. Jukkis

Ilmari Rautapää - okkulttinen etsivä

Ilmari Rautapää – okkulttinen etsivä on seikkailua, fantasiaa ja hyytävää jännitystä yhdistelevä äänikirjasarja.

Päähenkilö Ilmari Rautapää on nykypäivän Helsingissä seikkaileva shamanistinen antisankari, jota uhkaavat sekä pimeyden voimat että yhteiskunnallinen vähäosaisuus.

Rautapään seikkailut jatkavat rehtiä jännityslukemistojen perinnettä Yöjuttujen ja Jerry Cottonin hengessä, uudessa kätevässä formaatissa. Parisen euroa kustantavat äänikirjat ovat näppärästi puhelimeen tai vaikka iPodiin ladattavia viihdepaketteja, joiden seurassa hujahtaa tylsempikin bussimatka – tai ikävystyttävä sukulaisvierailu – kuin hetkessä.

http://rautapaa.tajunta.net/

Jyrki Pitkän äänikirjan ensimmäinen osa on nähnyt päivänvalon ja herkullinen pätkä oli. Kirja näyttää yhdistelevän mielenkiintoisesti esoteerisia aiheita ja jännityskerrontaa.

Pelkästään äänikirjoiksi julkaistavia kirjoja ei juuri julkaista, joten siltäkin osin projekti on mielenkiintoinen. Markku Kurosen luenta kuulostaa loistavalta. Hintakaan ei ladattavalle mp3:lle ole kuin 1,99e.

Jatkoa odotellen. :)

Hiirenkorvaviinaa

"Hiirenkorvaviina

Ainesten hankinta-aikaa on vain muutama keväinen päivä. Hiirenkorvat ovat parhaimmillaan kun ne ovat vielä tahmeita ja lehti ei ole kerinnyt täyteen mittaansa. Lehtiä voi kerätä myös kevättalvella maljakkoon poimituista oksista. Vähän vajaaseen viinapulloon laitetaan kourallinen hiirenkorvia. Hiirenkorvissa on mahlan makeutta, mutta varovasti maistellen voi pulloon lisätä myös lusikallisen sokeria. Viikon tai parin perästä neste siivilöidään. Tämän snapsin maku voi viehättää niin, että toivoisi kevään kestävän ikuisesti.

Kansanlääkinnässä hiirenkorvaviinalla on hoidettu reumatismin oireita sekä nauttimalla ainetta sisäisesti että hieromalla sitä kipeään kohtaan. Vaikka lääkinnän tehoa voi epäillä, hoitokeino oli varmasti mukava ja maistuva."

- Kansanperinne - Liköörejä ja maustettuja viinoja   

Eilen kiersin Luukin alueen lammilla kuvaamassa ja keräämässä koivunsilmuja viinaan uutettavaksi. Viime aikoina on kutsunut yhä enemmän käydä vanhoilla tutuilla paikoilla samaan vuodenaikaan kuin joskus aikaisemmin. Ylhäällä kuvassa Mustalampi.

Alkuun silmujen nyppiminen vaikutti ajatuksena työläältä, mutta osoittautuikin hyvin meditatiiviseksi hommaksi. Muinaiset apinavaistot pääsevät tässä hyötykäyttöön. Poimin alkuun hieman eri puhkeamisvaiheessa olevia silmuja, mutta parhaimpia näyttävät olevan puhjenneet, mutta eivät vielä avautuneet silmut. Paras poimimisaika puuta kohden lienee siis vain muutamia päiviä, mutta toisaalta koska puut avaavat silmunsa eri aikoihin on maastosta helppo löytää sopivassa vaiheessa oleva puu.

Vanhat patenttikorkilliset vissypullot ovat todella käteviä ja kivannäköisiä uutoshommiin.

Silmut asettuvat pinnalle tai pohjalle kypsyytensä mukaisesti. Vuorokaudessa viina on jo vihertynyt ja maku on hyvän saunavihtamainen. Näin suuresta määrästä silmuja taitaisi riittää suurempaankin määrään viinaa.

Niin ja unohtakaa laavalamput, koivunsilmujen lillunnan tuijottaminen on paljon hypnoottisempaa.

Matti J. Särömaan Viinanmaustajan käsikirja (Ajatus, 2005) antaa seuraavat ohjeet:

Koivun lehdissä on eteerisiä öljyjä, parkkiaineita sekä neutraaleja saponiineja. Niillä on muun muassa virtsaneritystä edistävä vaikutus, joten nuppuviinaa nautitaan hienommissa rapupöydissä vain yksi ryyppy - kerrallaan. Koivunlehtiteetä on käytetty pidempänä kuurina muun muassa puhdistamaan verta, ja sen on väitetty auttavan myös kihtiin. Toivakassa keiteltiin keväisin nuppuviinaa, jota sitten nautittiin ja käytettiin kääreinä reumatismin vaivatessa.


Nuppuviina


Nuppuviina syntyy juuri puhkeamaisillaan olevista koivun lehtinupuista ja kirkkaasta viinasta.


Kerää keväällä koivun ensimmäisten urpujen puhjetessa niitä pullollinen ja täytä pullo kirkkaalla. Parhaan tuloksen saat, kun koivun lehtinuput ovat kerättäessä vielä hieman tervaisen tahmaisia. Anna tekeytyä yhdeksän vuorokautta aurinkoisessa paikassa. Siivilöi ja suodata aine kuukauden kuluttua. Saat juhannuspöytään raikkaan ryypyn. Tarjotaan viileänä, ei jäähdytettynä. Nuppuviina maistuu myös rapujuhlien hengennostattajana. Laimenna suhteessa 1:5.

Keväistä Nuuksiota

 

Kaksi viikkoa sitten kiersin Nuuksion pohjoisosissa. Hienoa päästä taas pitkästä aikaa liikkumaan keväisissä metsissä. 

Kohteena oli 78 metrin korkeuteen yltävä Korpinkallio, mutta eihän siitä tullutkaan mitään ilman karttaa. Myllypuro, jonka rantaa oli tarkoitus seurata kalliolle, tulvi edellisen päivän rankkasateiden ja sulamisvesien voimasta. Pitää yrittää uudelleen tässä lähipäivinä paremmin varustautuneena. 

Tänään kiersin Luukin alueella keräämässä koivunsilmuja uuttamisia varten, tästä tulee kuvia huomenna.