Selkounien vakauttamistekniikoita

Viime yönä selkounitekniikoiden harjoittaminen meni jälleen eteenpäin kun sain kahdesti vakautettua heikentyvän selkounen. Tunnetuin ja myös itse käyttämäni tekniikka löytyy Carlos Castanedalta, joka on tallentanut Väli-Amerikan shamaanien käyttämän menetelmän: selkounen alkaessa sortumaan kädet nostetaan suoraan eteenpäin ja katse keskitetään niihin. Menetelmä vie huomion ympäristön tapahtumista, jotka saattavat herättää nukkujan ja auttaa palauttamaan näkömaailman tarkkuuden.

Kummallakin kerralla olo oli ylivilkas, visuaalinen maailma alkoi sumentumaan ja tuntui että herääminen oli lähellä. Keskittymällä omiin käsiin tilanteen sai rauhoittumaan ja tuntui että mieli palasi takaisin syvempään uneen. Sen sijaan visuaalinen maailma ei kirkastunut suoraan, vaan vasta ensin noustessani vedestä pinnalle ja toisella kerralla astuessani ulkoa sisään taloon sumea näkyvyys kirkastui.

Ensimmäisten länsimaisten selkounitutkijoiden käyttämä menetelmä oli tuijottaa suoraan alas omiin jalkoihin, mikä varmaankin toimii yhtä hyvin. Stephen LaBerge kehitti myös kaksi tuntoaistiin perustuvaa vakauttamistekniikkaa, joista toisessa hangataan käsiä yhteen ja toisessa pyöritään ympyrää. Kumpikin pidensi selkounta yli 90 prosentilla nukkujista. Artikkeli löytyy osoitteesta:

http://www.lucidity.com/NL7.34.RU.SpinFlowRub.html

Toistaiseksi suurin ongelma selkounissani on ollut juuri niiden lyhyt kesto, joten näitä vakauttamistekniikoita on kiinnostavaa tutkia lisää. Jatkossakin tuo alkuperäinen käsiin keskittyminen tuntuu itselle kutsuvimmalta.