Helsingin kirjamessuille

Ylihuomenna sitten avautuvat Helsingin kirjamessut ja jatkuvat sunnuntaihin. Messujen ohjelmiston ja muut tiedot löydät kirjamessujen kotisivuilta:

http://web.finnexpo.fi/sites1/helsinginkirjamessut/sivut/default.aspx

Lauantaina messuilla Jukka Nieminen kertoo uudesta kirjastaan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta ja myös nimikirjoituksia on saatavilla. Yritämme saada tuosta aineistoa myös Youtuben puolelle.

Toimitimme eilen myös E. N. Setälän Sammon arvoituksen painoaineistot kirjapainoon ja on aika hilkulla ehtiikö kirja valmistua perjantaiksi. Kirjaan uutta kuvitusta tehnyt Sampo Marjomaa tulee kuuleman mukaan myös paikalle.

Ständini löytyy messujen antikvaariselta osastolta paikalta 6m85 ja myynnissä tulee olemaan näiden Salakirjojen näköispainosten lisäksi myös jonkin verran vanhoja kirjoja, tulkaahan poikkeamaan :)

Kekriin liittyviä uskomuksia Kainuusta

Tulikin tässä heti lueskeltua Samuli Paulaharjun kirjaa Kainuun mailta - kansantietoutta Kajaanin kulmilta (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922), ja kun vastaan tuli kekrin viettoa käsittelevät kappaleet niin pitihän sieltä heti ottaa muutama lainaus tännekkin. Kekriähän on perinteisesti vietetty juuri näihin aikoihin vuodesta, ja etenkin henkiuskomuksia käsittelevät maininnat olivat kiinnostavia:





Kekripukki eli köyritär vuodelta 1927 eli aika samoilta ajoilta kuin itse kirjakin.

§§§


Kekri oli jo vanhastaan vuoden kaikista suurin juhla, jopa jouluakin jalompi. Sitä vietettiin myöhään syksyllä, kun kesä kaikkineen oli mennyt, ja pitkä pimeä talvi oli tulossa. Se oli uuden vuoden alkujuhla, vanhan päätöspäivä, jolloin syötiin ja juotiin parasta, mitä hyvä vuosi oli taloon tuonut.

---

Koko yönä jouduttiin tuskin ollenkaan lepäämään, sillä aamulla ani varhain piti olla pystyällä. Noustiin ylös jo kello kolmelta, kahdeltakin, jopa joissakuissa vanhojen tapojen taloissa heti puolelta yöltä. Emännät pistivät pirtin lämpeämään ja leipoivat rieskat ja teokset, tekivät juustoleivät, keittivät ryynipuurot ja laittoivat talkkunat. Miesväki taas huolehti kekriteurastuksesta. Kun oli otettu kotikeittoiset aamuryypyt, tuotiin ja teurastettiin kekrilammas, isoissa taloissa kaksikin. Kekrilammas, useinkin musta, oli jo aikaisemmin valittu ja nimitetty, oli sattunut esim. lammas sairastumaan, niin oli luvattu: "kun elänet, niin kekriksi teurastetaan."

---

Mutta kekrin merkillisin puoli oli ikivanha henkien palvominen. Muutamissa vanhankansan taloissa oli vielä sitäkin vanhain muistannan aikaan toimitettu. Kekrin henget siihen aikaan vielä liikkuivat maatjalassa ja näkymättöminä vierailivat taloissa. Aattoiltana, kun sauna oli joutunut, valmistettiin se ensin Kekrille ja Kekrittärille, taikka, niinkuin paikoin sanottiin, pyhille miehille, keijulaisille, manalaisille kylvettäväksi. Vedet, vastat, kaikki laitettiin käsille, ja sitten käytiin kylyn ovelta kutsumassa: "Kekrittäret Kekrittäret, pyhät miehet kylpemään!". Vasta sen jälkeen, kun vieraat olivat vihtoneet, otti talonväki saunavuoronsa.

Vieläpä vieraita ruokittiinkin. Niinpä Suomussalmen Juntusrannalla, Päätalon vanhauskoinen vaari itse valmisti pyhille miehille saunan ja sillä aikaa, kun he olivat kylyssä, hankki omaan vaarinkamariinsa heille hyvät ruoat, kynttilät vielä kahdn puolen viritti palamaan. Tavallisesti laitettiin kekrivieraille ateria pirtin pitkälle pöydälle, jotta saivat suurustautua sillä aikaa, kun talonväki oli kylpemässä. Oli tapana myös kekriaamuna, kun oltiin murkinalla, asettaa pyhille miehille pimeään pöydänpääloukkoon viinalippi. Paikoin varattiin ruoka-ateria aikaisin aamupuhteella saunaan rahille taikka lauteille, paikoin vietiin "maanhaltialle" ruokia vielä riiheen ja talliin sekä navettaankin laipiolle, joskus kannettiin syötäviä ja juotavia pihakoivujen juurelle. Parhaita ruokia piti tarjota ja varsinkin lihaa. Jos oli lihaa niukasti, voivat Kekrittäret pahastua ja ottaa talosta lehmän. Mutta jos ruokia oli runsaasti, olivat vieraat hyvillään, ja siitä oli talolle onnea. Kekrivieraiden syönnistä ennustettiin vuodentuloa: jos ne olivat nälkäisiä ja söivät kovin paljon, oli huono vuosi tulossa, mutta jos ne vain vähän maistelivat, saatiin odottaa hyvää vuotta.

Joskus satuttiin kekrivieraita näkemäänkin. Lentiiran Sutelassa oli renki iltapimeässä pihalla äkännyt: "Ka, Kekritär on valkeissa vaatteissa!" Renki oli heittää rytkännyt sitä piilikirveellä, ja se oli sivujaan pidellen mennyt kirkkomaalle päin, talo kun oli kirkkomaan lähellä. Kotaliesi ja saunankiukaan edus lakaistiin aattoiltana puhtaaksi ja sileäksi, ja aamulla käytiin katsomassa, onko Kekritär käynyt talossa. Jos oli käynyt, näkyi silitetyllä liedellä niinkuin vasikanjälkiä, ja siitä oltiin hyvillään: talon onneksi olivat liikkuneet. Päätalon vaarin ikkunallekin, kun kekrivieraat olivat yhdeksän yötä talossa olleet, tuli illalla "niinkuin mettikana istumaan ja räpistelemään". Siitä vaari arvasi: "Jo vierailla on nyt pois lähtö." Ja ukko vetäisi turkin päälleen ja lähti vieraitaan saattamaan metsätielle, metsään käsin kun olivat menossa.

Kekrin "keijulaisilta" voitiin tiedustella tulevia asioitakin. Niinpä naiset "laasivat" aamupimeässä pirtin lattian ovesta perään käsin, peräikkunan alle, työnsivät rikat ikkunasta ulos, lennättivät helmassaan ne sitten kolmen tien risteykseen ja huppu korvissa asettuivat rikkakasalle kuuntelemaan "kuuluuko kupsavaista." saattoivat naiset siinä kuulla itkua, naurua, tiukuja ja kulkusia, virrenveisuuta, kirkonkelloja sekä lautojen läiskettä, ja siitä arvasivat olevan tulossa, joko surua, iloa, häitä taikka kuolemaakin. Joskus itse isäntäkin lähti samoille asioille, otti talon kaikki avaimet poveensa ja pysähtyi peite päässä teiden risteykseen ja kuunteli ennustuksia vuodentulosta. Kekrin aattoiltana työnnettiin uuniin pyöreitä halkoja, ja aamulla, ennenkuin tuli sytytettiin, katsottiin, onko halkoja kadonnut tai lisäytynyt: "kekriämmät" olivat käyneet niitä koskettelemassa. Siitä ennustettiin vuodentuloa, taikka kuolemaa tai perheenlisäystä.

Monissa muissakin toimissa kekrin henkien palvonta ja osallisuus ilmeni. Niin emäntä kekriaamuna pirtin uunin luudittuaan lähti uuniluutaa juoksuttamaan, navetan ympäritse kolme kertaa kierrätti, ja siitä oli karjalle menestystä. Kekripäivänä pirtin lattialta laastut rikat vietiin lammaskarsinaan onnea tuomaan ja kun uunia lämmitettiin pantiin "peänalushaloksi" oikein oksainen puu. Sillä kuinka monta oksaa oli puussa, niin monta karitsaa syntyi talven kuluessa lammaskarsinaan. Lammasonnea antoi sekin, että kekrilampaan luut peitettiin lammaskarsinan pohjalle.

Kekrin viettoon liittyi läheisesti sieluinpäivä, joka oli kekrin jälkeisenä päivänä. Silloinkin noustiin hyvin aikaisin ylös, ja heti pistettiin tuli pirtin uuniin, että ehdittäisiin ennen naapuria saada savu kohoamaan lakeistorvesta. Siitä olisi talolle onnea. Sieluinpäivänäkään ei arkitöihin puututtu. Miehet kulkivat vain korento olalla talosta toiseen, ja kun tulivat pirttiin, pistivät heti korennon uunin henkireikään, jotta muka "nyt kiuvas hajalle!" Vasta heittivät, kun isäntä viinan kanssa hyvitteli: "Älkäähän nyt, saatte ryypyt!" Ja saivat ryypyt, ruokaakin saivat, ja sitten lähtivät uunia uhkaamaan toiseen taloon.

Sieluinpäivänä jo jotkut saattelivat näkymättömät kekrivieraansa pois talosta. Kiannalla muuan emäntä kaimasi Kekritärtä eväitten kanssa, voilautaset ja leipäroviot käsivarrella saatteli aidan taakse. Sieltä saattaja kääntyi takaisin ja vielä helmantakaisiaan kohotti, sanoi: "Tuossa viimeiset evähät!"

Martti, makkarain päivä, marraskuun 11:ntenä oli kekriä seuraava merkkipäivä.

---

Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä ja tulivat koteihinsa käymään. Siihen aikaan myös pidettiin kuolleitten yönistujaisia. Pirtti lämmitettiin joka huomen, vielä Marttinakin, niin aikaisin, ettei savu näkynyt naapuritaloon.


§§§


Ja koko kirjahan löytyy tutkittavaksi osoitteesta:

https://www.doria.fi/handle/10024/59679

Näyttää noissa Kainuusta kerätyissä kansantavoissa olevan paljon samaa kuin muuallakin Suomessa tavatuissa, joita kokosin vuosi sitten kirjasta Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, 1898:

http://blog.kansanperinne.net/2009/11/kekri-vainajainpalvelus-muinaisilla.html

Samuli Paulaharjun kirjat nyt luettavissa ilmaiseksi

www.samulipaulaharju.net - Samuli Paulaharjun teokset korupainoksina



On suuri ilo ilmoittaa Samuli Paulaharjun lähes koko tuotannon löytyvän digitaalisena Kansalliskirjaston sivuilta.

Legendaarisen Paulaharjun kirjat ovat eräitä mieleenpainuvimpia suomalaisen kansanperinteen kirjoja. Paulaharju oli oululainen kansakoulunopettaja joka teki kesäisin patikkamatkoja kautta Suomen, Lapin ja Karjalan usein kävellen tuhatkin kilometriä kesässä.

Huomiota herättävien, eriskummallisten ja uhanalaisten kansantapojen ohella Paulaharjulla oli taito kuvata myös aivan arkisia asioita hyvin mehukkaasti ja eläväisesti. Kuvauksia täydentävät sadat karkean kauniit piirroskuvat ja valokuvat.

Osana Pelasta kirja -hanketta digitalisoidut teokset ovat seuraavat:


Härmän aukeilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932)

Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta
Paulaharju, Samuli (Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1922)

Kansatieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1906)

Kiveliöitten kansaa : Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1937)

Kolttain mailta : kansatieteellisiä kuvauksia Kuollan-Lapista
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1921)

Kuva sieltä, toinen täältä kautta Suur-Suomen
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1944)

Kuvauksia Hailuodosta
Paulaharju, Samuli (Kansanvalistusseura, 1914)

Lapin muisteluksia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922)

Matkakertomuksia Karjalan kankahilta
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1908)

Rintakyliä ja larwamaita : Kurikan wanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1943)

Ruijan suomalaisia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928)

Ruijan äärimmäisillä saarilla
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1935)

Seitoja ja seidan palvontaa
Paulaharju, Samuli (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1932)

Sompio : Luiron korpien vanhaa elämää
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1939)

Suomenselän wieriltä
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1930)

Syntymä, lapsuus ja kuolema : Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924)

Taka-Lappia
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927)

Tunturien yöpuolta : vanhoja tarinoita
Paulaharju, Samuli (Werner Söderström Osakeyhtiö, 1934)

Wanha Raahe
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1925)

Wanhaa Lappia ja Peräpohjaa
Paulaharju, Samuli (Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1923)

Kirjat löytyvät osoitteesta:

https://www.doria.fi/handle/10024/59674

Pitääpä ottaa kirjat taas luentaan ja kirjoittaa niistä vaikutelmia tänne blogin puolellekkin.

Kirjan julkistus: Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta

Perjantaina saapui siis painosta odotettu Jukka Niemisen uusin kirja Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Painos myytiinkin sitten lähes loppuun muutamassa päivässä ennen kuin ehdin edes ilmoittaa sitä kirjakauppoihin. Onneksi ehditään hyvin saada uusi painos kirjaa Helsingin kirjamessuihin mennessä, missä muuten on sitten kirjailija itsekkin tavattavissa ja omistuksia kirjoittamassa.

Kirjan sisällöstä kertonevat parhaiten nämä kirjailijan kuvaukset:

Esipuhe

Rautakausi

Jossa tehdään pikaisesti selkoa mikä rautakausi oli, ja mistä ajanjaksoista puhutaan kun puhe kääntyy muinaisuuteen. Haiskahtaa ihan selvästi wikipediasta kopioidulta, jossa lauserakenteita on sen verran muuteltu, ettei ihan avointa plagiointia.


I. Luku
Lauhavuoren linjat

Jossa todetaan muinaisten mäkilinnojen menevän viivasuorassa linjassa toinen toisiinsa nähden, ja että ne tuntuvat päättyvän kaikkien mäkilinnojen äitiin pohjanmaan Lauhanvuoreen. Todistamme että rautakautiset muinaiskaupungit ovat nekin olleet yhteydessä tähän vuoreen suorina linjoina. Lopuksi mittaamme näitä etäisyyksiä ja huomaamme että ne kulkevat myös kultaisen leikkauksen suhteessa. Hörhöä? Tässähän ruvetaan vasta lämpenemään.


Ley-linjat

Jossa suorat todetaan yleismaailmallisiksi ley-linjoiksi. Tutustumme brittiläiseen ley-linja tutkijaan John Michelliin, ja toteamme että vertailussa suomalaiset ley-linjat ovat tarkempia kuin mistään muualta voi bongata.


II. Luku
Kainuun muinaiskuninkaat

Toteamme että hankkeen takana ovat olleet kainuun muinaiskuninkaat, jotka tosin sijoitamme pohjanmaalle. Esittelemme aukottoman suomalaiskuninkaiden sukupuun, joka pohjaa olemassaoleviin kirjallisiin lähteisiin.


Pohjolan leijona

Tutustumme pohjolan leijonaan joka 1600-luvun alussa merkitsi kainuun kuninkaiden verenperimää, ja tästä suomalaismyytistä osaltaan leimahti 30-vuotinen sotakin. Ei siis mikään ihan pieni historian kuriositeetti. Laskemme myös muinaiskainuun maantieteellisen sijainnin; 333 km lauhansuoresta joka suuntaan. Lopuksi haukumme pystyyn teorian mäkilinnoista sotapaikkoina vaan toteamme niiden olleen pyhiä vuoria.


III. Luku
Sillanpääasema

On tarinaa ristiretkistä ja geometrian avulla selvitettynä on hyvin kyseenalaista menikö juttu kuten koulukirjat asiaa toitottavat? Ihmettelemme miksi kirkot on rakennettu suorille linjoille, ja esittelemme löydöksiämme.


IV. Luku
Mystinen mitta 33,3km

Kerrominämuodossa miten ilmiöön tuli törmättyä, eli että kirkot on aina rakennettu 33.3 km välein. Selvittelemme myös miksi jotkut mitat ovat rikkoutuneet, ja läpikäymme pääpiirteissään koko Suomen kirkkohistorian, ja ihmettelemme miltä aikakaudelta näitä mittoja löytää eniten. Lopuksi mietimme rakentaako joku edelleen kirkkoja tämän esoteerisen salatieteen pohjalta.


V. Luku
Pyhän Henrikin vaiheet

On yritys keriä ilmiötä taaksepäin, ja näytämme että ilmiö todellakin periytyy rautakaudelta asti, apuna hyödynnämme kaikkea tietoa pyhästä Henricuksesta. Toteamme että Henrikin kronikassa kuvataan ihan selkeä ley-linja, ja viimein selvitämme mikä tämä 33.3 -mitta on ja mihin se pohjaa. Sekä tietenkin sen, mikä sen tarkoitus on. Tutkimme pitkin Suomea 33.3 km kirkkomittoja satunnaisotannaisesti, ja laajennamme etsintää myös ulkomaille.


Paatokselliset loppusanat

Nämä rivit ovat avoin vetoomus lukijalle jotta myös hän kantaisi kortensa kekoon ja innostuisi tutkimaan asiaa lisää. Sillä muutama tutkija ei koskaan pääse niin pitkälle kuin tuhat tutkijaa. Vaatimattomasti toteamme että tämä tutkimusala on paitsi neitseelinen, myös ihan uusi tieteenalansakin. Kutsumme kaikki mukaan.

Liite I
Teoria Pähkinäsaaren rajan määrittämiseksi

Liite II
Mittoja

Kirja on tilattavissa Salakirjat.netistä osoitteesta:

http://www.salakirjat.net/muinaissuomalaisten_kadonnut_kuningaskunta.html

Hengen ja tiedon messuilla 2010

Olin nyt viikonloppuna ensi kertaa myymässä Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä. Oli hauska päästä taas jututtamaan ihmisiä.

Myyntipaikka kolmannen kerroksen perällä ei ollut niitä parhaimpia, mutta löysivätpä nuo ihmiset sinnekkin. Viereinen kahvila toimi hyvänä houkuttimena.

Messujen hitti oli juuri perjantaina painosta saapunut Jukka Niemisen kirja Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, joka etenkin lauantaina kirjailijan itse ollessa paikalla vaihtoi omistajaa vilkkaasti. Saatiinpa samalla mukavasti lisää tilaajia Hermeetikollekkin.

Jouduimme vetämään Mustan raamatun myynnistä tapahtumajärjestäjien toivomuksesta, mutta eipä tuo sinänsä haitannut. Kirjaa tultiinkin runsaasti kyselemään tiskin alta ja nettitilauksiin syntyi myös piikki. Hauska esimerkki jälleen siitä mikä maine kirjalla on.

Messujen ohjelmistossa olisi ollut paljon kiinnostavaa Johannes Setälän toimittamasta avajaisseremoniasta Juha Pentikäisen ja Anne Pöyhösen luentoihin, mutta valitettavasti en päässyt oikein irtaantumaan myyntipöydältä.

Lainasin kameran eteenpäin joten lisäilen pari kuvaa kirjoitukseen myöhemmin.

Runsaan parin viikon päästä onkin sitten vuoden ykköstapahtuman, Helsingin kirjamessujen aika.

Hengen ja tiedon messut tänä viikonloppuna

Tänä viikonloppuna järjestetään Helsingissä Hengen ja tiedon messut ja Salakirjojen pöytä löytyy rakennuksen kolmannesta kerroksesta. Sopivasti messujen tämän vuoden teemana on "Pohjoinen kansanperinne ja henkisyys" ja sehän sopiikin kirjojemme aihepiiriin.

Kannattaa tulla moikkaamaan, ja messuraportti kuvineen on tiedossa alkuviikosta.

Pariisin antiikki- ja kirpputoreja

Tässä hieman kuvasatoa noilta Pariisin antiikki- ja kirpputoreilta, sekä antiikkimessuilta.

Perjantaina kävin antiikki- ja kinkkumessuilla, lauantaina Porte de Clignancourtin kirpputorilla, sunnuntaina Porte de Vanvesin kirpputorilla ja maanantaina jälleen messuilla. Nuo raha- ja korttimessut jäivätkin sitten pois aikataulusta.




Museoissa olen nähnyt usein näitä antiikin roomalaisista rahoista ja mitaleista tehtyjä kipsivaloksia, mutta en ennen myynnissä. Setti sisälsi 270 kappaletta 1700-luvun lopulla Vatikaanin kokoelmista tehtyä cameo-kohokaiverrus-mitalia. Hinta 4000e.




Röykkiöittäin ilmeisesti näytöskäyttöön tehtyjä haarniskoita ja aseita.



Vapaamuurarisymboliikalla kaiverrettu puulevy. Noin satavuotias ja hinta 100e.



Tuollaista 1500-luvun rauta-arkkua en ollut nähnyt aiemmin, hinta 700e. 1600-luvun alasin sisälsi suomalaisestakin talonpoikaisantiikista tutun symbolin. Kuulemma yleinen Ranskassakin ja symboloi luomista.




Kiinnostavasta kivilaadusta valmistettu pääkallo, mutta hieman ontuva työnjälki. Hinta 140e.





Kaksi suurikokoista kiinalaista mytologista vartioleijonaa. Todennäköisesti melko uutta tekoa, mutta hyvin laadukkaat pronssivalokset. Parin hinta 350e. Olisi ehkä voinut ostaa ellei olisi tarvinnut murehtia kuljetusongelmia.

Kuvaan muutaman toreiltani ostamani esineen myöhemmin.