Muutama päivä edellisen Haltialan reissun jälkeen alue näytti kovin erinäköiseltä. Tapaninpäivän myrsky oli kovin vuosikymmeneen ja puuta oli nurin älyttömät määrät. Etenkin tällä tuoreella hakkuuaukiolla myrsky oli mättänyt maahan kymmeniä pystyyn vielä jätettyjä puita, jotka ovat aiemmin kasvaneet metsän sisässä suojassa tuulelta ja siksi heikommin juurtuneet kestämään myrskyjä.
Tutkin kaatuneista koivuista pakurikääpiä, mutta eihän niitä koskaan etsimällä löydä.
Toisella reissulla kuljin alueella laajemmin, mutta kamera jäi valitettavasti kotiin. Mahtava nähdä mitkä voimat ovat liikkuneet metsässä. Pitkäkosken ranta on suljettu läpikululta katkenneiden, mutta toisiin puihin yhä nojaavien puiden romahtamisen varalta.
Kiinnostavaa myös kuinka valtaosa kaatuneista puista on suuria, terveitä ja voimakkaan näköisiä, kun taas useimmat pystyynkuolleet kelot ovat yhä pystyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti