Tässä vaiheessa tuli vastaan reissun kovin suonylitys. Sai olla tyytyväinen että oli liikkeellä kumisaappaissa eikä lenkkareissa kuten ensin olin aikonut. Vaikka suo ei ole paljoa kuohuviinipullon korkin ampumamatkaa leveämpi oli se ainakin tähän aikaan vuodesta hankala ylittää.
Suon toisella laidalla kallion takana odotti Sarvilampi. Reitin lammista tämä tuntui eniten syrjäiseltä erämaalammelta, vaikka sijaitseekin aivan Iso-Holman vieressä ja lähin autotiekään (Valklampi) ei ole kuin alle kilometrin päässä. Tunnelma taisi syntyä Sarvilammen pienen koon ja polkujen puutteen vuoksi. Lampi on myös hieman kallioiden takana piilossa.
Tässä vaiheessa juomavesi oli loppunut, mutta onneksi useimpien Nuuksion lampien vesi on juomakelpoista. Etenkin Sarvilammen vesi oli kristallinkirkasta ja ihanan raikasta ja kylmää. Tuota joisi mielellää kotonakin, jollain lailla paljon pehmeämpi maku kuin vesijohtovedessä. Suuremmat määrät kannattaa keittää, mutta tuollainen pari lasia menee paljaaltaankin.
Pitkän ja nautinnollisen kallioistunnan jälkeen suuntasin n. 300 metriä etelään, josta löytyi Pitkä Saarijärvi. Kartoissa Sarvilammen ja Pitkän Saarijärven välissä menee poikkisuunnassa polku, mutta enpä tuota nähnyt vaikka kahdesti kuljinkin alueen yli.
Täällä en kauaa istunut, koska aurinko alkoi olla jo aika matalalla. Rantavedessä edessäni oli sammakko, joka noustessani lähtemään huomasi liikkeen ja yllättäen uikin lähemmäksi ja nousi pintaan tuijottamaan ja aukomaan suutaan. Kumma reaktio, luulisi että olisi uinut pakoon.
Matkalla Valklammelle eksyin ensimmäisen kerran reissulla. Kangasmetsä näytti joka suunnassa samalta, eikä mukana ollut kompassia. Onneksi alueen etäisyydet ovat niin pienet että siinsihän se Valklampi pian, tosin eri suunnasta kuin olin ajatellut.
Valklammen Metsähallituksen edustuskämpällä oli panda huilaamassa.
Lukijaraati päättäköön, mutta eikös tämä ole pakurikääpää, chagaa, lääkinnällisten sienten kuningasta!? Murtaessani siitä palankin se näytti aivan siltä miltä pitääkin. Muoto vain jäi hämäämään, joten kääpä jäi toistaiseksi metsään. Ensi kerralla pitää ottaa mukaan teeaineksiksi. Elämäni ensimmäinen pakurikääpä :)
Mahtavaa aluetta liikkumiseen kyllä tämä alue. Neliökilometrin alueelta laskin äsken löytyvän 8 lampea ja komeita kallioalueita riittää.
Reissulla jälleen kristallisoitui mieleen kuinka älytön rikkaus luonto ja jokamiehen oikeudet ovat. Todella harva vain hyödyntää niitä kunnolla, koska ne ovat ilmaiset, aina saatavilla ja niitä ei mainosteta telkkarissa. Jos luonnossa liikkumisesta pitäisi maksaa massat heti heristäisivät korviaan ja alkaisivat janoamaan yhä kalliimpia ja eniten mainostettuja metsäkävelyitä.
Nuuksioon ja Sipoonkorpeen liittyy myös niiden älytön helppous. Ajoaika mökille oli aika tarkkaan puolisen tuntia ja Sipoonkorpeen pääsee pyörällä 10 minuutissa. Etenkin jälkimmäinen pitää tänä kesänä ottaa tehohyödynnykseen kun vieläpä viljelypalstakin sijaitsee puolivälissä matkaa.
Pitää alkaa myös yöpymään luonnossa useammin kun kerran nyt on tuo riippumattokin, josta huomenna lisää. Villiruokaa tekee myös mieli alkaa opiskelemaan. Parasta, ilmaista luomulähiruokaa jonka keräämisestä kasvaa vielä kuntokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti