keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Ensimmäinen pakurikääpä
Eilen sitten kävin keräämässä ensimmäisen pakurikääpäni ja keitin teet.
Aina puhutaan pakurikäävän terveysvaikutuksista tai kieltolaista, mutta en muista lukeneeni juurikaan sen mausta. Tämä pääsi iskemään puskan takaa ensi hörpyllä. Aivan mielettömän pehmeä ja aromikas maku, todella herkullista!
Hauskaa kuinka Haltialassa ja Nuuksiossa liikkuessani ja vartavasten yrittäessäni bongata pakurikääpiä ei noista tuhansista puista löytynyt ainuttakaan, mutta sitten mennessäni lähimetsän aurinkoisille kallioille niitä möllötti pari aivan pururadan vieressä.
Laitoin ehkä litraan vettä puolisen desiä pakurikääpää, ennen kuin luin että vähempikin olisi riittänyt, mutta jatkoin sitä sitten vedellä. Pakurikäävän vaikuttavat aineet ovat aika jämäkkää tavaraa, ja sen valmistamiseen suositellaan pitkiä keittoaikoja, ja niinpä keitin teetä pari tuntia. Venäjällä jossa pakurikäävän käyttö tunnetaan parhaiten teetä on keitetty jopa vuorokauden ajan!
Tuosta määrästä kääpää riittää kätevästi useampaan tee-erään, joten joka kerta ei tarvitse keittää samaa aikaa uusiksi. Parhaillaan on porisemassa aamuteet.
Huvittavaa kuinka pakurikääpä "keksittiin" lännessä vasta vuonna 1967. Ellei sitten oteta huomioon jäämies Ötziä, jonka lääkelaukusta samaista kääpää löytyi jo 5300 vuotta sitten.
Pitää ehdottomasti ottaa pakurikääpä nyt päivittäiseen käyttöön, on jo maultaan sen verran herkullista ja vieläpä kun voi aina käydä noutamassa lisää lähimetsästä.
Paras suomenkielinen artikkeli pakurikäävästä löytyy Jaakko Halmetojalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti