lauantai 5. helmikuuta 2011
Sacramonten luolamiehet
Noustessa Sacramonten karua ja auringonpolttamaa etelärinnettä yllättyy päästessä vuorenharjalle. Ylhäältä löytyvä laakso on paremmin auringonvalolta suojassa ja siellä kasvaa jopa harvaa metsää. Maasto jatkuu kilometrikaupalla eteenpäin varsin loivana ja ruoho vihertää. Alueelle kävelee kaupungista vain 15 minuutissa, mutta se on täysin rakentamatonta läheisiä luola-asumuksia lukuunottamatta.
Luolia alkoivat vuorelle kaivamaan mustalaiset 1800-luvulla. Alueen maaperä on pehmeää hiekkakiveä, jota pystyy kaivamaan ilman koneita. Nykyisin luolia on kymmenittäin ja valtaosaa asuttaa erinäinen ilmaisesta asumisesta kiinnostunut vaihtoehtoväki. Osa luolista vastaa mielikuvaa vetisistä onkaloista, osa on taas satojen neliöiden lukaaleja takkoineen ja aurinkopaneeleineen. Vuorelta löytyy myös ikääntyneen hipin pitämä kahvila jonka terassilla kelpaa istuskella. Vuorelta on kaupungin parhaat näkymät Alhambran linnoitukselle, sen takana siintävään Sierra Nevadan vuoristoon ja alas kaupunkiin.
Kaupunginhallinto yrittää päästä luolamiehistä eroon ja mm. alueen lähin vesipiste on suljettu. Kuulemma myös poliisi on lisännyt partiomista alueella. Mahdollisuudet asukkaiden häätämiseen ovat kuitenkin aika pienet, joten eiköhän alue tule säilymään.
Granadaan tekee kyllä mieli palata vielä tämän vuoden aikana. Pitää ottaa ensi kerralla teltta mukaan ja yöpyä muutama yö jossain tuolla rinteillä.
Sacramonten lisäksi kuulemma myös kaupungin ja Sierra Nevadan vuoriston välisen matalamman vuorenharjan metsissä asustaa kaikenlaista menijää.
Kaksi viimepäivää ovat kuluneet Cordobassa ja Sevillassa, jotka eivät sytyttäneet samalla lailla, mutta ihan kivoja kaupunkeja nämäkin. Aamulla lähtee juna Lissaboniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti