maanantai 21. joulukuuta 2009

Tuomaanpäivä, talvipäivänseisaus ja vanhan ajan joulun alku

Joulun alusviikolla oli lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Välistä he olivat rintisillä ja lauloivat:


Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill' on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o'ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.


Missä runossa ei ole mitään nimitetty, keneltä se on saatu, se on minun muististani kirjoitettu; minä olen ulkoa oppinut sen enkä voi sanoa milloin ja keneltä sen ensi kerran kuulin.

Kirjoittaja Johannes Häyhä vuonna 1893
Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto





"Hyvä Tuomas joulun tuopi, Hiiva-Nuutti pojes viepi."

Vanhan jouluperinteen mukaisesti joulu alkoi Tuomaanpäivästä 21.12. Tällöin aloitettiin jo hiljentyminen joulua varten, ja kaikki suuremmat työt lopetettiin.


Tuomaan päivä pidettiin puolipyhänä, eivätkä silloin, varsinkaan naiset, mitään suurempia töitä toimitelleet, ainoastaan pienempiä nypläystöitä ja muita keveimpiä tehtäviä toimiteltiin. Siksipä jo ani varhain, Tuomaanpäivän aamuna korjasivat naiset vokkinsa tupaseen, jossa ne saivat olla jälelle joulun ensimmäiseen kehruuviikkoon asti.

Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto, 1893


Vaimot herkesivät Tuomaanpäivänä kehräämästä eivätkä saaneet ennenkun Loppiaisen (t. Hiiva-Nuutin) ohitse mentyä tuoda rukkiloitansa esille, muuten Joulu-Juutas niillä kehräisi kaiket yöt, jotta ei saatu rauhassa maata. (Pielisjärvi, Reisjärvi, Pyhäjärvi)








Tuomaanpäivän ajankohta ei ole sattumaa, vaan talvipäivänseisaus on myös samana päivänä. Tästä vuoden pimeimmästä päivästä katsottiin alkavaksi myös pesäpäivät, jotka päättyivät jouluna auringon syntyessä uudelleen. Tätä uudelleensyntymän päivää on pidetty myös useiden jumalien syntymäpäivänä.

Joulunajan vanhoista viettotavoista löytyy hyvää luettavaa myös Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen ajantieto, jota minulla ei valitettavasti kuitenkaan ole nyt käsillä.

Skandinavialaisilla oli pakanuuden aikana tapana edesauttaa valon paluuta keskitalven uhrilla. Yleisin muoto tästä oli sian uhraaminen hedelmällisyyden jumalalle Freylle, mistä myös meidän suomalaisten joulukinkkuperinteen arvellaan olevan peräisin.




Carl Larsson: Midvinterblot, 1915


Tätä mahtavaa maalausta joskus jumituin tutkailemaan Tukholman Kansallismuseossa sen paremmin sen taustoja tuntematta. Jumittukaa tekin kun vierailette tuolla suunnalla, löytyy pääportaikon katonrajasta.

Täällä Virossa on myös paikoin uhrattu Tuomaanpäivänä vuohi tai pukki. Ehkä tuollakin on ollut varhaisempina aikoina samanlaisia uskonnollisia merkityksiä kuin skandinaavien keskitalvenuhrilla.

Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I - Joulun vietto sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:

21.12 - Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.

23.12 - Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.

24.12 - Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.

25.12 - Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.

26.12 - Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto.

Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.

27.12 - Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.

28.12 - Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.

1 kommentti:

  1. Tuomaan päivää on minun aikanani vietetty joskus etuajassa, jos se on sattunut lauantaiksi. Päivään on kuulunut etupäässä perinteinen glögi. Tuomas on nimeltään työpaikkani pääsihteeri.

    VastaaPoista