Viime viikolla kävin tutustumassa Piritan luostarin raunioihin. Rauniot sijaitsevat kätevästi noin vartin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta kaupungin itäisellä laidalla. Luostarin alueelta alkaa myös Tallinnan suurin metsäalue, jonka Pirita-joen rantametsät ovat erityisen miellyttäviä.
Luostari perustettiin 1407 Liivinmaan suurimmaksi nunnaluostariksi, ja se tuhoutui 1577 Iivana Julman hyökätessä Baltiaan. Nykyisin luostarista on jäljellä päärakennuksen komea julkisivu, seinät ja joitain maanalaisia osia.
Joen haarautumakohtaan rakennettu tasanne on hyvä paikka rauhoittumiseen. Rantakivistä haarautuva joki synnyttää voimakkaita, hitaasti keinuvia pyörteitä. Viereisellä mäellä on myös muinaisen, luostaria edeltäneen, kappelin rauniot.
Useimmat luostarin vanhoista käytävistä on suljettu rautaportein, mutta eräs kellari on yhä avoinna. Vanhaa kiveä, kosteaa sammalta, veden tippumista pimeydessä.
Pitääpä palata luostariin ottamaan lisää valokuvia myöhemmin talvella kun pysyvä lumi on maassa. Lisävalon kanssa myös tuo kellari tarjoaisi mielenkiintoisia kuvausmahdollisuuksia.
Luostarin rauniot näyttävät olevan myös konserttikäytössä. Metsatöll on virolainen folk metal-bändi, jonka nimi on vanha suden kutsumanimi. Sutta ei ole uskallettu sanoa sudeksi, jotta sitä ei kutsuttaisi luokse. Samaan tapaan kuin Suomessa on karhua kutsuttu vain lempinimillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti