Elävään arkistoon on ladattu muutamia erakkojen elämää esitteleviä radio- ja tv-juttuja, joista vanhimmat ovat 50-luvulta peräisin.
Omatekoisessa mökissään asuvalle Kala-Eemelille ympäröivä luonto antaa kaiken tarpeellisen. Kesäisillä kalavesillä seurana verkkojen laskussa on vain uskollinen ystävä Musti-koira.
Ohjelmassa vuodelta 1966 seurataan lähes täysin omavaraisesti Posion luonnon keskellä eläneen Kala-Eemelin, eli Elias Reinhold Mäkelän, elämää.
Kala-Eemelin ja hänen koiransa Mustin päivät kuluvat sopivia kota- ja kalapaikkoja etsien.
Matkojensa varrella Kala-Eemeli pysähtyy usein ihmettelemään luomakunnan kauneutta ja ihmeellisyyksiä. Eemeliä jaksavat sävähdyttää niin kotiseudun rannat, kivet kuin taivaan pilvetkin. Jaksaapa koirankin älykkyys, uskollisuus ja luotettavuus hämmästyttää häntä yhä uudelleen.
Lauri Töyrylä oli elänyt koko ikänsä niin kuin nykyajan oravanpyörässä juoksevista moni vain haaveilee. Hän oli asunut savupirtissä yli 40 vuotta seuranaan neljä kissaa ja joskus naapurin koirat.
Toivo Pylväläinen asutti pientä Koreakoivun saarta lähes 40 vuotta. Seuranaan hänellä oli eläimet sekä satunnaiset vierailijat, joita erakon tarina kiinnosti.
Toivon kerrotaan muuttaneen Harhun eli Koreakoivun saarelle 1930-luvulla onnettomien naisasioiden takia.
Toivo elätti itsensä pääsosin kalastamalla. Kalastustaidot hiotuivat vuosikymmenien saatossa ja mies tuli kuuluisaksi käsintehdyistä vaapuistaan, joiden kerrotaan olleen myös maailmankuulujen Rapala-vaappujen mallina.
Toivoa sanottiin hyväksi jutunkertojaksi ja tarinoita riittää myöskin radiohaastattelussa, jonka hän antoi 72-vuotiaana. Toivo kertoo mm. suhteestaan luontoon ja eläimiin sekä tietenkin kalastuksesta.
70 vuotias Iisakki Saarimaa on elänyt yksin siitä lähtien, kun hän nuorena muutti pois kotoa. Kun Iisakilta kysytään neuvoa yksinäisille, hän toteaa, että tärkeää on olla tyytyväinen kohtaloonsa. Ei "kaksinainen" elämä ole aina sen helpompaa kuin yksinäinen, pohtii Iisakki.
Yksinäisen ei tarvitse myöskään olla toimettomana sillä "harrastuksiahan maailmassa riittää". Entinen sorvari harrastaa vanhoilla päivillään kuorolaulua ja pianonrakennusta.
Iisakki on rakentanut itselleen kodin vanhaan riiheen Keuruulla. Pihalla oleva omaperäinen saunarakennus on myös itse tehty.
Surnu-Pekka elää erakkona Lapin erämaassa
2010
Surnu-Pekka asuttaa yksin pientä hirsikämppäänsä Vätsärin erämaassa Ylä-Lapissa. Eloa Suomen syrjäisimmässä kolkassa ei juuri modernin maailman meno hetkauta.
Symbioosissa alueen kanssa on ikänsä asunut erakko Surnu-Pekka. Poromiehenä, kalastajana ja metsästäjänä itsensä elättänyt mies eli pitkään täydessä luontaistaloudessa. Pekan talolle ei edelleenkään tule sähköä eikä juoksevaa vettä.
Posion erakko Kala-Eemeli
1966
Omatekoisessa mökissään asuvalle Kala-Eemelille ympäröivä luonto antaa kaiken tarpeellisen. Kesäisillä kalavesillä seurana verkkojen laskussa on vain uskollinen ystävä Musti-koira.
Ohjelmassa vuodelta 1966 seurataan lähes täysin omavaraisesti Posion luonnon keskellä eläneen Kala-Eemelin, eli Elias Reinhold Mäkelän, elämää.
Kala-Eemelin ja hänen koiransa Mustin päivät kuluvat sopivia kota- ja kalapaikkoja etsien.
Matkojensa varrella Kala-Eemeli pysähtyy usein ihmettelemään luomakunnan kauneutta ja ihmeellisyyksiä. Eemeliä jaksavat sävähdyttää niin kotiseudun rannat, kivet kuin taivaan pilvetkin. Jaksaapa koirankin älykkyys, uskollisuus ja luotettavuus hämmästyttää häntä yhä uudelleen.
Erakko Heinolan mlk:ssa
1972
Lauri Töyrylä oli elänyt koko ikänsä niin kuin nykyajan oravanpyörässä juoksevista moni vain haaveilee. Hän oli asunut savupirtissä yli 40 vuotta seuranaan neljä kissaa ja joskus naapurin koirat.
Koreakoivun erakko oli mestarikalastaja
1966
Toivo Pylväläinen asutti pientä Koreakoivun saarta lähes 40 vuotta. Seuranaan hänellä oli eläimet sekä satunnaiset vierailijat, joita erakon tarina kiinnosti.
Toivon kerrotaan muuttaneen Harhun eli Koreakoivun saarelle 1930-luvulla onnettomien naisasioiden takia.
Toivo elätti itsensä pääsosin kalastamalla. Kalastustaidot hiotuivat vuosikymmenien saatossa ja mies tuli kuuluisaksi käsintehdyistä vaapuistaan, joiden kerrotaan olleen myös maailmankuulujen Rapala-vaappujen mallina.
Toivoa sanottiin hyväksi jutunkertojaksi ja tarinoita riittää myöskin radiohaastattelussa, jonka hän antoi 72-vuotiaana. Toivo kertoo mm. suhteestaan luontoon ja eläimiin sekä tietenkin kalastuksesta.
50 vuotta yksineloa
1967
70 vuotias Iisakki Saarimaa on elänyt yksin siitä lähtien, kun hän nuorena muutti pois kotoa. Kun Iisakilta kysytään neuvoa yksinäisille, hän toteaa, että tärkeää on olla tyytyväinen kohtaloonsa. Ei "kaksinainen" elämä ole aina sen helpompaa kuin yksinäinen, pohtii Iisakki.
Yksinäisen ei tarvitse myöskään olla toimettomana sillä "harrastuksiahan maailmassa riittää". Entinen sorvari harrastaa vanhoilla päivillään kuorolaulua ja pianonrakennusta.
Iisakki on rakentanut itselleen kodin vanhaan riiheen Keuruulla. Pihalla oleva omaperäinen saunarakennus on myös itse tehty.
Johan on Venninen
1997
Venninen rakensi puutarhaa korkealle kalliolle. Venninen hitsasi ja käytti muita metallikoneita. Venninen räjäytti kallioon valtavaa luolaa ja luolaan kaivoa. Venninen veneili ja kalasti. Venninen oli täysin sokea. Ensimmäisen dokumentin esitysaikaan Johan Ebenhard Venninen oli lähes 90-vuotias.
Radiotoimittajat lähtivät erakoiksi autiosaarelle
Vuonna 1957 neljä Yleisradion toimittajaa asui vuorollaan yksin Helsingin ulkosaaristossa tehden päivittäin lyhyet suorat lähetykset kokemuksistaan.
"Nykyajan kiireiseen elämään kyllästynyt ihminen kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa", toimittaja Adolf Turakainen esittelee ohjelmasarjan lähtökohtaa. Radiossa päätettiin kokeilla, kuinka ihmisen kävisi ympäristössä, jossa ainoina ääninä olivat tuulen humina, aaltojen loiske, lintujen kirkuna ja sateen ropina.
Sopivaksi koepaikaksi valittiin ulkoluoto, joka ristittiin Erakkosaareksi. Yksinäinen kalliosaari oli 150 metriä pitkä ja 50 metriä leveä, ja sillä kasvoi vain jokunen pensas ja sammalta. Mukaansa asukit saivat teltan, makuupussin, keittovälineet, viikon muonan ja juotavaa, polttopuut, puukon, sahan, kirveen sekä henkilökohtaiset varusteensa, kuten vaatteita, kirjoja, kalastusvälineitä tms.
Erakot saivat kokea tuulta, sadetta, myrskyä ja ukkosta. Tarvasen vuorolla saari oli kaksi vuorokautta sumun peitossa. Vaikeinta useimmille oli silti yksinäisyys tai ehkä pikemminkin eristettynä olo.
Risa-Asko
Lopuksi vielä linkkaus erakkojen maaseudulla elävien sukulaissielujen, "kylähullujen" ansiokkaaseen kuvailuun ja erään originellin henkilökuvaan:
Nämä "kylähullut" olivat kuitenkin onnistuneet elämänpahasessaan luomaan itselleen poikkeuksellisen reviirialueen järjestäytyneen yhteiskunnan, virkavallan (usein erityisesti papiston) ulkopuolella, he olivat kuin lännenelokuvien lainsuojattomia - heidän uhmansa "soputumista", "tottelemista" ja kaikkea sovinnaisuuteen viittavaa vastaan näyttää herättäneen samaa ihmisen syvältä tulevaa "ihailevaa kateutta" jostakin määrittelemättömästä vapautumisesta kuten rajarosvoillakin. Sanoja "laiska" ja "työtävieroksuva" heihin ei ensimmäisenä haluttu yhdistää.
"Risa-Asko" alias Asarias Kuitunen (1866-1942)
Olot olivat Asariaan lapsuuskodissa olleet kurjat ja hänen omien muisteltujen kertomuksiensa mukaan hän olisi joutunut jo 6-vuotiaana mieron tielle kerjuulle. Veljet oli kuulemma jättäneet Asariaan omiin oloihinsa, koska poika oli heidän mielestään ollut "omituinen ja juro".
Asarias alkoi kierrellä kylästä kylään ja yöpyi ihmisten saunoissa ja piharakennusten nurkissa - ellei luvalla niin luvatta. Saadakseen itselleen jonkinlaisen vakituisen asuinpaikan hän teki itselleen lämpimän saunakorsun pappilan suon laidassa olevalle kivikkoiselle mäelle, mutta pappilan uusi pappi hääsi hänet sieltä pois. Pappi pidätytti Askon "ilman lupaa suoritetusta rakentamisesta ja metsän haaskauksesta".